Minulla ei ole ollut Intiassa juuri muuta omaisuutta kuin päälläni olevat vaatteet. Nyt siihen on tullut muutos. Olen ostanut itselleni kulkuneuvon. Mieli olisi tehnyt Ambassadoria, autoa jota on valmistettu yhtäjaksoisesti ilman suurempia mallimuutoksia vuodesta 1946. Sellaisen tuominen Suomeen olisi saattanut osoittautua vaikeaksi. Sitäpaitsi meillä on ennestäänkin enemmän autoja kuin tarvitsemme. Vielä Ambassadoriakin houkuttelevampi olisi ollut “kolmepyöräinen” eli “auto” (tunnetaan muualla maailmassa nimellä tuk-tuk). Erityisesti avolavaversio olisi todella makea, vaikka Kauppatorilla käymiseen. Tämäkin haave jäi haaveeksi, tuskin tuollaista savuntupruttajaa olisi saanut rekisteröityä edes mopoautoksi.
Niinpä päädyin fillarin hankkimiseen. Kysyin lauantaina Babulta tietääkö hän paikkaa, josta voisin ostaa pyörän. Kun oltiin ensin saatu selviteyksi mitä halusin – bike tarkoittaa moottoripyörää, polkupyörä onkin cyckle – Babulla oli varma vastaus “Yes Sir. Best place for cyckes in Adyar, Sir”. Eli siis sinne. Osoittautui, että Babu osaa arvioida ekspatin tarpeita paremmin kuin kuin ekspatti itse. Kauppa oli varmasti Chenniain paras fillarikauppa – erinomainen valikoima amerikkalaisia, eurooppalaisia ja japanilaisia fillareita. Mutta ei perinteisä intialaisia fillareita, jollaista minä olin hakemassa.
Toisella yrittämällä löytyi sopiva kauppa. Sielläkään ei ollut näytillä yhtään perinteistä fillaria (ilmeisesti ne myydään sellaisissa paikoissa, joihin Babu ei suostu viemään minua), mutta kauppa lupasi tilata sellaisen seuraavaksi aamuksi. Kun minulla ei ole sunnuntaisin kuljettajaa, päädyin ostamaan fillarin pelkän kuvan perusteella, toimitus luvattiin kotiin sunnuntai-illaksi.
Valintani päätyi suosikkimalliin Hero 28” Jet Standard. Muut vaihtoehdot olisvat olleet Jet Master tai Jet Plus, mutta minusta näytti, että niissä olisi muoviset lokasuojat, mikä olisi minusta paha tyylirikko ja vielä Royal, mikä taas tuntui liian pröysteältä. Värin valinta oli yhtä helppoa kuin aikanaan Fordin asiakkailla, tätä pyörää on saatavana ainoastaan tummanvihreänä. Värillä ei sinänsä ole kauheasti merkitystä, jollei se tunnu hyvältä niin kaupasta saa maalia ja pensseleitä.
Pyöräni maksoi 51 euroa ja sain puhuttua siihen kaupanpäällisiksi soittokellon, lukon, tukijalan, ketjujen kokosuojuksen ja tavaratelineen. Ostin lisäksi (tyyliin sopimattomat, tai ehkä se onkin trendikästä eri tyylien sekoittamista?) led-valot eteen ja taakse. Olisi ehkä kannattanut ostaa valot joskus toiste, niin niiden 10 euron hinta ei olisi tuntunut niin kohtuuttomalta.
Toistaiseksi tämä kaikki on vain teoreettista, lukuunottamatta maksua. Pyörää ei näkynyt eilen. Babu lupasi käydä liikkeessä tänään kyselemässä sen perään.
PS. Jollei joku satu tietämään, Hero on maailman suurin polkupyörien valmistaja. Heron kotisivuja lainatakseni “With the 48% share of the Indian market, this volume has catapulted Hero in the ‘Guinness Books of World Records’ in 1986 and edge over global players is being maintained since then” eli suomeksi (?) “Kun 48%: n osuus Intian markkinoille, tätä määrää on nostanut Hero "Guinnessin Books of World Records 1986 ja reunan yli globaalien toimijoiden on ylläpidetty jälkeen”. Goolge-kääntäjällä tuntuu olevan yhtä suuria vaikeuksia Intian englannin vivahteitten kääntämisessä kuin minulla.
4 kommenttia:
Minäkin olen ostanut polkupyörän. Oikeastaan olen vasta sopinut ostavani pyörän parin viikon päästä Saksaan palaavalta opiskelukaveriltani. Hinta $180 sisältäen lukon, ledivalot ja kypärän. Ja pyörän. €130 siis.
Hieno homma.
Minun pyöräni oli ilmestynyt kotiin päivän aikana. Hienon näköinen, vielä hienomman kuin kuvassa. En viitsi fillaroida pimeässä, joten kokeilut jäävät viikonloppuun. Otan varmaan silloin myös kuvia siitä ja panen ne sitten tänne. Kypärää minulla ei vielä ole. Jollen saa hankituksi ennen pyöräilyharrastuksen aloittamista, niin yritän tunkeä Pirkon ratsastuskypärän päähäni, se näyttää melkein aidolta fillarointikypärältä.
Hero-pyörät on todella retron näköisiä. Meillä oli mökillä sen tapainen, se oli Ukin ensimmäinen (ja kai ainoa) polkupyörä kaiketi 20-luvulta. En ole nähnyt kuin ruosteisia Heroja, ehkä tämä sinun versio on poikkeus muutaman viikon ajan. Onneksi olkoon. Hyvää kuntoilua polkea taatusti raskaspolkuisella fillarilla.
Odotan innnolla valokuvia - vaikea tajuta, että noin määrätirtoisesti valitsemasi polkupyörä lähinnä tuo mieleen Aimon ikiaikaisen vempeleen. Chennain liikenne on niin pelottavan tuntuinen, että todella taitaa olla kypärä ja kaikki mahdolliset muut suojukset välttämättömiä. AJA VAROVASTI!!
Lähetä kommentti