Poliittista keskustelua

Intian poliittisen keskustelun seuraaminen on ollut antoisaa, mielenkiintoista, turhauttavaa, järkyttävää, mieltäavartavaa, masentavaa. Kaikkea sitä, mitä kuvaamaan Intian valtion matkailukeskus on lanseerannut sloganin “Incredible India”.

Viime aikojen polttavin talouspoliittinen kiista on ollut "FDI in MBR" eli ulkomaisten suorien investointien salliminen multi-brand vähittäiskauppaan. Hallitus teki häikäilemättömän päätöksen salliessaan yli 50% FDI MBR:iin. Julkisuudessa vellovan mielipiteen mukaan tämä johtaa siihen että Walmart tulee ja siinä silmänräpäyksessä syöksee 40 miljoonaa intialaista työttömyyteen ja köyhyyteen kaikkien pienten kaduvarsikojujen mennessä nurin. Intiassa on miljoonia kadunvarsikojuja, paljon enemmän kuin kukaan voi ikinä kuvitella. Leikittelen ajatuksella kuinka näiden kadunvarsikojujen paljasjalkaiset lannevaatteisiin ja sareihin pukeutuneet asiakkaat hetkessä vaurastuvat ja muuttavat tapansa, ostavat koteihinsa isot jääkaapit ja pakastimet ja alkavat asioida autolla Walmarteissa. Siis ne miljoonat lukutaidottomat, kaukana köyhyysrajan alapuolella elävät perheet jotka kerjäävät kadulla tai tonkivat jätekasoja etsiessään jotain myytäväksi kierrätettävää. Ehkä joku heistä voisi saada vaikka palkkatyötä Walmartin kärryjen kerääjänä?

FDI on muutenkin kuuma kysymys. The Hindussa oli kokosivun artikkeli, jossa professori Anupam Bhargava totesi, että on vain kaksi syytä miksi ulkomaisia investointeja voi koskaan sallia:
(1) kotimaisesta pääomasta on pulaa tai
(2) tarvitaan ulkomaan valuuttaa.
Artikkelin mukaan Intia teki kamalan virheen päästäessään ulkomaalaiset autofirmat “lypsämään Intian markkinat ja kantamaan pois suunnattomat voitot”. Olisi pitänyt tuolloin ostaa vain teknologiaa – sikäli kun siihenkään olisi ollut tarvetta, Intiahan on insinööritaitojen ihmemaa - ja rakentaa kokonaan oma autoteollisuus. Sama koskee telekommunikaatioalaa tai ilmailua tai rahoitussektoria.
Tästä professorista minulle tuli mieleen se kun Ukki teki eläkkeelle jäätyään konsulttitöitä Virossa. Hänellä oli yhteistyökumppanina nuori virolainen tohtori, joka kertoi valmistuneensa Moskovassa sosialistisen taloustieteen tohtoriksi, "siis ei-minkään tohtoriksi koska sosialismi kaatui alta pois”.

Sitten on näitä jokapäiväisiä yhteiskuntapoliittisia kiistoja. Kuten se, kun pari viikkoa sitten pidätettiin kaksi tyttöä. Pääroistotytön rikos oli se että hän oli pannut Facebookiin päivityksen, jossa ihmetteli miksi Mumbaihin julistettiin täydellinen pyhäpäivä entisen puoluejohtajan kuoleman vuoksi, toisen tytön rikos oli tykätä sitä päivitystä. Eläessään tämä puoluejohtaja kehui Hitlerin toimintatapoja ja onnistui itse yllyttämään roskajoukot mellakoihin, joissa kuoli parisataa muslimia. Puoluejohtaja jonka puolueen ainoa ideologia on maahanmuuttajien vastustaminen - ja tässä yhteydessä maahanmuuttaja on kuka hyvänsä joka on muualta kuin Mumbain alueelta. Puolueen ideologian mukaan pahimpia maahanmuuttajia ovat eteläisen Intian “mustat” (kuten tamilit) ja koillisen Intian "vinosilmät" (eli Nepalin ja Kiinan rajoilta tulevat intialaiset). Niin että jos puoluepampun kuoleman vuoksi pyhitettyä päivää ihmettelee julkisesti, niin se on rikos koska ihmettely on loukkaavaa monia surevia ihmiä kohtaan.

Rikoksesta syytettyjen Facebook-tyttöjen vangitsemisesta nousi sen verran suuri valtakunnallinen kohu, että heidät vapautettiin yhden vankilayön jälkeen. Huonommin on asiat sillä professorilla, joka puoli vuotta sitten laittoi Facebookiin West Bengalin  pääministeriä Mamata Banerjeetä esittävän pilakuvan. Professori pysyy edelleen vankilassa koska sekä hänen että journalistiliiton kaikki yritykset vapaaksipääsystä takuita vastaan ovat epäonnistuneet.

Muutan Suomeen ja jätän Intian ensi viikon lopussa ja taidanpa pitää taukoa intialaisen päivittäispolitiikan seuraamisessa. Nyt pitää valmistautua suomalaiseen poliittiseen keskusteluun.

Ihan pienenä alkuharjoitteluna pyytäisin jotakuta selittämään minulle seuraavan kysymyksen. Kaikki tuntuvat olevan yksimielisiä (oikein tai väärin) siitä että julkisen sektorin menoja on karsittava, leikattava, kuristettava, palkkoja alennettava ja mitä vain jotta voidaan jatkossakin olla ylpeitä Suomen talousihmeestä. Miten on mahdollista että samaan aikaan esitetään pokkana joka vuosi uusia julkisia menoja. Viimeisin, joka sattui silmään oli ehdotus kuntien velvollisuudesta järjestää koululaisten iltapäivähoito. Varmaan ihan hyvä ja kannatettava juttu, samoin kuin kymmenet muut hyvää tarkoittavat ehdotukset joita keksitään joka vuosi. Samanlaiset kauniit ajatukset hyvinvoinnin loputtomasta lisäämisestä ovat lisänneet esimerkiksi terveyskeskusten työmäärän moninkertaiseksi. Ja sitten ihmetellään julkisen sektorin huonoa tuottavuuskehitystä. 
Miten kukaan järkevä ihminen voi ehdottaa uusia menonlisäyksiä samaan aikaan kun puhutaan olemassaolevien leikkaamisesta?

Sanomalehtikatsaus

Päivittäinen ilmanlaaturaportti

24 tunnin keskiarvo RSPM-tasolle (respirable suspended particulate matter) risteyksessä Vavvalar Nagarissa 145 mikrogrammaa kuutiometrissä ja asuinalueella Kilpaukissa 95 µg/m³. Sallittu raja-arvo 100 µg/m³ (Suomessa YTV:n käytämä raja-arvo "korkealle" lukemalle on 50 µg/m³ vuorokausikeskiarvona).

Yliopisto perui elokuvaesityksen

Symbiosis University Punessa perui Kashmiria käsittelevän dokumenttifilmin esityksen yliopiston hindu-oikeistolaisen opiskelijajärjestön vaatimuksesta. Järjestön mielestä filmi oli liian separatisti-myönteinen. Nyt järjestö vaatii koko Kashmirin tilannetta käsittelevän akateemisen seminaarin peruuttamista, sillä "seminaarin sisältö, samoin kuin filmin, on anti-intialainen, ja Intian armeijan vastainen".

Rushdien osallistuminen Jaipurin kirjallisuuspäiville

Yleisönosastoilla jatkuu keskustelu siitä kun Salman Rushdie joutui perumaan osallistumisensa Intian tärkeimpään kirjallisuustapahtumaan, Jaipurin kirjallisuuspäiville. Turvallisuuspalvelut olivat mahdollisesti saaneet varoituksia, joiden mukaan Mumbaista kotoisin olevat ääri-islamilaiset olisivat suunnitelleet Rushdien murhaamista, jolloin hän joutui perumaan Intian-matkansa. Sittemmin Intian keskustiedustelupalvelu ja Mumbain poliisiviranomaiset ovat kiistäneet tiedot. Lopulta järjestäjät peruivat jopa Rushdien osallistumisen videolinkin kautta, sillä paikallisten viranomaistem mukaan se olisi aiheuttanut "law and order" ongelmia.

Useimpien kirjoittajien - ja pääkirjoitusten - mukaan paikallinen poliittinen johto ja keskushallitus halusivat miellyttää muslimijärjestöjä näin vaalien alla. Aika suuri osa kirjoittajista kuitenkin muistuttaa, että jokaisella kirjailijalla on velvollisuus huolehtia siitä, etteivät loukkaa kenenkään uskonnollista tunteita.

Monet kirjoittajat ovat verranneet näitä tapahtumia M. F. Husainin tapaukseen. Vuonna 1915 syntynyt ja viime vuonna maanpaossa kuollut Husain oli Intian tunnetuin modernisti; ilmeisesti tunnettu muuallakin kuin Intiassa, sillä korkein hänen maalauksestaan maksettu hinta Christeillä oli 1.6 miljoonaa dollaria jo hänen elinaikanaan. Husain oli työteliäs maalari, teki omien väitteittensä mukaan 60,000 maalausta, kaikenlaisista teemoista. Yksi teemoista oli hindu-jumalattaret, joita hän kuvasi alastomina. Tämä loukkasi joittenkin "uskonnollisia tunteita" (tämä "religious sentiments" tuntuu menevän kaiken yli, viimeaikaset hankkeet internetin sensuroinniksi perustuvat samaan tarpeeseen, siihen ettei kenenkään uskonnollisia tunteita häiritä) ja äärihindulaiset järjestöt tunkeutuivat hänen kotiinsa ja tuhosivat sieltä löytyneet maalaukset. Husainia vastaan nostettiin eri puolilla Intiaaa uskonnollisten tunteitten loukkaamisesta kymmeniä kanteita, joiden perusteella hänestä julkaistiin pidätysmääräyksiä. Välttääkseen pidätyksiä ja peläten tappouhkauksia, 91-vuotias Husain lähti lopullisesti vapaaehtoiseen maanpakoon vuonna 2006. Intian hallitus ei pystynyt koskaan takaamaan Husainille turvallista paluuta Intiaan, ja hän otti koko Intian järkytykseksi Quatarin kansalaisuuden vähän ennen kuolemaansa.

Jokseenkin puolet The Hindun yleisönosastokirjoittajista ja kolumnisteista pitää tällaisia tapauksia häpeätahrana Intialle, puolet vaativat kaikkia huomioimaan toisten - jolla tarkoitettaneen vain hinduja, muslimeja, kristittyjä ja sikhejä - uskonnolliset tunteet. The Hindu itse on sanan- ja ilmaisunvapauden järkkymätön kannattaja.

Hyökkäys The Times of Indian toimistoon

Ääri-hindulaisen Shiv Sena -järjestön aktivistit hyökkäsivät Times of Indian Mumain toimistoon ja tuhosivat sen eteisen. Tämä oli oikeutettu kosto siitä, että Times of Indian omistamassa maakuntalehdessä oli kerrottu huhusta, jonka mukaan eräs Shiv Shenan kansanedustaja olisi vaihtamassa puoluetta.

Kastitonta kyläpäällikköä estettiin nostamasta Intian lippua

Karu Vadatherun kastiton kyläpäällikkö yritti nostaa Intian lipun kylätoimiston edessä Intian kansallispäivänä. Kylän kasti-hindut estivät tämän. Kyläpäällikkö on tehnyt paikalliselle poliisille asiasta rikosilmoituksen, samoin siitä, että paikallinen poliisi oli kieltäytynyt lähettämästä paikalle miehiä turvaamaan seremoniaa.

Uudet suunnitelmat Marina-alueen jälleenrakentamiseksi

Tsunamissa osittain tuhoutuneitten rakennusten jälleenrakentaminen on otettu pois The Urban Housing Component of the Emergency Tsunami Reconstruction Project (ETRP):ltä.

Chennain Marina-alueella sijainneet kalastajien mökit tuhoutuivat kokonaan ja alueen kerrostalot osittain vuoden 2004 tsunamissa. Asukkaille on tarkoitus rakentaa ensin väliaikaiset asunnot ja sitten pysyvät asunnot vähemmän tsunami-alttiiseen paikkaan. Projeti ei ole ollut erityisen onnistunut. Kalastajat rakensivat itselleen uudet hökkelit vanhoille paikoille parissa päivässä eivätkä halua muuttaa mihinkään. Mikä on luonnollista, sillä kalastaminen onnistuu paremmin merellä kuin jossain sisämaassa. Kerrostalojen asukkaat muuttaisivat kyllä mielellään väliaiksisiin asuntoihin, kunhan sellaiset vaan saataisiin aikaiseksi. Maanomistuskiistat ovat hidastaneet tätä. Viime kuussa Chennain eteläpuolelle iskenyt pyörremyrsky on nyt herättänyt viranomaiset siihen, että jotain on tosiaan tehtävä. Selvitysten mukaan nuo kerrostalot olisivat luhistuneet jos myrsky olisi osunut 100 km pohjoisemmaksi. Toim huom: rannan hökkelit näyttävät minun silmissäni luksusasunnoilta verrattuna noihin homeen peittämiin kerrostaloihin.

Äänestämässä

Edellisissä vaaleissa Chennain äänestyspaikalla kävi vain 11 henkeä. Se oli kuulemma ollut turhauttavaa Delhistä (vai Suomesta?) lähetetyille vaalivirkailijoille. Näissä vaaleissa Chennai oli pudotettu pois, Intian ainoat äänestyspaikat olivat Delhi, Goa ja Colombo Sri Lankassa.

Delhiin on kovin.pitkä lento ja kaupunki on tähän vuodenaikaan sumuinen, savuinen ja kylmä. Goa ei houkuttele miljoonine venäläis- ja englantilaisturisteineen. Ei niin, että minulla olisi mitään englantilaisia vastaan tai että olisin sosiaalisnobi, en muuten vain tykkää englantilaisesta alaluokasta. Tykkään Sri Lankasta.


Joka kerran Sri Lankassa käydessämme, olemme ihmetelleet miten pitkän sisällissodan runtelema maa voi olla niin paljon isoa naapuriaan edellä kehityksessä. Sri Lankassa käynti on kuin kävisi aivan eri maailmassa, maailmassa, jossa kaikkialla on siistiä, puhdasta, kaikki toimii, ihmiset ovat ystävällisiä ja osaavat englantia. Sri Lankan BKT on tosin kaksinkertainen Intiaan verrattuna, mutta ei ero voi johtua vain siitä. Sitäpaitsi en ymmärrä mistä tuo taoloudellinen ero johtuu, Intian väestönkasvustako?

Lensin Sri Lankaan keskiviikko- ja takaisin torstai-iltana. Söin hyvin, äänestin, kävelin siisteillä jalkakäytävillä(!!) ja siistillä rannalla, kävin siirtomaa-ajan hotellissa iltapäiväteellä, söin taas hyvin. Ei mitän erityistä, mutta jo päivän matka auttoi irrottautumaan Intian arjesta.

Ystävälliset lankalaiset pysäyttivät minut useamman kerran kävelyni aikana antaakseen neuvoja mihin minun kannattaisi mennä ja kyselläkseen mistä tule ja pidänkö Colombosta. Yksi heistä osoittautui tamiliksi joka kauhisteli kun kuuli, että asun Chennaissa, "sehän on ihan kamala kaupunki, aivan saastainen ja liikenne on hirveää". Meillä oli vastaava kokemus kerran Kuala Lumpurissa, sielläkin tapaamamme tamili tuntui pitävän Chennaita kammottavana paikkana.

Asuin äänestyspaikkana toimineessai Cinnamon Lakeside hotellissa...

... josta oli vartin kävely merenrannalle

Kuten Chennaissa, myös Colombossa on paljon pieniä jokia ja kanavia. Erona, että Colombossa ne eivät toimi viemärinä ja kaatopaikkana

 Pari vuotta sitten Heathrown kentällä oli ehdoton sääntö, että jokaisella sai olla vain yksi käsimatkatavara. Oli hupaisaa katsella miten ihmiset sulloivat laukkuja toistensa sisään ja sitoivat niitä yhdeksi nyytiksi, jotta turvatarkastuksessa olisi vain yksi laukku - turvatarkastuksen jälkeen ne tietysti taas erotettiin. Minulla kävi Colombosta lähteissäni samoin, mutta toisin päin. Checkin-virkailija halusi punnita pienen rollerini ja totesi sen liian painavaksi. Sanoin, että painoraja ei varmaan ylity jos otan tämän tietokonelaukun pois rollerista. Johon virkailija totesi, että ok, kunhan viet nuo kaksi laukkua koneeseen erillään.

En ole varma oliko äänestäminen tehokkain tapa vaikuttaa näissä vaaleissa. Ehkä vaikutus olisi ollut suurempi, jos olisin lahjoittanut matkaan kuluneet pari-kolmesataa euroa vaalikampanjalle. Tämä tuntui silti oikeammalta. Ja pääsinpä kämään Colombossa.

Länsimaista sivistystä

Ilkka kommentoi Pizza Hutissa tekemääni FourSquare päivitystä "Siellä on tuollaistakin sivistystä?".

On täällä. Liikaakin. Ainakin päätellen siitä, että viime aikoina on ollut paljon juttuja siitä miten elintasosairaudet ovat lisääntymässä Intiassa. Syypäänä tietysti länsimaistuneet elämäntavat ja etenkin länsimainen roskaruoka. Chennaissa on kahdeksan Pizza Hutia, neljä McDonaldsia (joissa ei tietenkään ole hampurilaisia, ei edes lampaanlihasta) ja kahdeksan Subwayta. Nämä 20 länsimaista roskaruokaravintolaa ovat ilmeisen tehokkaassa käytössä kun ovat onnistuneet järkyttämään Chennain viiden miljoonan (esikaupungit mukaanlukien 9 miljoonan) asukkaan terveydentilan. Vakavasti puhuen, missään noista ketjuista ei saa yhtä epäterveellistä ruokaa kuin tyypillinen intialainen ruoka on. Mitä tulee muuten länsimaisiin elämäntapoihin, suurin ero intialaiseen verrattuna on, että länsimaissa harrastetaan liikuntaa.

Eilisessä lehdessä kerrottiin muuten, että vuosikymmenien väännön jälkeen hallitus on päättänyt sallia ulkomaalaisille 51% omistusosuuden vähittäiskauppaan. Tästä voi vielä olla pitkä matka siihen, että Carrefoureja tai Ikeoita tai Walmarteja näkyisi missään. Osavaltiot saavat itsenäisesti päättää onko ulkomaalisen omistuksen salliva laki voimassa kyseisessä osavaltiossa. Sen jälkeen pitää hankkia riittävä maa-alue, mikä ei välttämättä ole helppoa - muistatte varmaan miten Tata joutui siirtämään jo valmiin Nano-autoja varten rakentamansa tehtaan toiseen osavaltioon kun maaomistusta ei saatu järjestettyä. Ja lopulta kunnilla on kaavoitusmonopoli. Suomessa Ikealla taisi kestää kolmisenkymmentä vuotta siitä kun he ostivat sopivan maa-alueen siihen kun Espoo suostui kaavoittamaan sen huonekaluhallille. Intiassa oppositio saattaa käyttää myös eksoottisempia menetelmiä asioitten vastustamiseen. Pääoppositiopuolue BJP:n johtoon kuuluva Uma Bharti on luvannut henkilökohtaisesti tuikata tuleen Walmartin mikäli sellainen avataan missään Intiassa.

Sanomalehtikatsaus

Monsuunin kunniaksi olen lukenut viikonlopun lehdet kannesta kanteen. Onneksi lehti tuli molempina päivinä – täällä Pyhäinmiestenpäivää vietettiin keskiviikkona. Enkä usko, että sillä oli vaikutusta lehden tuloon. Se ei tullut silloin sateen takia, vain Anitha oli tulematta pyhäpäivän takia kun hänen oli mentävä kirkkooon ja messuun ja johonkin muualle.

Asiaan.

Osavaltiomme Chief Minister, AIADMK:N puheenjohtaja Jayalalithaa, on päättänyt sulkea edeltäjänsä, DMK:n puheenjohtaja Karunanidhin, lähes viime töikseen vihkimän Anna Centennial Libraryn. Tämä Aasian toiseksi suurin kirjastorakennus on tarkoitus muuttaa lastensuperspesialiteettisairaalaksi. Pirkko voi varmaan alaa tuntevana valaista meitä siitä, mitä tuo superspesialiteettisairaala tarkoitaa. Jotain hyvin tärkeää joka tapauksessa, kaikki ovat sitä mieltä, että se on sellainen on ehdottomasti rakennettava, jotta Chennai saadaan lopullisesti maailmankartalle johtavana lääketieteen keskuksena. Siitäkin huolimatta hanke on saanut vielä suurempaa vastustusta kuin Karunanindhin aivan viime töikseen vihkimän uuden osavaltioparlamenttirakennuksen muuttaminen monisuperspesialiteettisairaalaksi. Eri alojen asiantuntijat ja kadunmiehet ovat olleet yhtä mieltä siitä, että kirjastoksi suunniteltu rakennus sopii paremmin kirjastoksi kuin sairaalaksi. On jopa esitetty arveluja, että tulisi halvemmaksi rakentaa uusi sairaala kuin muuttaa kirjasto sairaalaksi ja rakentaa uusi kirjasto. Mene jä tiedä. Vakuuttavin ja vastaansanomattomin perustelu on kuitenkin se, että Hillary Clinton piti puheen kirjaston ilmastoidussa auditoiriossa ja kehui sitä hyväksi paikaksi.

Inian hallituskoalitio on rakoilemassa. Kansalliset öljy-yhtiöt päättivät viikolla nostaa bensiinin hintaa, eikä hallitus tehnyt mitään estääkseen sitä, huolimatta siitä, että kärsijöinä ovat taas common men. Intian kielessä sanoilla on usein eri tarkoitus kuin englannissa, common man tarkoittaa kai keskiluokkaa, ainakaan Intian 700 miljoonalla köyhällä ei ole minkäänlaista motorisoitua menopeliä. Hallituskoalitioon kuuluvan Trinamoor Congress -puolueen puheenjohtaja Mamata (sama West Bengalin Chief Minister, joka onnistui karkottamaan Tatan osavaltiostaan kiusaamasta maanomistajaparkoja) uhkaa vetävänsä puolueensa hallituskoalitiosta, jollei Congress –puolue peruuta hinnankorotuksia. En ole ihan varma miten se käytännössä tapahtuu, varmaan omistajaohjausyksikön kautta. Hallitus kun ei enää määrittele bensiinin hintaa, vaan se vapautettiin hintasäännöstelystä vähän toista vuotta sitten. Päätöstä oli silloin tekemässä myös Mamata.

Tähän mennessä monsuuni on aiheuttanut 40 kuolonuhria Chennaissa, vaikka varsinaisia rankkasateita ei ole vielä ollut. Tyypillinen onnettomuus tapahtuu kun tulvan vallassa olevaa katua kahlaava tai fillaroiva henkilö putoaa näkymättömissä olevaan kuoppaan (useimmiten keskentekoinen sadevesiviemärityömaa). Joko hukkuu tai lyö päänsäkuopassa oleviin kivenlohkareisiin ja betonirautoihin. Poliisi on luvannut nostaa valppautaan.

The Hindussa oli tänään koko aukeaman artikkeli, joka rauhoittaa monen mieltä. Artikkelin kirjoittajat, A.P.J. Abdul Kalam, Intian edellinen presidentti ja Srijan Pal Singh, sähköinsinööri ja MBA (IIM-A), kertovat siinä vakuuttavasti, että ydinvoima on paitsi edullista ja varmaa, myös turvallista. Muualla maailmassa tapahtuneet onnettomuudet johtuivat inhimillisistä virheistä, huonosta suunnittelusta tai vajaavaisesta riskienhallinnasta. Intiassa, maailman johtavassa insinöörimaassa, ei tullaista voi tapahtua. Sitä paitsi, ilmailussakin on tapahtunut onnettomuuksia kautta aikain eivätkä ne ole jarruttaneet ilmailun kehittämistä. Tough luck, jos vaikka sattuisikin onnettomuus. Siitä otettaisiin opiksi.

Irom Sharmilalla oli eilen vuosipäivä. Hän on ollut 11 vuotta nälkälakossa vastustaakseen Assamissa olevaa poikkeustilalakia. Kyseistä lakia pidetään kuitenkin tarpeellisena, jotta alueella olevat ääriainekset saadaan taltutettua. Tilannetta paremmin tuntematta voi tosin ihmetellä kuinka tehokas tuo laki on kun se on ollut sentään voimassa jo vuodesta 1958. Sharmila sai joka tapauksessa laista tarpeekseen 11 vuotta sitten kun armeija tappoi 10 kyläläistä turhautuneena siihen, että kapinalliset olivat ehtineet poistua. Poikkeustilalain ansioista tapahtumasta ei tarvinnut tehdä tutkimusta. Sharmila on siis ollut pakkoruokinnassa viimeiset 11 vuotta ja saa näköjään vähän julkisuutta vuosipäivinään.

Muutenhan nämä nälkälakot, “fast to death”, kuuluvat jokapäiväiseen politiikkaan. Korruption vastaisen liikkeen johtohahmo Anna Hazare ehti olla nälkälakossa viikon verran (kuvista päätellen pari viikkoa lisää ei olisi vielä tehnyt pahaa), joka on poliitikoille pidemmästä päästä. Useimmiten poliitikkojen nälkälakot “kuolemaan saakka” kestävät korkeintaan päivän. Ilkeät juorut kertovat, että pizzatakseilla on huippusesonki niinä päivinä kun näitä lakkoja on. Joku kolumnisti vertasi poliitikkojen syömälakkojen nauttimaa 24/7 julkisuutta verrattuna Sharmilaan (joka ei siis ole poliitikko eikä muutenkaan tärkeä henkilö.

Lueskelin tänään myös puolisonhakuilmoituksia. Niissä ei ollut mitään uutta. Edelleen kaikki sulhas- ja morsianehdokkaat ovat vaaleaihoisia, edelleen muunväriset partnerit eivät tule kysymykseenkään. Edelleen kaikilla on vähintään pari tutkintoa ja useimmat ovat töissä IT-alalla, monikansallisessa firmassa tai valtion virassa (joka on tietysti kaikkein hienointa). En tiedä onko totta, mutta minusta näytti, että nyt olisi ollut enemmän ilmoituksia, joissa sanottiin ettei sulhasen perheellä ole myötäjäisvaatimuksia. Toivottavasti tämä ei ollut vain näköharhaa.

Näistä ilmoituksista tuli mieleen työkaverini, joka pyysi viime viikolla päivän vapaata, jotta hän ja hänen vaimonsa voivat käydä katsomassa jotain morsianehdokasta pojalleen. He olivat siis jo niin pitkällä, että taustat ja horoskoopit oli todettu sopivaksi, samoin tyttö oli valokuvassa näyttänyt kelvolliselta. Nyt oli vuorossa tytön tarkastaminen ihan livenä. Jos hyvin menee, niin seuraavaksi poika pääsee itsekin katsomaan tyttöä.

Vilkas päivä

Minulla on muutto meneillään. Eilen pakattiin suurin osa tavaroista jotka vietiin tänään uuteen asuntoon parin kilometrin päähän. Huomenna sitten loput. Ei tämä muutto sinänsä ole mikään erityisen hirveä, oikeastaan yllättävänkin helppo. Löysimme muuttofirman, joka toimii aivan länsimaisella tehokkuudella ja huolellisuudella. Muuttomiehet käyttävät jopa housuja tavanomaisten hameitten tai vaippahousujen sijaan. Mutta muutot ovat aina kauheita.

Muuttoon liittyy tietysti myös se, että minulla ei ollut kunnollista internet-yhteyttä koko päivänä. Se sopi erityisen huonosti tänään kun Finnwatch-järjestö julkisti eilen raporttinsa elektroniikkateollisuuden työoloista Intiassa. Olin lukenut raportin etukäteen enkä kuvitellut, että se saisi juurikaan julkisuutta. Kuten Ilkka totesi raportin luettuaan, raportissa olevien faktojen perusteella ei oikeastaan ole mitään todellista valittamisen aihetta. Finnwatch onnistui kuitenkin kääntämään aivan kaiken negatiiviseksi, jopa sen että yhtiömme tarjoavat työntekijöilleen ateriat tehtaan ruokalassa (se on tapa kontroilloida työntekijöitä). Vaikka raportin otsikointi oli aika raflaavaa ja siinä esitetyt johtopäätökset tarkoitushakuisia, en kuvitellut, että Finnwatch olisi julkistanut sitä niin negatiiviseen sävyyn. Sen sijaan ei pitäisi olla yllätys, että toimittajat eivät lukeneet raporttia vaan kirjoittivat juttunsa sen perusteella mitä Finnwatch sanoi.

Jouduin siis kesken muuton kommentoimaan raporttia niin sisäisesti kuin ulkoisesti. Jälkimmäinen oli ihan turhaa, MTV3:n toimittaja ei ollut tippaakaan kiinnostunut vastauksistani niin kauan kun en suostunut olemaan sitä mieltä, että riistäisimme intialaisia puolustuskyvyttömiä raukkoja.

Kerkisin lounaalle puoli seitsemän jälkeen. Nyt on kuitenkin rauhallista, kirjoitan tätä istuen toista kertaa Intiassa olon aikana ruokapöydän ääressä – muita huonekaluja kuin tämä ja sänky ei enää olekaan.


Lähetin Helsingin sanomien mielipideosastoon kirjoituksen koskien Finnwatch raporttia. Hesari julkaisee vain pienen osan lähetetyistä kirjoituksista, joten julkaisen sen varmuuden vuoksi edes tässä:

Salcomp luo hyvinvointia Intiassa

Finnwatch julkisti eilen tutkimuksensa Nokian ja sen alihankkijoitten työoloista Chennaissa, Intiassa. Luettuani raportin, oli vaikea uskoa sen kuvaavan työyhteisöä, jossa työskentelen päivittäin.

Tutkimuksen asiasisältö vastaa pääosin todellisuutta, mutta sen painotukset ja otsikointi ovat outoja ja johtopäätökset merkillisiä.

Finnwatch ja sen yhteistyöjärjestöt ovat määritelleet, että ”elämiseen riittävä palkka”Intiassa on 8000 rupiaa (127 euroa). 80 prosenttia intialaisista perheistä tulee toimeen alle 100 rupialla päivässä, joten ”elämiseen riittävän” raja on aika korkea. Intiassa lakisääteinen minimipalkka määritetään osavaltio- ja toimialuekohtaisesti. Nokian tulon jälkeen Tamil Nadun osavaltion elektroniikkateollisuuden minimipalkan nousu on ollut ripeää. Voidaan perustellusti todeta, että Nokialla on ollut nostava vaikutus alueen yleiseen palkkatasoon. Kuten raportissa kerrotaan, niin Nokia kuin sen alihankkijatkin maksavat minimipalkan ylittäviä palkkoja kaikille työntekijöilleen, mukaanlukien harjoittelijat ja ”vuokratyövoima”. Paikalliseen tasoon verrattuna erinomaisen palkan lisäksi tarjoamme ilmaisen bussikuljetuksen, työterveyshuollon ja ateriat tehtaan ruokalassa.

Raportissa nostetaan ongelmaksi se, että suuri osa työntekijöistä on harjoittelija-statuksella tai ”vuokratyövoimaa”. Hyvin suuri osa Salcompin työntekijöistä on harjoittelija-statuksella. Tämä ei kuitenkaan tarkoita pätkätöitä tai epävarmuutta työntekijöille. Harjoittelujakson päättyessä työntekijät siirtyvät vakinaisen työntekijän statukselle. Emme ole toimintamme aikana koskaan joutuneet irtisanomaan yhtään työntekijää. Emme tarvitse pätkätyöläisiä.

Raportissa kerrotaan työntekijöitten tyytymättömyydestä työoloja ja työnantajaa kohtaan. En tiedä keitä tutkijat ovat haastatelleet, ainakaan tuo 0.4 prosentin otos (100 haastateltua 25000 hengen joukosta) ei edusta kovin hyvin Johtamani tehtaan henkilöstöä. En ole urani aikana johtanut missään yhtä tyytyväistä ja motivoitunutta työntekijäkuntaa Chennaissa. Jos satun joskus kaipaamaan motivaatiota omalle työlleni, riittää että teen pienen kierroksen tehdassalissa. Operaattoreiden ujon-iloiset tervehdykset ja vilkutukset pelastavat päivän.

Finnwatchin mukaan työntekijät valittavat,”uramahdollisuudet ovat olemattomat" ja”varsinkin naisten ura katkeaa usein avioitumiseen ja lasten saamiseen, sillä matalat palkat ja pakolliset yövuorot ovat perheellisille ihmisille vaikea yhtälö”. Ihmettelen kuinka moni yksinkertaisen liukuhihnatyöhon hakeutunut intialaisesta maalaiskylästä tullut kouluttamaton nuori operaattori on odottanut erityisiä uramahdollisuuksia. Palkat ja yövuorot eivät ole syynä siihen, että nuorten naisten ura katkeaa avioitumiseen. Intialaisessa kulttuurissa naimisissa olevien kouluttamattomien naisten työssäkäynti on erittäin harvinaista. Vaikka toivoisimmekin monien jatkavan, paikallisen perinteen ja kulttuurin mukaan elävät nuoret naiset siirtyvät aviomiehensä kotiin hoitamaan uutta laajaa perhettään hyläten palkkatyönsä.

Naisen asema Intiassa on edelleen surkea. Sitä kuvaa hyvin vääristynyt sukupuolijakauma: Intiassa on 940 naista 1000:ta miestä kohti. Etenkin maaseudun kylissä pojan syntymä on koko suvun riemu, tytön syntymä yhteinen onnettomuus. Salcompin tehdas työllistää nyt lähes 4000 nuorta naista Tamil Nadun kylistä. Heille tarjoamamme työpaikat muuttavat näitten nuorten naisten koko elämän; kun perheen tytär pääsee meille töihin ja saa usein parempaa palkkaa kuin kukaan koskaan koko perheessä, hänen arvostuksensa ja itsetuntonsa muuttuvat pysyvästi. Minulla ei ole pienintäkään epäilystä siitä, että luomalla näitä työpaikkoja, teemme parasta mahdollista kehitysyhteistyötä.

Mikko Kaukoranta
maajohtaja, Salcomp Intia

Vaikutusvaltaa

Alkajaisiksi, ei minulla ole vaikutusvaltaa vaan ihan muilla.

Meillä oli sähköongelmia lauantaina koko päivän. Aluksi sähköt olivat vain osittain pois päältä, mutta sammuivat sitten kokonaan. Tällainen on nykyään aika tavallista, mutta katkot ovat yleensä lyhyitä.

Neljän aikoihin aloin saada tarpeekseni ja lähetin tekstarin Victorille: "Sähköt kokonaan pois jo 4 tuntia, sitä ennenkin osittain". Victor lupasi ottaa selvää ja minä lähdin ratsastamaan. Vähän kotiinpaluuni jälkeen sähköt palasivat osittain. Totesin, että voin nukkua vierashuoneessa, jossa ilmastointi toimi, ja Victor lupasi lähettää sähkömiehen heti aamulla. Varttia vailla kymmeltä illalla sähköt sammuivat taas kokonaan. Taas tekstari Victorille, joka lupasi soittaa Venkateshille. Mietin vähän kelle Venkateshille. Tunnen useampiakin, mutta en ketään, jonka voisin kuvitella olevan avuksi.

Vähän ajan kuluttua ovelle koputettiin, ja siellä seisoi Pirkon vanha autonkuljettaja Venkatesh toisen miehen kanssa. Venkatesh esitteli miehen hyväksi ystäväkseen poliisipäälliköksi (eri kaveri kuin naapurimme, jompikumpi on varmaan Inspector of Police ja toinen Commissioner of Police, nämä tittelit menevät helposti sekaisin). Poliisipäällikkö sanoi soittaneensa sähkölaitokselle ja hetken kuluttua talo olikin täynnä tamilia vilkkaasti pulputtavia ihmisiä. Pari niistä oli sähkömiehiä, jotka saivat tehtyä jonkunlaisen viritelmän, jonka ansoista pystyin käyttämään kaikkia sähkölaitteita, kunhan en liian montaa yhdellä kertaa. Suorituksia valvoi poliisipäällikkö ja Venkatesh, joka olikin hyvin vaikuttava valkoisessa paidassa ja dhotissa, aivan aidossa poliitikon asussa.

Ilman Venkatshiä ja hänen poliittisia suhteitaan yöstä olisi tullut hikinen. Ymmärrän nyt paremmin, että Matti - jonka kuljettaja Venkatesh oli alunperin - kutsui häntä Mr. Venkateshiksi.

Tavallinen tarina

Usein on tapana vaahdota sananvapauden nimissä objektiivisen historiankirjoituksen tarpeellisuutta. Joskus jos satun oleman reippaalla tuulella, mietin mitä se tarkoittaa. Joku poppoo nämä asiat kuitenkin päättää - siis mitä koululaisten historiankirjoihin painetaan - eikä kukaan henkilö tai mikään ryhmä voi olla yksiselitteisen objektiivinen. Johonkin päin ollaan aina kallellaan. Puolueettoman oppikirjan kirjoittaminen on vaikeata. Miten siitä saa mielenkiintoisen ottamatta mihinkään kantaa? Joko sisällön muoto on värikästä tai siitä on karsittu pois kaikki vähänkin kantaa ottava niin että vain tylsät raamit on jäljellä. Pelkkien tosiasioiden, niiden raamien, esilletuominen yksinään on väärin koska silloin koululais- ja opiskelijaparoille jätetään ihan mahdoton tehtävä yrittää muodostaa itse oma mielipide pelkistä ikävistä rakennuspalikoista.

Intia on demokratia jossa vallitsee sananvapaus jota saa käyttää. Mutta ajattelua voi muokata lahjuksin, etuuksia myöntämällä, teoilla, kirjoituksilla tai puheilla. Tai oppikirjoja uudelleen kirjoittamalla.

Tänään The Hindu ja kaikki muut lehdet kirjoittivat että ensi lukukauden tamilinkielen oppikirjat eivät tule sisältämään juuri vallasta luopuneen Isä Aurinkoisen, entisen pääministerin Karunanidhin, tekstejä. Isä Aurinkoinen oli ennen politiikkaan ryhtymistä jonkinasteinen näyttelijä mutta eniten tamilinkielisten elokuvien käsikirjoittaja. Jostain syystä hänen vanhoja, suuresti ylistettyjä elokuvakäsikirjoituksiaan uudelleenfilmattiin ahkerasti viimeisten 5 vuoden aikana jolloin hänen puolueensa oli vallassa. En pysty mitenkään arvoimaan oliko kehut ja ylistykset aiheellisia. Politiikka on hankala asia. Joka tapauksessa, Isä Aurinkoinen taisteli kiivaasti klassisen tamilin kielen ja kulttuurin säilyttämisen puolesta.

Tamil Nadussa koulut alkavat kesäkuun alussa ja oppikirjat on jo painettu tai painon viimeisissä vaiheissa. Arveluttavaa Karunanidhi-materiaalia sisältäviä tamilin oppikirjoja on valmisteilla 90 miljoonaa kappaletta. Näistä aletaan nyt poistaa Isä Aurinkoisen kirjoittama nationalistinen runo "Semmozhi Vaazhthu" joka esitettiin ensi kertaa viimevuotisessa "World Classical Tamil"-konferenssissa (jossa muuten yksi pääpuhujista ja maailman etevimmistä muinaistamilin asiantuntijoista oli Helsingin Yliopiston indologian professori Asko Parpola). Sen lisäksi kaikki muu Karunanidhin kirjoittama ja häneen liittyvä materiaali poistetaan joko repimällä tai kirjoja uudelleen painamalla.

Tästä lähtien kaikki Tamil Nadun lapset saavat objektiivista tietoa ja oppia koulunsa tamilintunneilla.

Näinkö nopeasti Isä Aurinkoinen unohtuu? En ole varma. 87-vuotias Karunanidhi tuskin on viiden vuoden kuluttua enää riittävässä terässä seuraavaan viisivuotiskauteen, mutta poikansa, entinen varapääministeri, 56-vuotias Stalin valittiin oman äänestysalueensa ääniharavana kansanedustajaksi ja mikäli historia toistaa itseään, hänestä tulee DMK-puolueen puheenjohtaja isänsä siirtyessä pois päivänpolitiikasta ja luultavasti aikanaan Tamil Nadun pääministeri.

Vaalit

Tamileihin vetoava vaalimainos - äänestäisitkö sinä Jayalalithaa'a?

Tänä iltana saadaan vaalitulokset. Äänestys oli samaan aikaan kuin Suomessakin, jo kuukausi sitten täällä eteläisissä Tamil Nadun, Keralan ja Pondicherryn osavaltioissa sekä pohjoisessa West Bengalissa ja Assamissa. Ääntenlaskenta alkoi tänään ja vaalitulos alkaa häämöttää. Ääntenlasku ei voinut alkaa ennen koulujen lomia yksinkertaisesti koska opettajat toimivat puolueettomina ääntenlaskijoina ja opet olivat kiireisiä korjatessaan ylioppilaskokeita joiden tulokset saatiin maanantaina. Ihan simppeli juttu, kuten yleensä kaikki Intiassa.

On ilmeisen selvää että Länsi-Bengalin 34 vuotta kestänyt yhtäjaksoinen kommunistien valtakausi päättyy koska äänestäjät ovat kyllästyneet osavaltionsa syöksykierteiseen talouteen ja sietokyvyn ylittäneeseen ahdinkoon. Meillä Tamil Nadussa – kuten Mikko kirjoitti blogissaan – sen sijaan eletään tulosten suhteen jännityksessä. Molemmat valtapuolueet on arvioitu varsin tasaväkisiksi. Nykyinen 87-vuotias Chief Minister Karunanidhi poikansa, varapääministeri Dr. Stalinin, kanssa tekivät näyttävän ja kalliin vaalikampanjan DMK (Dravida Munnetra Kazhagam)-puolueen hyväksi. Puoluehan on Intian valtapuolueen Kongressipuolueen vahva liittolainen ja ryvettynyt moneen otteeseen. Eipä silti, kaikista poliitikoista täällä tiedetään että kukaan ei pelaa puhdasta peliä ja jollain tavalla se ilmeisesti hyväksytään maan tapana.

Se että äänestysprosentti oli joka paikassa yli 70% ei ehkä sittenkään kuvasta tämän maailman väkirikkaimman demokratian yhteiskunnallista valveutuneisuutta vaan ennemmin jotain raadollisempaa. Juttelin kotiapulaisen, Anithan, kanssa joka haikeana totesi että tänä vuonna vaaliensuojelukunta oli niin tarkkana ettei heidän perheeseen herunut yhtään rahaa äänestyspaikalla. Kukaan ei myöskään yön pimeydessä ennen vaaleja tullut tarjoamaan lahjuksia kuten edellisissä vaaleissa kävi. Köyhälle lahjus oli 200 rupiaa per luvattu ääni. Kun kuukausipalkka on 3000 – 6000 rupiaa tämä on suuri summa vaikka itseltäni tuo sama 200 rupiaa kuluu hyvässä kahvilassa cappuccinoon ja banaanikakkuun. Anitha toivoo AIADMK:n (All India Anna Dravida Munnetra Kazhagam) voittoa koska sen puheenjohtaja Jayalalithaa – se joka perheettömänä naisena vannoo ettei hänen hallituksessa sukulaisia suosita virkoja jaettaessa – lupasi kaikille äänestäjille kannettavan tietokoneen mikäli voittaa vaalit. Karunanidhi lupasi sähköisen ruokamyllyn joka Anithalla jo on. Viime vaaleissa tuli televisio.

Demokratia on hieno ja kunnioitettava asia. Minusta on äärettömän upeata että jokainen täysi-ikäinen saa vaikuttaa maansa kehitykseen ja tulevaisuuteen, pohtia puolueiden ulkopoliittisia linjauksia, avaruusohjelman merkityksellisyyttä ja yliopistojen kehitystä. Vaikka siten että valitsee puolueen sen perusteella hankkiiko joku poliitikko verovaroin joltain kaveriltaan kymmenen miljoonaa ruokamyllyä vaiko saman verran kannettavia tietokoneita. On ihan varmaa että sekä sille poliitikolle että sen poliitikon kaverille jää muutama ylimääräinen rupia kirstun pohjalle tällaisesta diilistä, mutta jokainenhan hyötyy.

Onkohan tämä sittenkään demokratian syvin olemus ja se minkä vuoksi esimerkiksi täytyy sotia ympäri maailmaa demokratiaa levittämässä.

Demokratia toimii varmasti erinomaisesti jos kansakunta on hyvin koulutettua. Kuten vaikka Suomessa. Muistan senkin kerran kun olin äänestyskopissa enkä löytänyt Soininvaaran nimeä listasta joten ajattelin häkeltyneenä ettei tämä ehkä olekaan Töölössä ehdokkaana ja piti tyytyä aakkosissa edelliseen, Sinnemäkeen. Kopista tullessani totesin Mikolle ettei sitä Soininvaaraa sitten voinutkaan äänestää. Mutta… ehdokkaiden nimet olikin listattu vasemmalta oikealle kun taas minä olin selannut listaa ylhäältä alas. Kyllä Soininvaara oli siinä Sinnemäen oikealla puolella. Oli se vähän noloa. Äänestyspaikkojen ovella pitäisi olla joku testi jonka läpäisseet katsottaisiin riittävän fiksuiksi äänestämään. Olisin valmis äänestämään sen puolesta.

No, koska Chennaissa saadaan tänään tietää mikä puolue hallitsee seuraavat 4 vuotta, iltapäiväksi ja yöksi on luvassa kahinoita, tappeluita ja vihanpitoa. Ainakin molemmat autonkuljettajat Babu ja Venkatesh varoittivat minua liikkumasta pikkukaduilla. Ajattelin kyllä käydä autolla lähikaupassa ja siinä vieressä lounaalla, mutta jos minusta ei ala kuulua mitään lähiaikoina, varoitan etukäteen että olen saattanut joutua demokratian nimissä henkirikoksen uhriksi.

Karunanidhin aika

Kuten edellisessä blogissa mainittiin, yleisesti arvellaan, että Karunanidhin valtakausi tosiaan päättyi äskettäisissä vaaleissa. Varmuus asiasta saadaan tosin vasta muutaman viikon kuluttua, sillä ääntenlaskentaan tarvitaan opettajia, joiden loma alkaa vasta silloin. Minulle ei ole valjennut miksi vaalit pidettiin kuukautta ennen kuin äänet voi laskea - todennäköisesti äänestyspäivänä oli erityisen otollinen päivä, jolloin jumalat ovat suosiollisia.

Vaalien voittajaksi ennustetaan Jayalalithaa´a, jonka etuna on paitsi ikä (vasta 63-vuotias) ja se, että hän on entinen Kollywood-tähtinäyttelijätär, myös se että hänellä ei ole perhettä. Hän on kehunut kampanjassaan, että koska hänellä ei ole perhettä, hänellä ei ole tarvetta antaa virkoja lähisukulaisilleen eikä hänellä ole tarvetta korruptioon.

Jayalalithaa on nyttemmin jotakuinkin selvinnyt Chief Minister-kausiensa (1991-96 ja 2002-06) oikeusjutuista. Lukuisat osavaltion varojen väärinkäytökset ja petokset hänen kaudellaan voinee unohtaa mikäli hän nousee taas valtaan.

Korruptio onkin ollut viime aikoina paljon otsikoissa, vaikkakin ulkomaalaisen on aina vaikea erottaa mikä on vain normaali maan tapa ja mikä on oikea skandaali. Karunanidhin DMK-puolue on valtakunnallisella tasolla liitossa Sonia Gandhin johtaman Kongressi-puolueen kanssa, joka on ollut vallassa pitkään ja on siis ehtinyt kerätä myös pitkän syntilistan. 2G-skandaali jaksaa puhuttaa vaikka itse tapahtumasta on jo aikaa. Siinä oli kyseessä se, että matkapuhelinverkkojen toisen sukupolven taajuusalueet myytiin parikymmentä miljardia dollaria alla käyvän hinnan. Aluksi ajattelin, että sen ei pitäisi olla mikään ongelma, että tuolla tavoin on saatu varmistettua halvat puheluhinnat (Euroopassahan kävi oikeastaan päinvastoin 3G-taajuuksien kanssa, ne myytiin niin kalliilla, että kesti vuosia ennenkuin ostajilla oli varaa rakentaa kunnon verkot). Sitten minulle selvisi, että monet ostajista olivat myyneet taajuusalueet eteenpäin käypään hintaan. Voi olla, että jokunen ministeri onnistui saamaan siitä hieman särvintä kapean valtion leipänsä päälle.

Wikileaksin julkaisemissa papereissa oli raportti Intian ja USA:n ydinvoimayhteistyösopimuksen hyväksymisen ajalta. Sopimuksesta oli tulossa tiukka äänestys parlamentissa ja käydyssä keskustelussa amerikkalaisdiplomaatti oli suhtautunut epäillen sopimuksen läpimenoon. Hänen keskustelukumppaninsa, Kongressi-puolueen johtohenkilö, oli vakuuttanut että sopimuksen läpimeno varmistetaan ja näyttänyt arkullisen rahaa, jolla äänestystulos hoidetaan kotiin. Hälystä päätellen tämä ei olekaan maan tapa, tai ainakaan siitä kiinni jääminen.

Vaalien aikaan DMK:lla kävi hieman onnettomasti kun vaalilautakunta onnistui takavarikoimaan yhteensä 100 miljoonan dollarin edestä rahoja, jotka oli tarkoitettu palkkioiksi äänestäjille. En ole varma kumpaa pidetään merkityksellisemäpänä, sitä että DMK käytti näin paljon rahaa äänestäjien lahjomiseen vai sitä, että niin moni äänestäjä jäi ilman rahoja ja DMK ilman suunniteltuja ääniä.

Kirjastossa

Upea 9-kerroksinen Anna Centenary Library vihittiin käyttöön syyskuussa 2010. Se on yksi monista vielä vallassa olevan Chief Minister Karunanidhin aikaansaannoksista joilla lujitetaan tamilin kielen ja kulttuurin valtaa. Nykyisen hallituksen päämääränä on käsittääkseni ollut englannin kielen nujertaminen ja tamilin kielen kukoistus. Intian puhutuin kieli, Hindi, on Tamil Nadussa jollei nyt laissa kiellettyä niin ainakin poliittisesti erittäin epäkorrektia eikä sitä täällä käytetä lainkaan. Karunanidhin aikana on saatu suuria uudistuksia kielenhuollon suhteen. Englannin opetus on dramaattisesti vähentynyt ja katujen ja kauppojen englanninkieliset kyltit on lain voimalla saatu korjattua tamilinkielisiksi. Esimerkiksi Mehtan sairaalassa oli ongelma kun sairaalan ulkopuolella olevassa kyltissä piti ilmoittaa kahdella kielellä kaikki 28 erikoisalaa. Alunperin oli tarkoitus kirjata ne vain englanniksi. Ihmiset puhuvat tamilia, mutta kirjoitettu tamili on ihan toista ja sen ymmärtäminen on heikoilla. Tamilinkieliset sanat ovat valtavan pitkiä ja tamiliaakkosilla kirjoitettuna ne pitenevät entisestään joten Mehtan sairaalan kyltit on nyt tupattu täyteen sellaista piperrystä ettei kukaan normaalinäköinen voi niitä lukea.

Sivuhuomiona mainittakoon että poliitikkojen lapset käyvät englanninkielisiä kouluja koska englanti joka tapauksessa on uran kannalta tamilia tärkeämpi.

Pääministeri Karunanidhi tutustumassa kirjastoon. Karunandhi on 87-vuotias ja liikkuu pyörätuolilla. Huolimatta vaikeista iänmukaisista sairauksista, Karunanidhi teki juuri näyttävän vaalikampanjan ja odottaa saavansa jatkomandaatin seuraaviksi vuosiksi.

Kirjastossa on paljon tamilinkielistä kirjallisuutta sekä muita dravidiaanisia kieliä kuten Keralassa puhuttu malyalam, Andhra Pradeshin Telugu ja Karnatakan kannada. On myös osasto jossa on englanninkielistä kirjallisuutta. Vaikka kirjasto avattiin jo syyskuun puolivälissä, se ei nyt huhtikuun loppupuolella ole vielä valmis. Kaksi ylintä kerrosta on betoniasteella eikä mitään viimeistelyjä muutenkaan ole tehty. Luentosaleja rakennetaan. Sen vuoksi kirjastossa tarvittiin paljon vartijoita joka kerrokseen kertomaan vierailijoille minne ei saa mennä. Seisoin toisen kerroksen lasisen kaiteen vieressä ihailemassa miltei valmista juhlavaa ala-aulaa kun minut tultiin häätämään pois. Käsitin ettei kaide kestä nojailua. Se on huono juttu koska kaikki yhdeksän kerrosta aukeavat tähän samaan ala-aulaan. Jos kaiteita ei saada turvallisiksi, ala-aulaan mätkähtää paljon ruumiita tai sitten on vain lisättävä vartijoiden määrää.

Lehtienlukusalissa oli myös englanninkielisiä lehtiä ja otin jonkun brittiläisen naisten viikkolehden lukeakseni. Ilma oli aika raskas hengittää, ilmastointi ei toiminut muttei myöskään ilmanvaihto. Vaikka sali oli suuri ja avara, ilma oli paksua ja rakennuspölyistä. Istuin lukemaan lehteäni mutta minut, yksinäinen nainen, ohjattiin naisten nurkkaukseen. Intiassa tarvitaan näitä "Women only"-paikkoja ihan turvallisuuden takia. En enää ole nuori ja sievä joten en ole pelännyt olevani ensisijainen raiskauksen kohde, mutta siirryin kuitenkin naisten nurkkaan. Sinne ei ylettynyt lainkaan raikasta ilmaa ja nukahdin heti.

Kirjastossa käytännössä kaikki lukivat oppikirjoja. En ymmärrä miten he saattoivat pysyä hereillä. Kunnioitan intialaisia tämän vuoksi, minusta ei olisi Anna Centenary Libraryssa opiskelevaksi.

Kirjastoon ei saa tulla kassin tai repun kanssa. Jouduin jättämään käsilaukkuni autoon. Opiskelijat kantavat kirjat, vihot ja kännykän kädessään. Luulen että heidän on hyvin hankalaa tulla vaikkapa bussilla kirjastoon ilman reppua, mutta mitäpä ei tekisi että Chennai olisi turvallinen. Ulko-ovella on turvamiehet, jokainen kirjoittaa nimensä vihkoon ja kuljetaan metallinpaljastimen läpi joka piippaa kaikilla. Miehet kopeloitiin mutta naisiinhan ei täällä saa kajota joten sarin alle voi hyvin piillottaa vaikka millaisen pommivyön. Niin se Rajiv Gandhikin murhattiin aivan Mikon tehtaan lähellä Sriperumbudurissa 1991. Gandhin jalkoja suutelemaan tullut nainen laukaisi sarin alle kätketyn pommivyönsä ja räjäytti itsensä, Gandhin ja kymmeniä muita.

Suoraan sanottuna en ymmärrä miksi kirjasto avattiin syysykuussa kun se ei vieläkään ole valmis. Luulen ettei se koskaan valmistukaan sellaiseksi että viimeistelyt olisi tehty. Täällä oli juuri vaalit ja tulokset tulevat toukokuun puolivälissä. Kaikki uumoilevat Karunanidhin ajan päättyvän eikä seuraajia ehkä kiinnosta hänen projektien loppuun saattaminen.

Kutsumme pääministeriä Isä Aurinkoiseksi koska tämä on se ilme jonka hän haluaa näyttää kaikissa virallisissa kuvissa. Sen lisäksi hänen poikansa, varapääministeri, on nimeltään Stalin, joka kenties jonkin verran vaikutti lempinimen keksimiseen.

Mellakoita odotellessa

Intialla on pitkä historia. Se näkyy erityisen konkreettisesti tänään kun Allahabad High Court antaa tuomion maanomistusta koskevassa oikeudenkäynnissä, joka alkoi vuonna 1950. Kiista on kuitenkin paljon vanhempi kuin tämä 60 vuotta.
Babur, Intian ensimmäinen mogulikeisari rakennutti vuonna 1528 moskeijan Ayodhyaan (Uttar Pradashissa, 600 km New Delhistä itä-kaakkoon). Legendan mukaan Rama, eräs hindujen tärkeistä jumalista, on synytynyt samalla paikalla. Jotkut hindut uskovat, että paikalla oli myös hindu-temppeli, joka olisi tuhottu moskeijan alta. Kaivauksissa tällaisesta temppelistä ei tosin ole löydetty todisteita (sen sijaan paikalla on ollut 600-luvulla jain-temppeli, mutta jain-uskovaiset ovat rauhanomaisia, eivätkä osallistu tähän kiistaan).
Moskeija sai kuitenkin olla paikallaan enemmän tai vähemmän rauhassa (käytiin siitä yksi oikeudenkäynti myös vuonna 1886) Intian itsenäistymisen aikohin saakka. Kuten tiedämme, itsenäistyessä Brittiläinen Intia jaettiin islamilaiseen Pakistaniin ja pääasiassa hindulaiseen Intiaan, minkä seurauksena Intiassa esiintyy edelleen ääri-hindulaisuutta. Vuonna 1949 hindut tunkeutuivat moskeijaan ja veivät sinne Raman ja Sitan patsaat. Siitä lähtien paikan hallinnasta on ollut avoin konflikti, joka huipentui siihen, että väkijoukot tuhosivat moskeijan vuonna 1992. Tästä seurasi laajoja mellakoita.
Tuomioistuimen päätettävänä on monta kysymystä ennenkuin varsinainen maanomistus voidaan ratkaista. Syntyikö Rama paikalla? Oliko paikalla hindu-temppeli ennen moskeijan rakentamista? Tuhosivatko muslimit temppelin? Tuotiinko moskeijaan hindu-jumalien patsaat joulukuussa 1949?
Intiassa varaudutaan monin paikoin levottomuuksiin tuomion julistamisen takia. Vaikuttaa siltä, että eniten pelätään muslimien hyväksi annettavaa tuomiota. Maa on pullollaan hindu-nationalistipoliitikkoja, jotka käyttävät mielellään jokaisen mahdollisen tilaisuuden oman asemansa nostamiseen.
Odotamme jännityksellä tuomion julistamista tänään klo 15. Tuloksen saatte varmaan lukea Hesarista.

Tunnin lento sivistykseen?

Intia on niin valtava maa että meiltä on nopeampi matkustaa ulkomaille kuin kotimaassa! Yksi sveitsiläinen kertoi viikonloppumatkastaan keskellä Intiaa olevaan Madhya Pradeshin osavaltion kansallispuistoon: perjantaina lento Mumbaihin, sieltä Bhopaliin josta viiden tunnin automatka perille... yhteensä 12 tuntia matkantekoa. Ja sama sunnuntaina toiseen suuntaan.

Sri Lankaan lentää tunnissa ja maa on niin pieni että siellä ei automatkatkaan vie tuntikausia. Torstai-iltana lensimme Colomboon jossa Premadasan ratsastuskoulun johtaja Suranjith odotti meitä. Ajoimme reilut kaksi tuntia pohjoiseen Ruwala Adventure & Nature Resortiin jonne saavuimme hieman yli keskiyön. Sovimme aamiaisen aamuseitsemäksi ja heti sen jälkeen olisi neljän tunnin ratsastus. Joten ei muuta kuin samantien hyttysverkkojen alle nukkumaan. Ekokylässä ei ole ilmastointia, lasiset liukuovet ovet auki yön yli ja propelit pyörii katossa. Ei hyttyset häirinneet, eikä ollut liian kuumakaan kun peittona on pelkkä lakana.

Ruwala on vuoden vanha ekologinen lomakeskus Kalpitiyassa. Alue oli vielä reilu vuosi sitten tamilitiikereiden vahvaa aluetta eikä sinne voinut kuvitellakaan järjestettävän minkäänlaisia turistimatkoja. Sisällissota kuitenkin loppui huhtikuussa 2009 jonka jälkeen LTTE:n kannattajat (Liberation of Tigers of Tamil Eelam) jäivät pienelle alueelle Sri Lankan pohjois- ja koilliskolkaan. 1976 perustettu, terroristijärjestöksi luokiteltu LTTE ajoi Sri Lankan tamilivähemmistön itsenäisyyttä varsin verisin keinoin. Intian ja etenkin Tamil Nadun suhtautuminen LTTE:n toimintaan on ollut ja edelleen on varsinaista taiteilua ja tasapainottelua. Toisaalta tamilien on varmaan ihan perustuslain perusteella pidettävä yhtä ja toisaalta terrosrismiin antautuvaa liikettä on vaikea kannattaa. Joten politiikot puhuvat ympäripyörein lausein, puolustavat tai tuomitsevat LTTE:n toimintaa ja sitten pyörtävät sanansa. Rajiv Gandhin pääministerikaudella Intian rauhanjoukot osallistuivat Sri Lankan sisällisotaan tilanteen rauhoittamiseksi. LTTE ei tätä hyväksynyt. Kun Rajiv Gandhi sitten kerran vieraili Mikon tehtaan lähellä Sriperumbudurissa vuonna 1991, tamilitiikerinainen asetti rakastavasti kukkaseppeleen Rajiv Gandhin kaulaan, polvistui suutelemaan tämän jalkoja ja räjäytti itsensä, Gandhin ja 14 muuta laukaistessaan sarinsa sisään kätketyn pommin. Suuret väkijoukot olivat saapuneet hurraamaan Gandhin kunniaksi, koululaisilla oli vapaata osallistuakseen tilaisuuteen ja sitten tällainen kauhea tamilitovereiden veriteko. Se on hindullekin vaikea paikka.

Nyt poliittinen tilanne on rauhoittunut, ihmiset uskaltavat kulkea Colombon kaduilla, käyttää busseja ja käydä ostoksilla. Myös Kalpitiyan kaltaiset alueet jotka viimeiset 30 vuotta ovat olleet miltei tyhjillään, alkavat kukoistaa. Uutta rakennetaan vimmalla.

Ensimmäinen häkellyttävä huomio Sri Lankasta oli puhtaus. Lentokentällä WC:ssä oli siistit pöntöt eikä pelkkiä reikiä lattiassa, lattiat kuivat, lavuaarit puhtaat ja hanoista tuli vettä. Ja kun ajoimme kohti Kalpitiyaa ... Missä on kaikki roskat? Miksei täällä haise? Käyttävätkö ihmiset tosiaan WC:tä täällä? Missä on lehmät, vuohet ja vesipuhvelit kun eivät kuljeksi kaduilla? Miten autorikshat eivät savuta ja pöläytä haisevaa mustaa pakokaasua? Minne jätteet heitetään kun niitä ei näy kaduilla?

Toinen huomio oli ihmiset ja yleensä ympäristö. Missä on sarit ja erilaiset alkuasukasvaatteet? Miehillä on länsimaiset vaatteet, lannevaatteisiin pukeutuneita paljasjalkaisia pörröpäitä ei näy. Kasvoissa ei näy julman näköisiä sormella maalattuja otsaviivoja eikä edes siistejä pilkkuja otsalla. Nämä eivät ole hinduja. Kukaan ei asu kaduilla eikä kojut levittäydy jalkakäytäville vaan siellä kävellään farkuissa, leveähelmaisissa hameissa, pienissä topeissa ja t-paidoissa, siisteissä työasuissa. Viiksetkin on vain harvalla. Bussit eivät ole maalilla kasaan parsittuja rämiseviä kolhuisia romuja, talojen pihoilla on kauniita istutuksia ja paikoista pidetään selvästi huolta.

Kalpitiya on maaseutua mutta maaseutukin oli puhtoista ja siistiä. Talojen pihat kasvoivat vihreätä nurmikkoa ja katsoin kateellisena menestyviä värikkäitä kukkaistutuksia. Kasvimailla oli kotitarpeisiin vihannekset ja hedelmät. Lapset olivat puhtaita ja kaikilla oli hymy niin herkässä että sen on oltava geeneissä.

Sitten täsmällisyys! Kun sovittiin että lähdetään kello kahdeksan liikkeelle, kaikki oli kahdeksalta valmista paitsi me! Meitä sai odottaa. Ruwalasta lauantaina lähtiessä autonkuljettajalle sanottiin että lähdemme kello 15, niin tasan kello kolme hän koputti ovelle ja kysyi voiko viedä matkatavarat autoon. Mikko ja Pia olivat vielä syömässä ja hätäpäissäni tungin vaatteita laukkuihin kuskin seisoessa odottaen vieressä. Tulemme Intiasta jossa ajalla ei ole merkitystä. Sri Lankassa aikaa ilmeisesti kunnioitetaan.

Tulimme sunnuntai-iltana takaisin Chennaihin. Lentokentällä naisten WC:n kahdeksasta lavuaarista vain yhdestä tuli vettä ja saippua oli loppunut. Paperia ei koskaan olekaan. WC:n ovea ei saanut lukkoon koska lukko oli pudonnut joskus pois. Miesten WC:n pisuaari oli asiallisesti paikallaan. Hetken kaikki oli ihan hyvin, kunnes Mikko kauhukseen tajusi ettei pisuaarissa olekaan viemäriä vaan putki johti suoraan lorona lattialle. Tervetuloa takaisin Intiaan!

Tamilinimiä kaupan

Tai jotain sinne päin. Mutta se Mikon illallisystävä, Tamil Nadun osavaltion varapääministeri tohtori Stalin kehoitti eilen kaikkia tuoreita ja tulevia tamilivanhempia, joiden lapsi sattui syntymään kesäkuun 3 – heinäkuun 18 välillä, antamaan lapsilleen rehellisen tamilinimen. Osavaltiossa on lanseerattu rahallisesti vaatimaton mutta korskeasti julkisoitu kampanja tamilin kielen säilyttämisen puolesta.

Vähän päälle 5000 eurolla osavaltio on hankkinut 250 kultasormusta jotka annetaan tamilinimisille vauvoille. Sen, onko nimi tarpeeksi tamili ja kultasormuksen arvoinen, päättää tamilinkielen opettajista varta vasten koottu nimikomitea joka tarkoin pohtii kunkin ehdotetun nimen.

The Hindun mukaan ensimmäiset vauvat saivat noin kahdenkymmenen euron arvoiset sormuksensa tänään. Suosittuja tamilinimiä olivat muun muassa Thamizharasi, Thamizharasu, Thamizhchelvan, Ilakiya, Thenmozhi, Aravindan ja Manimekalai. Näistä nimistä nyt ei ota tolkkua mitenkään. Ei ne ainakaan tavallisemmasta päästä ole. Epäilen että suurin osa on suunnattoman suosittuihin tamilielokuviin liittyviä, luultavasti filmisankareiden ja -sankarittarien nimiä. Ja kuten aina, ulkomaalaisen on mahdoton arvata onko kyseessä tyttö vaiko poika.

On tietenkin erikoista että näin kansallisromanttisen kampanjan lanseeraa herra nimeltä Stalin. Stalin itse kiirehti selittämään “vanhempani olivat jo valinneet minulle tamilinimen Ayyadurai, mutta samanaikainen Josif Stalinin kuolema muutti tilanteen”. Jälleensyntymä vai kunnianosoitus, vaikea sanoa, The Hindu ei selittänyt tarkemmin. Diktaattori Stalin kuitenkin kuoli maaliskuun 5.päivä 1953, varapääministerimme syntyi neljä päivää aikaisemmin. Stalininin kolmella veljellä ja kahdella sisarella on erittäin kunnialliset tamilinimet.

http://tapahtuutamilnadussa.blogspot.com/2009/07/stalin-vierailulla.html

Rasisimia

Australiassa on ollut viime viikkoina useita intialaisiin opiskelijoihin kohdistuneita väkivaltatapauksia. Ensireaktiot olivat, että australialaiset ovat rasisteja ja tiedotusvälineet olivat tulvillaan syytöksiä siitä, että Australian viranomaiset eivät tee mitään intialaisten suojelemiseksi. Opiskelijajärjestöt uhkasivat opiskelijoiden joukkopaolla maasta ja Bollywoodin suurin ammattijärjestö julisti Australian boikottiin. Bollywoodin boikotilla ei varmaan olisi kummoistakaan vaikutusta Australian talouteen, mutta Australiassa on 100,000 intialaista opiskelijaa, joiden maksamilla lukukausimaksuilla on suuri merkitys Australian yliopistojen taloudelle.

Sittemmin on löydetty muitakin syitä näille väkivaltaisuuksille. The Hindussa oli laaja reportaasi, jossa haastateltiin eri alojen asiantuntijoita ja Australiassa opiskelevia nuoria. Johtopäätöksenä oli, että taustalla ei yleensä vaikuta olevan varsinainen rasismi. Pikemminkin se, että humalassa väkivaltaisuuteen taipuvaiset ongelmanuoret kohdistavat yleismaaimalliseen tapaan väkivaltansa poikkeaviin kohteisiin. Ja intialaiset opiskelijat, etenkin pojat, ovat hyvin erilaisia. He eristäytyvät muista opiskelijoista, kulkevat isoissa laumoissa (ehkä käsikädessä tai kaulakkain kuten täällä?), juttelevat kovaäänisesti omalla kielellään, pukeutuvat omituisesti. Jotkut haastatellut tytöt huomauttivatkin, että he eivät ole kuulleet yhdestäkään intialaista tyttöä kohdanneesta väkivaltaisuudesta. He arvelivat, että monessa tapauksessa intialaispojat ovat aiheuttaneet tilanteen itse käyttäytymällä epäasiallisesti paikallisia tyttöjä kohtaan.

Samassa yhteydessä on virinnyt keskustelu initalaisten omasta rasismista. On jotenkin hyvin “intialaista”, että monet ovat kyseenalaistaneet intialaisten oikeuden syyttää muita rasisimista kun Intiakin on rasistinen maa. Lehdissä on haastateltu Intiassa asuvia mustia, jotka ovat kertoneet heihin kohdistuvasta avoimesta rasismista. Samoin on tuotu esiin Intian joka paikassa näkyvä vaaleuden ihannointi. Televisio on täynnä mainoksia ihmeitätekevistä voiteista, joilla ihon värisävy saadaan jopa kolme värisävyä vaaleammaksi. Mainoksissa ei esiinny koskaan yhtään tummaa intialaista, avioliittomoituksissa haetaan ainoastaan vaaleita tai hyvin vaaleita kumppaneita. Kaikessa mediassa ylläpidetään käsitystä, että vaaleaihoisuus ja menestyus kulkevat käsikädessä. Tämä rajoittuu kuitenkin vain vaaleaihoisiin intialaisiin – eurooppalaiset ovt ihan suositeltavia ystäviä, joilla voi jopa kehuskella, mutta kukaan ei huolisi länsimaalaista puolisoa sukuunsa. Tummat intialaiset menestyvät vaaleita huonommin työelämässä ja avioliittomarkkinoilla, eikä heidän kannata haaveilla valokuvamallin tai filmitähden urasta. Kun valtaosa intialaisista on kuitenkin tummia, he eivät joudu kuitenkaan avoimen rasisimin kohteeksi. Toisin on koillisintialaisten laita. Näitä “aasialaisen” näköisiä nimitellään aivan yleisesti vinosilmiksi.

 

Ja onhan meidän tuijjottelummekin jonkulaista rasismia. En ole (vielä) kokenut sitä kovin häiritseväksi, mutta onhan se pohjimmiltaan sama kuin se, että suomalaisperhe pyytäisi tirskuen saada ottaa valokuva kotiseudulleen eksyneestä mustasta tai aasialaisesta.

 

View Full Album

 

 

 

Valkonaamat intialaisten albumeissa

Stalin vierailulla

Intialaiset nimet ovat usein vaikeita muistaa. Eilinen vieraamme Nokian teollisuuspuistossa oli poikkeus. Tamil Nadun Deputy Chief Minister eli varapääministeri – joka on sattumalta Chief Ministerin poika – on nimeltään Stalin. Kerrankin muistin vieraan nimen ilman mitään muistilappuja. Kuinka moni blogin lukijoista on ollut illallisella Stalinin kanssa? Edes unissaan.

MV Stalin syntyi kaimansa syntymävuonna, 1953. Ilmeisesti Stalin oli vielä silloin kunniassa, ainakin Intian vasemmiston keskuudessa. Eikä nimestä tunnu olevan edelleenkään haittaa intialaisessa politiikassa.

M. K. Stalin, newly-elected DMK deputy general secretary, seeking the blessings of the party president, M. Karunanidhi, at a general council meeting in Chennai on Monday. — Photo: K. Gajendran --- Mitäpä sitä turhaan mainitsemaan, että Stalin on Karunanindhin poika.

Isä Aurinkoinen, Mr Stalinin isä tyypillisimmillään.

Intialaista kaavoitusta

Eilisessä the Hindussa kerrottiin, että Tamil Nadun Emergency Tsunami Reconstruction Project on saavuttanut tärkeän osavoiton kiistassa St. Bede’s Anglo Indian Higher Secondary koulun kanssa. Madras High Court hylkäsi koulun tekemän valituksen koskien 1,384 väliaikaisen asumuksen rakentamista koulun takana olevalle “avoimeksi alueeksi” kaavoitetulle alueelle.

Tämä koskee siis 26.12.2004 tsunamissa kotinsa menettäneille ihmisille rakennettavia väliaikaisasumuksia siksi aikaa, kunnes pysyvät asunnot valmistuvat. Alue tyhjennetään entiselleen kun pysyvät asunnot valmistuvat. Päätös saatiin kun tsunamista oli kulunut 4 vuotta 5 kuukautta ja 16 päivää.

Demokraattisessa Intiassa kaavoitusprosessi on demokraattinen. Jos kaavoitusta muutetaan, on valitusoikeus kaikilla jotka katsovat, että muutoksella voi olla jotain vaikutusta heidän elämäänsä. Tämän koulun valituksessa arveltiin, että köyhille kalastajille rakennettavat asumukset vaarantaisivat koulun lähistön turvallisuutta, rauhaa ja levollisuutta.

Kuulostaako jotenkin tutulta?

++++++++++++++++++++++++++++++++++++

Intiassa kuoli tapaninpäivän 2004 tsunamissa arvioiden mukaan 18,045 ihmistä ja 647,599 ihmistä menetti kotinsa. Tsunamin vaikutus oli suurin Tamil Nadussa. Itse Chennaissa uhrien määrä jäi yllättävän vähäiseksi; parisataa kuollutta ja nelisen tuhatta tuhoutunutta kotia.Tuhoutuneet kodit olivat enimmäkseen kalastajien kaislarakenteisia majoja.

Chennain Marina Beach 26.12.2004

Kalastajat eivät jääneet odottelemaan, että hallitus rakentaisi heille väliaikaisasumukset, vaan rakensivat uudet asunnot. Kuva maalis-huhtikuulta 2005.

Vaalit

The Hindun torstain etusivun kuva vaalien jälkeisenä päivänä. Tamil Nadun oppositiopuolueen puheenjohtaja J.Jayalalithaa ja Tamil Nadun pääministeri isä aurinkoinen M.Karunanidhi äänestivät Chennaissa. Länsi-Bengalin pääministeri Buddhadeb Bhattacharjee ja ulkoministeri Pranab Mukherjee äänestivät Kolkatassa

Tätä kirjoitusta olen kyllä lykännyt kuukauden verran. Mielelläni jatkaisin lykkäämistä, mutta koska seuraavat vaalit ovat Intiassa vasta 5 vuoden kuluttua enkä usko silloin enää täällä olevani, on kai jotain kerrottava.

Intian politiikka ja vaalijärjestelmä on meille hämärän peitossa. Mikko kävi joku viikko sitten jopa Global Adjustment-firman kutsumana keskustelemassa Intian politiikasta The Hindu-lehden päätoimittajan kanssa, yhdessä kymmenen muun ulkomaalaisen kanssa, mutta ei tullut juuri viisaammaksi. The Hindua on kyllä luettu, mutta jonkun pitäisi selittää meille kaikki ihan alusta asti.

Politiikka on paikallista. Ei Tamil Nadussa ole vallassa olevaa vasemmalle nojautuvaa Kongressipuoluetta sen enempää kuin toista maan valtapuoluetta, oikeistolaista hindunationalisti BJP-puoluettakaan. Meidän osavaltion lukuisat poliittiset puolueet ovat kyllä sitoutuneet suuriin puolueisiin, mutta se ei ole oikeastaan oleellista. Osavaltioissa äänestetään ehdokkaat maan parlamenttiin paikallisten pikkuasioiden perusteella. Intian yhteiset asiat, Intian ulkopolitiikka, Intian tulevaisuus on kaukaista eikä se kiinnosta. Intia on liian suuri käsitettäväksi.

Koko Intiassa on 714 miljoonaa 18-vuotta täyttänyttä äänioikeutettua. Intian puolueiden lukumäärää en tiedä. Intiassa on 28 osavaltiota ja 7 muuta erityismääriteltyä aluetta. Intiassa puhutaan satoja eri kieliä, mutta on vain 16 virallista kieltä. Intia on monikielinen, monikulttuurinen, moniuskontoinen, monikastinen (vaikka kastijärjestelmää ei olekaan) mammutti jossa mikään ei oikein toimi, mutta periaatteessa pelataan demokratian säännöin.

Intialaisia yhdistää modernin populaarikulttuurin kolme elementtiä: kriketti, elokuvat ja politiikka. Nämä ovat täysin demokraattisesti kaikille yhteisiä ja kaikkia kiinnostavia, vaikka se politiikka onkin paikallista.

Intiassa on seremoniallinen presidentti ja pääministerillä on suurin valta. Nykyinen presidentti on Shrimati Pratibha Patil. Brasiliassa presidentistä käytetään lempinimeä Lula, "mustekala", Intiassa "Shrimati" on sanskriittia ja tarkoittaa Rouva. Nämä kunnioittavat nimitykset häiritsevät paljon ulkomaalaista joka on muutenkin nimien kanssa hukassa. Presidentti nimittää valtapuolueesta pääministerin - nykyinen pääministeri Dr. Manmohan Singh tulee jatkamaan vaalituloksen perusteella. Tähän asti olin luullut että Mrs. Sonia Gandhi on presidentti, mutta hän onkin Kongressipuolueen puheenjohtaja.

Parlamentti on kaksikamarinen. Ylähuone on Rajya Sabha, osavaltioiden neuvosto, jossa on korkeintaan 250 jäsentä, joista presidentti nimittää 12. Muut jäsenet ovat osavaltioiden ja territorioiden nimittämiä niiden asukaslukujen suhteessa. Edustajien kausi on kuusi vuotta, ja kolmannes nimitetään uudelleen kahden vuoden välein. Rajya Sabha on jatkuvasti koolla, eikä sitä voi hajottaa. Varapresidentti on Rajya Sabhan puhemies. ... Ei minulla tästäkään ollut minkäänlaista aavistusta. Ei kuulu tavallisen The Hindun lukijan osaamisalueeseen!

Nyt alahuoneeseen, Lok Sabha, valitaan 543 edustajaa suoralla kansanvaalilla ja siis paikallispoliittisin perustein. Koska intialaisia yhdistävät asiat ovat kriketti, elokuvat ja politiikka, näyttelijät ja urheilijat ovat hyvin esillä politiikassa. Tamil Nadun entinen pääministeri ja nykyinen oppostiopuolueen johtaja Mrs. J.Jayalalithaa on näyttelijä. ... Nämä näyttelijäjutut ovat paljon paremmin esillä kuin parlamentin ylähuone, ja oman osavaltion johtavat poliitikot näkyvät joka päivä mediassa.

Vaalit olivat vaiheittain viidessä osassa. Torstaina äänestivät viimeiset osavaltiot tai osavaltioiden osat - Tamil Nadu, Himalayan seuduilta pohjoisia osia, idästä Länsi-Bengalin osavaltio ja Kolkata.

Intian yli miljardista kansalaisesta puolet on alle 25-vuotiaita. Edellisten vuoden 2004 vaalien jälkeen näissä vaaleissa oli 42 miljoonaa uutta äänestäjää. ... Nämä luvut ovat oikeasti aivan käsittämättömiä...
Nuoriin kolahti USA:n vaalit ja vaalitulos, Obama-huuma tuntuu täälläkin. Nuoriin on kohdistettu vaalimainontaa samoilla keinoin kuin USA:ssakin - blogit, nettisivut, Facebook, SMS, YouTube, Twitter.

Äänestyspäivä on vapaapäivä. Tamil Nadussa äänestettiin viime torstaina. Koska levottomuuksia voi esiintyä, meitä kehoitettiin pysymään kotona. Olimmekin tiukasti sisällä, osittain koska Mikko oli flunssassa ja olimme antaneet Babulle vapaapäivän jotta hän saa mennä kotikyläänsä äänestämään. Postiääniä ei voi antaa ja jos sattuu asumaan ulkomailla, kurja juttu, ei voi äänestää. On tultava sinne missä on kirjoilla. Mikä aiheutti todella paljon ongelmia. Useimmat jotka olivat muuttaneet viiden vuoden sisällä, eivät löytäneet nimiään äänestyslistoilta eivätkä siten saaneet äänestää. Tai nimet oli muuten vain kadonneet. Sairaalassa Vidya kertoi käyneensä kahdeksanhenkisen lähiperheensä / sukunsa kanssa äänestämässä. Heistä vain yksi sai äänestää. Muiden nimiä ei löytynyt. Vidyan mielestä se oli ikävää. Onhan se harmillista että perustuslaillinen oikeus äänestää on juuri vaalipäivänä kadonnut.

Periaatteessa henkilöllisyystodistuksen pitäisi äänestäessä riittää, mutta ei se riitä jos nimeä ei ole listoilla. Lehdessä oli paljon juttua tästä. Ihmiset olivat jonottaneet 40C kuumuudessa tunteja vain kuullakseen etteivät saa äänestää. Se tuohdutti. Samoin oli kehoitettu tulemaan uurnille jos ei halua äänestää ketään ehdokasta, säännön 49(0) mukaisesti. Tämä aiheutti todella paljon ongelmia. Vaalivirkailijat eivät tienneet mistä on kyse, jossain oli ihan käsikähmää asiasta. 49(0)-äänestäjiä pidettiin pilailijoina tai äänikoikeuden pilkkaajina. En ole ihan selvillä miksi tämä sääntö oikein oli keksitty enkä ole ainoa. Monia juttu epäilytti ja arvelivat joutuvansa vain hankaluuksiin jos nimi esiintyy erillisessä äänestämättömyys-listassa. Kaikesta huolimatta, Chennaissa oli vain muutamia väkivaltaisia kuolemantapauksia vaalipäivänä.

Näitä etusormikuvia oli lehdet täynnä äänestysten jälkeen. The Times of Indian sivulla Sonia Gandhi näytti äänestämisen jälkeen kynnessä olevaa liilaa merkkiä, todistusta siitä että on äänestänyt

Vilppien tai useampaan kertaan äänestämisen estämiseksi Intiassa jokainen äänestäjä merkataan ihan konkreettisesti. Jokaiselle äänestäjälle maalataan kynteen liila viiva. Väri kestää kaksi viikkoa.