Eilen olimme kaikki kolme ratsastamassa aamukuudelta, sen jälkeen pikaisesti kotiin ja lähdimme ajamaan kohti etelää Hand in Handin Arapedun vesiprojektialueelle. Kuljimme pari tuntia kuivilla pelloilla katsomassa loivaa pengerrystä ja kivenmurikoista tehtyjä patoja. Arapedusta jatkoimme rannalle Temple Bay'n lomahotelliin myöhäistä lounasta syömään ja illalla katsoimme uupuneena kotona elokuvia.
Sunnuntai on raamatullinenkin lepopäivä emmekä liikahtaneet kuin yläkerran makuuhuoneista alakerran soffille joilta nousimme vasta kahden maissa iltapäivällä.
Minua aina harmittaa kun luen The Hindusta arvosteluja hienoista kulttuuririennoista, tanssi- ja teatteriesityksistä jotka olivat eilen tai toissapäivänä. On tosi vaikea löytää tapahtumia jotka ovat tänään tai huomenna. On toki erilaisia "Chennai today"-nettisivuja, mutta tätä teatteriakaan en niistä löytänyt vaan ihan vanhanaikaisesti sanomalehdestä. The Hindun toimittaja oli kirjoittanut kaksi ja ohjannut kolme perättäisinä päivinä esitettävää näytelmää. Ilmeisesti siksi The Hinduun oli tullut palstatilaa ennen esityksiä. Erilaisiin esityksiin liittyen... täällä ei edes samat elokuvat pyöri kuukaudesta toiseen, teatteriesityksistä puhumattakaan. Teatteria esitetään yhtenä päivänä mutta näytäntöjä saattaa silloin olla kaksi. Tänään päädyimme menemään ensi-iltaan kello 15. Tai olisiko se ollut kenraaliharjoitus jonka jälkeen oli yhdistetty ensi-ilta / viimeinen näytös kello 19?
The Madras Players on Intian vanhin englanninkielinen teatteriryhmä mikä tarkoittaa yllättäen vain 55 vuotta. Olen varma että brittien aikaan jonkinlainen teatteri kukoisti, mutta voi olla että itsenäisyyden huumassa 1947 tällainen brittihapatus lopetettiin. The Madras Players syntyi 1950-luvulla Brittikonsulaatin tiloissa olleesta opiskelijoiden kerhosta jossa alunperin luettiin ääneen englantilaisia klassikoita.
Meidän mielestä tämä ääneenlukuperinne jatkuu tähän päivään asti. Tai sitten kyse on intialaisesta aksentista. Tai siitä että näytelmät ovat hindun kielestä intialaisen kääntäjän intianenglanniksi kääntämiä. Kieli on paikoin mahdotonta ymmärtää. Paikoin ihan modernia ja selkeätä mutta sitten yhtäkkiä näytelmän oppimaton paimenpoika vetäisee jotain aivan mahdottomia Jane Austen-tyyppisiä korulauseita jotka tekevät tekstistä jollakin tapaa hupaisan. En oikeastaan usko että näytelmä oli komedia vaikka Pia poistuessamme totesi "Nämä ei ole kovin hyviä komedianäyttelijöitä. Oli hyvä että katsojina oli myös koululaisia niin tiesi missä kohtaa pitää nauraa". Käsittääkseni näytelmä oli klassis-hindulais-filosofinen pohdinta miten tuhoavasti menestys vaikuttaa ihmisen sieluun. Luulen että näytelmässä oli vain kevennyksiä, vähän kuin Jokaiselle Jotain-tyyliin. Pia herätteli vieressä istuvaa Mikkoa ja kuuli kuinka takana kuorsattiin samalla kun ihaili oikeasti taidokasta klassista tanssia ja ihmetteli oikeasti huonoa näyttelemistä.
Niiden parin näkemäni intialaisen näytelmän perusteella olen sitä mieltä että täällä ollaan niin hyviä klassisen intialaisen tanssin alalla että on turha tuhlata lahjakkuuksia länsimaisen näyttämötaiteen saralle.
Olin nyt vähän turhan ikävä. Ei näytelmä ollut huono.
3 kommenttia:
Ei, näytelmä ei ollut huono, mutta en minä menisi sille mitään maailmankiertuettakaan suunnittelemaan. Minäkään en usko, että se oli komedia. Pikemminkin opettavainen kertomus siitä, että jokaisen on parempi tyytä osaansa (ja kastiinsa). Vanhasta paimenestakin tuli vain onneton kun hän sai talon, jossa oli liian liukkaat marmorilattiat.
Edellinen näkemäni teatteriesitys Chennaissa oli Mamma mia -musikaali. Se sopi kyllä minulle paremmin ja oli ihan tarpeeksi eksoottinen.
Voisit ehkä tehdä tutkimusta eri esiintymispaikkojen tulevista ohjelmista niiden ovilta tai seinistä, kun ei paikallislehdet ennakkotietoja anna.
Informaatiotulva on hyvin satunnaista kehitysmaassa ja esityspaikatkin ovat usein - kuten eilenkin - koulun auditorio. Olisi ehkä paras tilata toinenkin sanomalehti koska Times of India on The Hindua kevyempi ja julkaisee enemmän tapahtumia.
Lähetä kommentti