Opettajana

Meille tuli sairaalaan liuta myyntitykkejä joiden on tarkoitus kiertää firmoissa ja lääkäreiden vastaanotoilla kertomassa sairaalamme erinomaisuudesta. Olisi ollut kiva jos joku olisi maininnut minulle edes päivää aikaisemmin että olen yksi oleellisimmista luennoitsijoista. Olin eilen töissä hieman ennen yhdeksää ja suorastaan säikähdin kapean käytävän pursuessa ihmisiä. Yleensä olen tuohon aikaan ainoa. Markkinoinnin uusi johtaja, Mr. Sharma riensi myyntitykkilauman läpi kertomaan että minulla onkin ensimmäinen esitys. "Voisit puhua lyhyesti lääketieteestä"

Niinkö? Lääketieteestä - miten mainio kompakti aihe! Lääketiede tiivistettynä kaupallisen koulutuksen saaneille myyntitykeille? Koko lääketiede? Anatomia ja mikrobiologiakin? Puhunko siinä sivussa hieman etiikasta ja lääkkeiden komplikaatioistakin? Ex tempore, viiden minuutin varoituksella, ilman ainuttakaan kalvoa tai power pointia? Intialaisille jotka eivät ymmärrä minun aksenttia?

"No, voisit vaikka puhua infektioista". Mitä tässä muutakaan voi tehdä... "Okei, puhun jotain"

Kerroin kymmenelle myyntitykille niitä näitä tulehdustaudeista. Jotain viruksista ja bakteereista ja sienistä, kerroin että infektio ja inflammaatio on eri juttu ja antibiooteista ja levosta ja oireenmukaisesta hoidosta. Ja lopetin paatokselliseen painotukseen "kaikkein tärkeintä on infektioiden ehkäisy ja parhaiten tulehdukset ehkäistään pesemällä käsiä. Ja kädet pestään liuosmaisella saippualla, juoksevalla vedellä eikä unohdeta käyttää nestemäisiä käsien desinfektioaineita."

... Tuon sanoin ihan piruuttani. Mehtassa harrastetaan saippuanpaloja jotka käytetään hyvin loppuun. Froteepyyhkeitä pestään ja varmasti vaihdetaan kerran päivässä. Käsidesiä en ole nähnyt. Itse olen niin niuho etten koske niihin vanhoihin saippuajämiin, minulla on aina oma käsidesi mukana.... Mutta käsienpesua ei koskaan voi korostaa liikaa joten olin oikeastaan tosi tyytyväinen itseeni.

Tänään kurssi jatkui. Auditorioon mennessäni kuulin kuinka Mr. Sharma pani myyntitykit toisensa jälkeen toistamaan infektion määritelmän. Määritelmä oli niin hieno että se on nyt unohtunut minultakin. Mr Sharma selitti minulle että jokaisen opetuspäivän jälkeen on tentti ja oppilaat olivat eilen pärjäneet huonosti. Eivät osanneet veren hyytymismekanismia tai eri bakteereja.
... Mitä ihmettä?! Kyllä vain.... Minun lopetettuani eilisen infektioluennon Mr. Sharma oli pannut paremmaksi ja opettanut jotain kunnollista, suunnilleen mikrobiologian approbaturin verran tärkeätä tietoa. Eikä nämä myyntitykit todellakaan tunnu omaksuneen mitään. Kirjoitin fläppitaululle "Virusinfektio", Bakteeri-infektio", "Sieni-infektio", "Inflammaatio" ja pyysin mainitsemaan vastaavia tauteja. Virustauti? "H1N1" - Se on virus, mikä on se sairaus?, "Zovirax" - Se on viruslääke, mitä tautia sillä hoidetaan?... Bakteeritauteihin vastattiin E.colia, klebsiellaa, mikrobiproliferaatiota ja vaikka mitä mutta yhtään tulehdustautia ei tullut mieleen.

Minun tapani opettaa on huono. Myyntitykit halusivat tehdä muistiinpanoja eikä vastata vaikeisiin kysymyksiin. Muistiinpanot voi opetella ulkoa ja jos on hyvä muisti, saa täydet pisteet tentistä ja on "topper", huippuoppilas. Kaikki haluavat olla huippuja. Mr. Sharman esityksen aikana oli saanut kirjoittaa kynä sauhuten, minä olin vain kysellyt enkä ollut antanut yhtään ulkoa opeteltavaa määritelmää. Kaverit olivat oppineet Mr.Sharmalta paljon, mutta minusta tuntui etteivät he olleet omaksuneet mitään eivätkä oppineet mitään hyödyllistä.

Otin tänään ihan toisen linjan. "Pediatri hoitaa lapsia, gynekologi naisia. Oftalmologi on silmälääkäri, otorinolaryngologi on korva-nenä-kurkkulääkäri.." Ja niin edelleen. Tunsin itseni typeräksi. Mutta kynät sauhusivat ja muistiinpanoja tehtiin. Ehkä tänään oltiin oikealla tasolla opetuksessa. Ja tällainen onnistuu ex tempore minultakin.

Madras klubilla

Madras klubi on nykyisin aika hiljainen paikka. Varmaan koska klubirakennus on remontin alla ja voi olla että porukka on siirtynyt muihin kerhoihin siksi ajaksi. On ihan asiallista että talo korjataan, kaikki on varsin nuhjaantunutta, mutta ei ole reilua että remontti on juuri silloin kun me kuulumme klubiin. Mikä tietenkin voi olla syynä että pääsimme niin nopeasti jäseniksi... remontit maksaa lakheja rupioita.

Lakh on jokapäiväinen termi niille jotka puhuvat isoista määristä. Lakh on sata tuhatta. Intiassa suuret numerot jaotellaan lakheissa. Miljoona kirjoitetaan 10,00,000 eli kymmenen lakhia. Seuraavaksi tulee sata lakhia, crore. Luvuista puhutaan ulkomaalaisellekin lakheissa ja croreissa ja ulkomaalainen joutuu tekemään laskutoimituksia mielessään. Lukujen lisäksi on tämä kieli... Aloitimme hienojen sanontojen ja lauseiden keräämisen. Court directs that the detenu be set at liberty, whereupon he no longer harbours deep grievances. Oikeus määräsi vangin vapautettavaksi, eikä vanki enää valittanut.

Perjantai-iltana söimme Madras klubin uima-altaan reunalla olevassa cafeteriassa. Oli mukava istua ulkona ja katsoa kuinka intialaiset uivat. Uima-allas täyttyy vasta hämärän laskeutuessa ja silloinkin kuntouimareista. Intialaiset eivät ole tunnettuja atleettisuudestaan, mutta Madras klubin uimarit ovat ehdoton poikkeus. Uimalakit, uimalasit ja kova vauhti. Pitää opetella laittamaan pää veden alle että kehtaa mennä mukaan.

Tänään olimme kuntosalilla. Siellä on yleensä korkeintaan kaksi muuta joten laitteisiin ei ole tunkua. Nyt oli yksi kuntoilija, laihan sitkeä tyyppi, sellaista hiljaisen sosiaalista sorttia. Ei puhunut mitään mutta tuli aina viereiseen laitteeseen vetämään sarjojaan. Ilmastointi ei toiminut ja valuimme hikeä ihan jo senkin vuoksi. Ulkona on 39C eikä sisällä ole juuri viileämpää. Toverimme tempaisi vatsaliikkeitä kolme 25 liikkeen sarjaa siinä missä Mikko teki 15. Sellainen masentaa. Lopetimme kuntoilun ja menimme cafeteriaan mehulle. Intialaiset juovat aina mehuja, etenkin aterialla.

Olin kuvitellut että Madras klubi on Wodehousen kirjojen tapainen Kuhnurien Klubi. Bertie ei nostanut puntteja eikä Jeeves juossut. En olisi uskonut että Madras klubi on rääkättyjen urheilijoiden kerho.

Sosiaalista elämää

InterNations Coctail-ilta Taj Connemara-hotellissa

Vastapainoksi viimeisten viikkojen nyhjäämiselle olimme eilen kovin sosiaalisia. Heti kun aloitin sairaalahommat, sosiaalinen elämä lopahti. Rouvatapaamiset on järjestetty niin että kouluikäisten lasten äidit ehtivät tilaisuuksista hakemaan lapsensa koulusta. Tämä taas sopii huonosti työssäkäyville.

Koska kaikki sosiaaliset verkostomme ovat erilaisten rouvatapaamisten kautta syntyneet, päätin järjestää itseni Overseas Women's Clubin kokoukseen. Siis, koska jaan auton ja autonkuljettajan Mikon työtoverin vaimon, Jenniferin, kanssa, kysyin Jenniferiltä josko hänellä on jotain menoa keskiviikkona vai voiko Venkatesh viedä minut kymmeneksi Taj Mount Road-hotelliin OWC:n kokoukseen ja sieltä puolilta päivin sairaalaan. Jennifer ei ehkä ole maailman joustavin ihminen, mutta nyt asia hoitui hienosti - Jennifer halusi tulla samaan OWC-tilaisuuteen.

Alkuun oli kahvia, pientä naposteltavaa ja seurustelua jonka jälkeen yhden rouvan mies, intialainen kirjailija-toimittaja Timeri Murari, kertoi 200 kilometrin vaelluksestaan hindujen pyhälle vuorelle Himalajan Mount Kailakselle. Ostin myös matkasta kirjoitetun kirjan - se on OWC kirjakerhon seuraava kirja, mutta enpä tiedä pääsenkö kirjakerhoon.

Kuten aina, tapaamisessa kuulin uusista tilaisuuksista. Jo samana iltana on jonkinlainen töissäkäyvien ulkomaalaisten tapaaminen toisessa Taj-hotellissa (niitä on Chennaissa kolme ja lisäksi tunnin matkan päässä ylellinen Taj-lomakeskus / rantahotelli). Venkatesh vei minut puolilta päivin sairaalaan, suunnittelin siellä terveysturismia kunnes Venkatesh tuli taas hakemaan kello 17.45. Ruuhkaa oli reippaanlaisesti mutta ehdin 18.30 joogapaikkaani. Matkaa ei varmaan ole edes kymmentä kilometriä mutta tämä liikenne on arvaamatonta. Ei vain autot ja autorikshat ja mopot ja kävelijät, vaan myös lehmät, koirat, kanat ja vuohet. Ja härkävankkurit. Ei koskaan voi tietää miten matka lentää.

Oma joogaopettajani Viji on touko-kesäkuun kuumuutta paossa ja sijaisopettajani keskittyy enemmän liikkeiden opettamiseen kuin meditoivaan hengittelyyn. Sijaisopettajan tuntien jälkeen olen hikinen ja kipeä, Vijin tuntien jälkeen olen rentoutunut ja hyväntuulinen. Odotan todella oman guruni paluuta

Mikko oli Babun kuljettamana hakemassa minua ja lähdimme suoraan joogasta hotelli Taj Connemaraan siihen työssäkäyvien tapaamiseen. Vaikka ohjeet olivat niinkin löyhät, löysimme hotellin baarista aivan uuden ryhmän ulkomaalaisia. Itse asiassa olin liittynyt tällaiseen InterNations-ryhmään jo Brasilian aikaan, mutta ilmoittautunut jäseneksi Helsinkiin. Tämä on idealtaan ehkä jotain Rotary-tyyppistä, tarkoitettu ulkomailla asuville tai muuten vain globaaleille sieluille jotka maailmalla vaeltaessaan voivat käydä eri maiden eri kaupunkien kokouksissa ja etenkin hengata oman kaupungin ryhmän kanssa. Helsingin ryhmässä en ollut koskaan käynyt enkä ollut tutkinut InterNations-nettisivujaan - olin vain todennut ettei Chennaissa ole ryhmää ja unohtanut asian saman tien. Ryhmä onkin ovelasti Madras-nimen alla. Nämä vanhat ja uudet nimet ja osoitteet ovat joskus tosi hankalia kun molempia käytetään eikä käytössä ole logiikkaa. Toisaalta voi olla loukkaavaa pitäytyä brittinimissä, toisaalta monet intialaiset tuntuvat käyttävän pelkästään brittinimiä, Madras, Bombay, Calcutta.

Oli mukavaa tavata uusia ihmisiä. Meitä oli parikymmentä, ranskalaisia, australialaisia, brittejä, joku itävaltalainen, saksalainen ja italialainenkin. Ja muutama amerikkalainen. Hämmästyttävän moni on perustanut omia yrityksiä, lakifirmoja, vientifirmoja, kirjanpitoa, ravintolaa, konsultointia. Läheskään kaikki ulkomaalaiset eivät ole ekspatteja, vaikka alkujaan ovat saattaneet jonkun firman lähettäminä tullakin, ja sitten jotenkin vain jämähtäneet ja jääneet. Sellaista sattuu.

Tämä on Manaukseen verrattuna niin ihmeellistä... on muitakin ulkomaalaisia. On niin paljon ulkomaalaisia että voi olla erilaisia ryhmiä. Olen Overseas Women's Clubin jäsen ja käymme kuukausittaissa Sundowners-coctail-illoissa, olen aikeissa liittyä International Women's Associationiin jossa on usein loistavia luennoitsijoita puhumassa mielenkiintoisista aiheista, käymme kerran kuussa British Councilin tilaisuuksissa joissa on tarkoitus vain pitää hauskaa, nyt tuli tämä InterNations, joka vaikutti meille sopivalta ja tietenkin on Madras Klubi. Johonkin pitäisi saada se ratsastusklubikin mahtumaan.

Vaikka ei ehkä ole korrektia puhua intialaisista kaupungeista ja paikoista brittinimillä, britit ovat näköjään hyvin tehokkaasti jättäneet Intiaan klubiperinteen joka elää ja voi hyvin. Ei Chennain klubit tietenkään näihin mainittuihin lopu. Olemme vain yrittäneet löytää meille sopivat.

Pikkuoravat

Pidän vain yhdestä eläimestä ja se on beagle. Hevoset on kivoja kun niillä voi ratsastaa, mutta muuten en piittaa eläimistä.

Nyt minun kylppäriin on tullut orava. Se rakensi ikkunan ja hyttysverkon väliin pesän, raahasi sinne risuja ja risupesä on sellainen 20 cm korkea, aivan litteänä ikkunalla, oikean kyynärpääni kohdalla kun harjaan hampaitani. Orava on ihan hiljaa pesässä enkä edes huomaa sitä kun käyn suihkussa, mutta yhtäkkiä se voi livahtaa aina avoinna olevasta viereisestä ikkunasta ulos.Hyttysverkko on kiinnitetty tarralla koko ikkunan kokoisena ja orava luikkii käpälät verkossa kiinni ulos siitä avoimesta ikkunasta. Yäk!

Pyysin Anitaa hoitamaan hirveän pesän asukkaineen pois. Kerrankin yleensä hyvin rauhallinen Anita järkkyi "ei sitä voi tehdä! Se tietää huonoa onnea ja hajoittaa kodin ja perheen. Oravan kotiin ei saa koskea!"

Taikauskoiset intialaiset... Mutta enhän minä voi kaikkien meidän talossa olevien ja kävijöiden onnea tuhota. Mutta en myöskään voi harjata hampaitani oravan pälyillessä minua 30 cm päässä. Yäk. Harjaan hampaani nyt muualla.

Mikolla on kylppärissään oma orava ja oravanpesä. Kauanko oravat pesivät? Poikasia ei vielä ole.

Vaalit

The Hindun torstain etusivun kuva vaalien jälkeisenä päivänä. Tamil Nadun oppositiopuolueen puheenjohtaja J.Jayalalithaa ja Tamil Nadun pääministeri isä aurinkoinen M.Karunanidhi äänestivät Chennaissa. Länsi-Bengalin pääministeri Buddhadeb Bhattacharjee ja ulkoministeri Pranab Mukherjee äänestivät Kolkatassa

Tätä kirjoitusta olen kyllä lykännyt kuukauden verran. Mielelläni jatkaisin lykkäämistä, mutta koska seuraavat vaalit ovat Intiassa vasta 5 vuoden kuluttua enkä usko silloin enää täällä olevani, on kai jotain kerrottava.

Intian politiikka ja vaalijärjestelmä on meille hämärän peitossa. Mikko kävi joku viikko sitten jopa Global Adjustment-firman kutsumana keskustelemassa Intian politiikasta The Hindu-lehden päätoimittajan kanssa, yhdessä kymmenen muun ulkomaalaisen kanssa, mutta ei tullut juuri viisaammaksi. The Hindua on kyllä luettu, mutta jonkun pitäisi selittää meille kaikki ihan alusta asti.

Politiikka on paikallista. Ei Tamil Nadussa ole vallassa olevaa vasemmalle nojautuvaa Kongressipuoluetta sen enempää kuin toista maan valtapuoluetta, oikeistolaista hindunationalisti BJP-puoluettakaan. Meidän osavaltion lukuisat poliittiset puolueet ovat kyllä sitoutuneet suuriin puolueisiin, mutta se ei ole oikeastaan oleellista. Osavaltioissa äänestetään ehdokkaat maan parlamenttiin paikallisten pikkuasioiden perusteella. Intian yhteiset asiat, Intian ulkopolitiikka, Intian tulevaisuus on kaukaista eikä se kiinnosta. Intia on liian suuri käsitettäväksi.

Koko Intiassa on 714 miljoonaa 18-vuotta täyttänyttä äänioikeutettua. Intian puolueiden lukumäärää en tiedä. Intiassa on 28 osavaltiota ja 7 muuta erityismääriteltyä aluetta. Intiassa puhutaan satoja eri kieliä, mutta on vain 16 virallista kieltä. Intia on monikielinen, monikulttuurinen, moniuskontoinen, monikastinen (vaikka kastijärjestelmää ei olekaan) mammutti jossa mikään ei oikein toimi, mutta periaatteessa pelataan demokratian säännöin.

Intialaisia yhdistää modernin populaarikulttuurin kolme elementtiä: kriketti, elokuvat ja politiikka. Nämä ovat täysin demokraattisesti kaikille yhteisiä ja kaikkia kiinnostavia, vaikka se politiikka onkin paikallista.

Intiassa on seremoniallinen presidentti ja pääministerillä on suurin valta. Nykyinen presidentti on Shrimati Pratibha Patil. Brasiliassa presidentistä käytetään lempinimeä Lula, "mustekala", Intiassa "Shrimati" on sanskriittia ja tarkoittaa Rouva. Nämä kunnioittavat nimitykset häiritsevät paljon ulkomaalaista joka on muutenkin nimien kanssa hukassa. Presidentti nimittää valtapuolueesta pääministerin - nykyinen pääministeri Dr. Manmohan Singh tulee jatkamaan vaalituloksen perusteella. Tähän asti olin luullut että Mrs. Sonia Gandhi on presidentti, mutta hän onkin Kongressipuolueen puheenjohtaja.

Parlamentti on kaksikamarinen. Ylähuone on Rajya Sabha, osavaltioiden neuvosto, jossa on korkeintaan 250 jäsentä, joista presidentti nimittää 12. Muut jäsenet ovat osavaltioiden ja territorioiden nimittämiä niiden asukaslukujen suhteessa. Edustajien kausi on kuusi vuotta, ja kolmannes nimitetään uudelleen kahden vuoden välein. Rajya Sabha on jatkuvasti koolla, eikä sitä voi hajottaa. Varapresidentti on Rajya Sabhan puhemies. ... Ei minulla tästäkään ollut minkäänlaista aavistusta. Ei kuulu tavallisen The Hindun lukijan osaamisalueeseen!

Nyt alahuoneeseen, Lok Sabha, valitaan 543 edustajaa suoralla kansanvaalilla ja siis paikallispoliittisin perustein. Koska intialaisia yhdistävät asiat ovat kriketti, elokuvat ja politiikka, näyttelijät ja urheilijat ovat hyvin esillä politiikassa. Tamil Nadun entinen pääministeri ja nykyinen oppostiopuolueen johtaja Mrs. J.Jayalalithaa on näyttelijä. ... Nämä näyttelijäjutut ovat paljon paremmin esillä kuin parlamentin ylähuone, ja oman osavaltion johtavat poliitikot näkyvät joka päivä mediassa.

Vaalit olivat vaiheittain viidessä osassa. Torstaina äänestivät viimeiset osavaltiot tai osavaltioiden osat - Tamil Nadu, Himalayan seuduilta pohjoisia osia, idästä Länsi-Bengalin osavaltio ja Kolkata.

Intian yli miljardista kansalaisesta puolet on alle 25-vuotiaita. Edellisten vuoden 2004 vaalien jälkeen näissä vaaleissa oli 42 miljoonaa uutta äänestäjää. ... Nämä luvut ovat oikeasti aivan käsittämättömiä...
Nuoriin kolahti USA:n vaalit ja vaalitulos, Obama-huuma tuntuu täälläkin. Nuoriin on kohdistettu vaalimainontaa samoilla keinoin kuin USA:ssakin - blogit, nettisivut, Facebook, SMS, YouTube, Twitter.

Äänestyspäivä on vapaapäivä. Tamil Nadussa äänestettiin viime torstaina. Koska levottomuuksia voi esiintyä, meitä kehoitettiin pysymään kotona. Olimmekin tiukasti sisällä, osittain koska Mikko oli flunssassa ja olimme antaneet Babulle vapaapäivän jotta hän saa mennä kotikyläänsä äänestämään. Postiääniä ei voi antaa ja jos sattuu asumaan ulkomailla, kurja juttu, ei voi äänestää. On tultava sinne missä on kirjoilla. Mikä aiheutti todella paljon ongelmia. Useimmat jotka olivat muuttaneet viiden vuoden sisällä, eivät löytäneet nimiään äänestyslistoilta eivätkä siten saaneet äänestää. Tai nimet oli muuten vain kadonneet. Sairaalassa Vidya kertoi käyneensä kahdeksanhenkisen lähiperheensä / sukunsa kanssa äänestämässä. Heistä vain yksi sai äänestää. Muiden nimiä ei löytynyt. Vidyan mielestä se oli ikävää. Onhan se harmillista että perustuslaillinen oikeus äänestää on juuri vaalipäivänä kadonnut.

Periaatteessa henkilöllisyystodistuksen pitäisi äänestäessä riittää, mutta ei se riitä jos nimeä ei ole listoilla. Lehdessä oli paljon juttua tästä. Ihmiset olivat jonottaneet 40C kuumuudessa tunteja vain kuullakseen etteivät saa äänestää. Se tuohdutti. Samoin oli kehoitettu tulemaan uurnille jos ei halua äänestää ketään ehdokasta, säännön 49(0) mukaisesti. Tämä aiheutti todella paljon ongelmia. Vaalivirkailijat eivät tienneet mistä on kyse, jossain oli ihan käsikähmää asiasta. 49(0)-äänestäjiä pidettiin pilailijoina tai äänikoikeuden pilkkaajina. En ole ihan selvillä miksi tämä sääntö oikein oli keksitty enkä ole ainoa. Monia juttu epäilytti ja arvelivat joutuvansa vain hankaluuksiin jos nimi esiintyy erillisessä äänestämättömyys-listassa. Kaikesta huolimatta, Chennaissa oli vain muutamia väkivaltaisia kuolemantapauksia vaalipäivänä.

Näitä etusormikuvia oli lehdet täynnä äänestysten jälkeen. The Times of Indian sivulla Sonia Gandhi näytti äänestämisen jälkeen kynnessä olevaa liilaa merkkiä, todistusta siitä että on äänestänyt

Vilppien tai useampaan kertaan äänestämisen estämiseksi Intiassa jokainen äänestäjä merkataan ihan konkreettisesti. Jokaiselle äänestäjälle maalataan kynteen liila viiva. Väri kestää kaksi viikkoa.

Ongelmia?

Lisäsin pari päivää sitten perheemme eri aikavyöhykkeitten kellot vasempaan reunaan. Kertokaa jos teillä on ollut sen jälkeen ongelmia tämän sivun kanssa. Joillekin on kuulemma käynyt niin, että selain alkaa omia aikojaan avaamaan yhä uusia ikkunoita. Tämä saattaa kyllä johtua jostain ihan muustakin. Poistan ne kellot jos useammalle lukijalle on käynyt samoin.

Sairaala

Tajusin aika myöhään että kännykälläni voi ottaa myös valokuvia ja räpsin sitten innoissani enemmänkin töissä ollessani. Laatu ei ole aivan ehdottoman tarkka.

 

Sairaalaan tullaan hiljaiselle asuinkadulle suuremmalta valtaväylältä. Keltainen autoriksha tuo potilaita.

Potilas tuodaan päivystykseen. Ambulanssi pääsee tähän sisäpihaan jossa on myös muutama parkkipaikka. Oikealle menee käytävä ilmoittautumistiskille, vasemmalla on lasten poliklinikka ja minä otan kuvaa vasemmalla olevan oman hallinto-osaston portaikon kohdalla.

Tuo auto on peitetty pölyn vuoksi, mopoilla kulkee työntekijät ja potilaat. Tuo oikeanpuoleinen vankilamainen parvekeuloke on meidän lounaspaikka. Sairaalassa on ehostustyöt meneillään ja vasemmanpuoleisesta on tulossa enemmän edustuksellinen parveke.  

Sairaalan portti ja harmaapaitainen vartija. Vartijat pitävät päivystykseen vievää porttia puomilla lukittuna ja avaavat vain hätätapauksessa. Venkatesh-kuljettaja jättää minut tuohon vartijan kohdalle joka aamu hieman ennen yhdeksää ja kävelen sisälle ja vasemmalle, ohi sisäpihalle parkkeerattujen polkupyörien ja mopojen ja kiipeän toiseen kerrokseen.

Tästä kuvasta näkee että Mehtassa on perinteitä. Tämä on siitä suljetulta päivystysportilta. Kyltti on kaunokirjoitusasuisena hieman vanhahtava, mutta sopii hyvin kiemuraiseen tamili-kirjoitukseen. Muuriin on myöhemmin katsottu tarpeelliseksi lisätä “Do not litter here. Do not urinate here.”