Lehdessä oli tänä aamuna outo uutinen. Tamil Nadun chief minister eli osavaltion pääministeri julkisti huomiseksi yleislakon. En oikein ymmärtänyt; yleensä yleislakot suuntautuvat pikemmin hallitusta vastaan kuin että hallitus julistaa sellaisen.
Intiassa on vaalit. Tamil Nadun valtapuoluetta on syytelty siitä, että he eivät ole tukeneet Sri Lankan tamileja riittävän aktiivisesti. Tällä lakolla painostetaan jotenkin keskushallintoa tässä tamilien asiassa.
Meidänkin tehtaamme on kiinni huomenna; emme pysty takaamaan turvallista työmatkaa. Onneksi voimme korvata menetetyn työajan sunnuntaina.
En kyllä edelleen oikein ymmärrä. Onneksi ekspattisopimukseni kieltään minua osallistumasta millään lailla paikalliseen politiikkaan.
keskiviikko 22. huhtikuuta 2009
tiistai 21. huhtikuuta 2009
Stressin hallintaa
Kävin tänään sairaalan henkilökunnalle tarkoitetulla stressinhallintaluennolla. Luennoitsija oli yksi etelä-Intian kuuluisimmista psykiatreista, Dr. Papakurma. (En ole ihan varma nimestä, minun on edelleen hyvin vaikea muistaa intialaisia nimiä. Ne ovat kuin nimi "Pirkko" ulkomaalaiselle, ei minkäänlaista muistisääntöä. Pitää vain opetella ulkoa.)
Luennossa oli paljon järkeä ja stressinsiedon kasvattamiseen kannustavaa. Mutta oli myös paljon länsimaalaiselle vierasta.
Jos vaikka työpäivän jälkeen kotiin tullessa lapsi kiukuttelee ja se ottaa päähän, niin sen sijaan että oitis lyö lasta, voikin päättäväisesti kohdistaa ajatuksensa johonkin muuhun tekemiseen. Vaikka juoda vettä, lukea tai hengittää rauhallisesti. Siten kiukku hälvenee ja sen jälkeen lapsen kanssa voi keskustella rauhassa ja kysyä mistä on kyse. Intiaan tuli joku vuosi sitten laki ettei lapsia saa hakata. En tosiaan tiedä miten kaikki Amerikassa asuvat intialaiset eivät ole vankilassa. Tukkapöllyä ja läppäisyjähän ei voi laskea pahoinpitelyksi.
Toinen kaikille tuttu esimerkki oli jokapäiväiset harmit kotiapulaisen kanssa. Kotiapulaisellekaan ei tarvitse heti huutaa vaan samalla tavalla olla hetki hiljaa ja tehdä jotain muuta. Sen jälkeen voi rauhallisesti ojentaa apulaista.
Tulin luennolle hieman myöhästyneenä ja tuloni varmasti huomattiin. Koska edelleen olen sairaalan ainoa länsimaalainen, tuntui kuin Dr. Papakurma olisi osoittanut sanansa suoraan minulle.
- "Tärkeintä on muistaa oma kulttuuri, uskonto ja rituaalit. Oma pukeutuminen kuuluu omaan kulttuuriin. Jos olen Amerikassa ja käytän saria, ihmiset kysyvät eikö se ole hankala vaate (paljon yleisön naurua) ja erotun joukosta. Mutta vaatteet ovat omaa kulttuuria." Minulla oli kirkkaanpunaiset housut ja paita. Jopa niin punaista että eräs vitsiniekka työtoveri aamulla kysyi olenko kommunisti. Onneksi olin ottanut The Hindu-sanomalehden mukaani ja heiluttelin sitä kuin rauhanlippua "Olen The Hindun vakiolukija".
Stressi pysyy hallinnassa kun muistaa kolme tärkeintä asiaa joihin elämän voi perustaa missä vain on: kulttuuri, uskonto ja rituaalit. On kulttuuri jonka tuntee, uskonto joka kuuluu jokapäiväiseen elämään ja omaan kulttuuriin kuuluvien juhlien vietto tuttuine rituaaleineen. Lapsesta asti koettua, tarinoissa kerrottua ja opetettua. - Ei tätäkään niin hirveästi länsimaissa korosteta.
Sanoinkin kavereilleni että luento oli mielenkiintoinen, mutta hyvin intialainen. Jopa niin että luennolla tuli ensimmäistä kertaa mieleen että pitäisikö sittenkin rueta pukeutumaan tunikaan ja löyhiin housuihin. Vaikka kukaan ei sitä myönnä, tavallisissa länsimaisissa työvaatteissani voin kuitenkin näyttää yhtä erikoisesti pukeutuneelta kuin saripukuinen nainen Suomessa.
Luennossa oli paljon järkeä ja stressinsiedon kasvattamiseen kannustavaa. Mutta oli myös paljon länsimaalaiselle vierasta.
Jos vaikka työpäivän jälkeen kotiin tullessa lapsi kiukuttelee ja se ottaa päähän, niin sen sijaan että oitis lyö lasta, voikin päättäväisesti kohdistaa ajatuksensa johonkin muuhun tekemiseen. Vaikka juoda vettä, lukea tai hengittää rauhallisesti. Siten kiukku hälvenee ja sen jälkeen lapsen kanssa voi keskustella rauhassa ja kysyä mistä on kyse. Intiaan tuli joku vuosi sitten laki ettei lapsia saa hakata. En tosiaan tiedä miten kaikki Amerikassa asuvat intialaiset eivät ole vankilassa. Tukkapöllyä ja läppäisyjähän ei voi laskea pahoinpitelyksi.
Toinen kaikille tuttu esimerkki oli jokapäiväiset harmit kotiapulaisen kanssa. Kotiapulaisellekaan ei tarvitse heti huutaa vaan samalla tavalla olla hetki hiljaa ja tehdä jotain muuta. Sen jälkeen voi rauhallisesti ojentaa apulaista.
Tulin luennolle hieman myöhästyneenä ja tuloni varmasti huomattiin. Koska edelleen olen sairaalan ainoa länsimaalainen, tuntui kuin Dr. Papakurma olisi osoittanut sanansa suoraan minulle.
- "Tärkeintä on muistaa oma kulttuuri, uskonto ja rituaalit. Oma pukeutuminen kuuluu omaan kulttuuriin. Jos olen Amerikassa ja käytän saria, ihmiset kysyvät eikö se ole hankala vaate (paljon yleisön naurua) ja erotun joukosta. Mutta vaatteet ovat omaa kulttuuria." Minulla oli kirkkaanpunaiset housut ja paita. Jopa niin punaista että eräs vitsiniekka työtoveri aamulla kysyi olenko kommunisti. Onneksi olin ottanut The Hindu-sanomalehden mukaani ja heiluttelin sitä kuin rauhanlippua "Olen The Hindun vakiolukija".
Stressi pysyy hallinnassa kun muistaa kolme tärkeintä asiaa joihin elämän voi perustaa missä vain on: kulttuuri, uskonto ja rituaalit. On kulttuuri jonka tuntee, uskonto joka kuuluu jokapäiväiseen elämään ja omaan kulttuuriin kuuluvien juhlien vietto tuttuine rituaaleineen. Lapsesta asti koettua, tarinoissa kerrottua ja opetettua. - Ei tätäkään niin hirveästi länsimaissa korosteta.
Sanoinkin kavereilleni että luento oli mielenkiintoinen, mutta hyvin intialainen. Jopa niin että luennolla tuli ensimmäistä kertaa mieleen että pitäisikö sittenkin rueta pukeutumaan tunikaan ja löyhiin housuihin. Vaikka kukaan ei sitä myönnä, tavallisissa länsimaisissa työvaatteissani voin kuitenkin näyttää yhtä erikoisesti pukeutuneelta kuin saripukuinen nainen Suomessa.
Universaali näpsytin 5
Tänä aamuna meillä käytettiin BBCn uutisia katsoessa vain yhtä näpsytintä ja sekin toimi soffalla istuen. Telkkarin taakse ei tarvinnut ryömiä eikä television nappuloihin koskea. Oli ääni ja kuva ja nekin aina yhteen ja samaan ohjelmaan kuuluvia. Oli se hienoa. Suosittelen kaikille universaalia näpsytintä. TV päälle - näps, DVD päälle - näps, kanavan vaihto - näps, äänenvoimakkuus - näps... kaikki samasta näpsyttimestä.
Anitta aamulla kysyi pitääkö pyytää taas kaapelimiehet paikalle. Anitta on niin huolekas. Oli eilen soittanut ja kertonut televisiossa olevan vikaa. Kaapelimiehet olivat kuulema kieltäytyneet tulemasta ja väittäneet että "niiden näpsyttimessä on jotain pahasti vialla eikä mitään voi tehdä".
Värisin ajatuksestakin. Vannotin Anittaa soittamasta enää koskaan kaapelimiehille. Yhtään kaapelikaveria ei tule asentamaan meidän television johtoja. Nyt niihin ei koske edes suomalainen insinööri. Yksi työntäyteinen yö johtojen ja kaukosäätimien kanssa riitti.
Anitta aamulla kysyi pitääkö pyytää taas kaapelimiehet paikalle. Anitta on niin huolekas. Oli eilen soittanut ja kertonut televisiossa olevan vikaa. Kaapelimiehet olivat kuulema kieltäytyneet tulemasta ja väittäneet että "niiden näpsyttimessä on jotain pahasti vialla eikä mitään voi tehdä".
Värisin ajatuksestakin. Vannotin Anittaa soittamasta enää koskaan kaapelimiehille. Yhtään kaapelikaveria ei tule asentamaan meidän television johtoja. Nyt niihin ei koske edes suomalainen insinööri. Yksi työntäyteinen yö johtojen ja kaukosäätimien kanssa riitti.
maanantai 20. huhtikuuta 2009
Universaali näpsytin 4
Aamulla vielä katsoimme iloisesti BBCn uutisia, mutta kun erehdyin sulkemaan telkkarin, kaikki meni pieleen. Ennen töihin lähtöä demonstroin varmuuden vuoksi Anittalle miten tv menee päälle, jos vaikka kaapelimiehet tulisivat. Ongelma oli ettei se mennyt päälle. Ääntäkään ei ollut.
Ei tapahtunut vahinkoa. Eihän kaapelimiehet tulleet.Eivät kai enää uskallakaan tulla. Nyt Mikko tuossa ihmettelee television edessä KOLMEN näpsyttimen kanssa, vaihtaa television takana olevien johtojen paikkoja ja näpyttää television nappuloita. Kaikki vempeleet pelissä ja ruutu on musta.
Hetken ehdin olla onnellinen siitä yhdestä ainoasta universaalinäpsyttimestä.
Luultavasti tarvitsemme intialaisen insinöörin tänne.
Ei tapahtunut vahinkoa. Eihän kaapelimiehet tulleet.Eivät kai enää uskallakaan tulla. Nyt Mikko tuossa ihmettelee television edessä KOLMEN näpsyttimen kanssa, vaihtaa television takana olevien johtojen paikkoja ja näpyttää television nappuloita. Kaikki vempeleet pelissä ja ruutu on musta.
Hetken ehdin olla onnellinen siitä yhdestä ainoasta universaalinäpsyttimestä.
Luultavasti tarvitsemme intialaisen insinöörin tänne.
sunnuntai 19. huhtikuuta 2009
Universaali näpsytin 3
Aamulla löysin BBC:n ja CNN:n telkkarista. Mutta en saanut ääntä. Näpyttelin kahta näpsytinta ja telkkarin nappuloita mutta mykkänä pysyi. Suljin telkkarin ja luin The Hindua ja lähdin lentokentälle hakemaan Mikkoa.
Mikko osasi korjata vian. Telkkarin takaa löytyi kaksi johtoa joita kaapelimiehet eivät muistaneet kiinnittää. Nyt telkkari toimii, voimme katsoa jopa Kiinan Formuloita ja nähdä miten Kimi Räikkönen pärjää sadekelissä ja Mikko asensi universaalinäpsyttimeen uuden kaapeliboksin vaatimat asetukset.
Kaikki hyvin.
Mikko osasi korjata vian. Telkkarin takaa löytyi kaksi johtoa joita kaapelimiehet eivät muistaneet kiinnittää. Nyt telkkari toimii, voimme katsoa jopa Kiinan Formuloita ja nähdä miten Kimi Räikkönen pärjää sadekelissä ja Mikko asensi universaalinäpsyttimeen uuden kaapeliboksin vaatimat asetukset.
Kaikki hyvin.
lauantai 18. huhtikuuta 2009
Unversaali näpsytin 2
Tiistaiaamuna tulin Suomesta eikä televisio toiminut. Olen tottunut katsomaan CNN ja BBC uutisia samalla kun luen The Hindua aamiaista syödessä. Soitin siis heti tiistaina kaapelimiehen korjaamaan satelliittiboksi ja lähdin kauppoihin. Iltapäivällä Anitta kertoi ettei kaapelimies ollut käynyt. Illalla katsoin DVD:tä.
Keskiviikkona uusi soitto. Kaapelimies pyysi anteeksi "very sorry, very sorry Madam" ja lupasi tulla niinkin tarkkaan aikaan kuin 9:15 aamulla. Se haiskahti epäilyttävältä, mutta eihän koskaan voi tietää. Kotiin tullessa löytyi Anittan lappu ettei kaapelimiestä ollut näkynyt. Illalla katsoin DVD:tä.
Torstaiaamuna soitin taas. Kyllä, kyllä, ollaan tulossa. Iltapäivällä Anittan lappu kertoi että kaapelimies oli käynyt ja luvannut tulla perjantaina vaihtamaan satelliittiboksin. Illalla en katsonut mitään. Televisioruudussa näkyi kuin vesivärein sekoontuneena sekä "Northern Exposure"-DVD ja joku hindinkielinen tv-ohjelma. Äänetkin kuuluivat samaan aikaan. Kakofonista. Skitsofrenistä.
Perjantaina olin jonkin verran kireä soittaessani kaapelimiehelle. Haukuin palvelun surkeaksi, firman kelvottomaksi ja olevani suunnattoman tyytymätön kun en voi katsoa uutisia. Perjantai-iltana menin töistä suoraan Overseas Women's Clubin Sundowners-cocktailtilaisuuteen enkä sen jälkeen jaksanut katsoa televisiota enkä mitään muutakaan. Anitta oli jättänyt lapun että kaapelimies tulee lauantaina tuomaan uuden näpsyttimen. Näpsyttimen? Meillähän on hieno universaali näpsytin jolla toimii jokainen elektroninen vekottimemme?
Lauantaiaamuna avasin television. Ainoa kanava oli hindinkieliset uutiset. No, sain mitä pyysin, uutisia... Soitin kaapelimiehelle vaatien häntä tulemaan kello 9 ja epätyypillisesti läiskäisin puhelimen kiinni kesken kaverin lauseen. Eihän kukaan tullut. Aamupäivällä soitin kaapelimiehelle ja kerroin että lopetan koko palvelun. Olin koko päivän liikkeellä ja iltapäivällä soitin taas, ihan vain kiusaksi. Kaapelimies kertoi että olivat tuoneet uuden kaapelikanavaboksin!, jättäneet sen vartijoille ja arvelivat että voin varmaan itse sen asentaa. Ei tule kuulonkaan. Ensiksi en halua, toiseksi se on heidän homma ja kolmanneksi olen tavattoman kyllästynyt. Käskin tulla kello 18 laittamaan kaiken kuntoon.
Kotiin tullessani viiden maissa uusi boksi tosiaan oli vartijalla joka sanoi kaapelimiesten tulevan uudestaan kuudelta. Pyh, vai tulevat. Pyysin Babua asentamaan boksin "en luota noihin kaapelikavereihin". Babu näytti pelästyneeltä ja sanoi että Balu, se tehtaan yleiskunnossapitäjämanageri, voi ehkä tulla maanantaina. Babu ei varmasti koskaan ole edes nähnyt kaapeliboksia, saati asentanut. Kaapelimiehet olivat jättäneet moponsa pihalle ja vartijan mukaan lähteneet teelle, ehkä he tulevatkin vielä illalla? Onpa ainakin rupinen mopo panttina...
Puoli yhdeksältä lauantai-iltana vartija soitti ovikelloa ja kysyi voiko kaapelimiehet tulla sisään. No toki! Toinen puhui englantia ja sanoi että boksini on kunnossa. Näytin ettei se kyllä ole eikä ollutkaan. Niin mutta... se toimi kaapelikaverin näpsyttimellä.
- "Your remote very complicated" sanoi kaveri.
- "No, very simple. Vain yksi näpsytin ja näps - televisio toimii ja näps - DVD toimii" demonstroin eikä mikään toiminut.
Vaihdettiin uusi boksi. TV- ja DVD-kuva näkyivät samaan aikaan kuten torstaina. Kovin ihmeellistä myös kaapelimiesten mielestä.
"Vanha boksi on korealainen, uusi intialainen, siksi DVD ja televisio menee sekaisin eikä Madamin näpsytin toimi".
Ontuva selitys - sekä DVD että näpsytin ovat pari kuukautta vanhoja ja intialaisia, samasta kaupasta ostettuja. Ja korealaisen boksin aikaan kaikki toimi. Nyt alkoi epäilyttää.
"Tuo uusi boksihan on vanha, ihan käytetty. Pölyinen ja ohjetarratkin revitty puoliksi pois. Haluan sen vanhan takaisin. Ja haluan että televisio ja DVD toimii minun näpsyttimellä, yhdellä näpsyttimellä. En halua kahta näpsytintä. En pidä sinun näpsyttimestä."
Universaali näpsytin tuntui olevan uutta kaapelimiehille. Ei heitä voi syyttää. He eivät ole insinöörejä, vain kaapelimiehiä. Oikeastaan tuntui että he pakenivat paikalta. Ulko-ovelta se englantia puhuva huikkasi että maanantaina tulee toiset kaksi kaapelimiestä tutkimaan tilanteen. Ovikin jäi auki kun mopo jo syöksähti portista ulos.
Nyt minulla on kaksi näpsytintä. Toisella laitan television päälle ja etsin kanavat, toisella säädän äänen ja laitan DVD:n päälle. Meillä on lähinnä hindin-, tamilin-, gujaratin-, telugun-, punjabin- ja urdunkielisiä kanavia numerosta 100 aina 990 asti. Nyt niitä on enää numeroon 800.Englanninkieliset kanavat alkavat numerosta 801 jota minulla ei enää ole. BBC ja CNN eivät näy. TV:n voin vaihtaa DVD:hen kävelemällä television luokse ja näpyttämällä televisiossa olevaa nappulaa kolme kertaa. Ilman sitä kolmatta näpsytintä.
Keskiviikkona uusi soitto. Kaapelimies pyysi anteeksi "very sorry, very sorry Madam" ja lupasi tulla niinkin tarkkaan aikaan kuin 9:15 aamulla. Se haiskahti epäilyttävältä, mutta eihän koskaan voi tietää. Kotiin tullessa löytyi Anittan lappu ettei kaapelimiestä ollut näkynyt. Illalla katsoin DVD:tä.
Torstaiaamuna soitin taas. Kyllä, kyllä, ollaan tulossa. Iltapäivällä Anittan lappu kertoi että kaapelimies oli käynyt ja luvannut tulla perjantaina vaihtamaan satelliittiboksin. Illalla en katsonut mitään. Televisioruudussa näkyi kuin vesivärein sekoontuneena sekä "Northern Exposure"-DVD ja joku hindinkielinen tv-ohjelma. Äänetkin kuuluivat samaan aikaan. Kakofonista. Skitsofrenistä.
Perjantaina olin jonkin verran kireä soittaessani kaapelimiehelle. Haukuin palvelun surkeaksi, firman kelvottomaksi ja olevani suunnattoman tyytymätön kun en voi katsoa uutisia. Perjantai-iltana menin töistä suoraan Overseas Women's Clubin Sundowners-cocktailtilaisuuteen enkä sen jälkeen jaksanut katsoa televisiota enkä mitään muutakaan. Anitta oli jättänyt lapun että kaapelimies tulee lauantaina tuomaan uuden näpsyttimen. Näpsyttimen? Meillähän on hieno universaali näpsytin jolla toimii jokainen elektroninen vekottimemme?
Lauantaiaamuna avasin television. Ainoa kanava oli hindinkieliset uutiset. No, sain mitä pyysin, uutisia... Soitin kaapelimiehelle vaatien häntä tulemaan kello 9 ja epätyypillisesti läiskäisin puhelimen kiinni kesken kaverin lauseen. Eihän kukaan tullut. Aamupäivällä soitin kaapelimiehelle ja kerroin että lopetan koko palvelun. Olin koko päivän liikkeellä ja iltapäivällä soitin taas, ihan vain kiusaksi. Kaapelimies kertoi että olivat tuoneet uuden kaapelikanavaboksin!, jättäneet sen vartijoille ja arvelivat että voin varmaan itse sen asentaa. Ei tule kuulonkaan. Ensiksi en halua, toiseksi se on heidän homma ja kolmanneksi olen tavattoman kyllästynyt. Käskin tulla kello 18 laittamaan kaiken kuntoon.
Kotiin tullessani viiden maissa uusi boksi tosiaan oli vartijalla joka sanoi kaapelimiesten tulevan uudestaan kuudelta. Pyh, vai tulevat. Pyysin Babua asentamaan boksin "en luota noihin kaapelikavereihin". Babu näytti pelästyneeltä ja sanoi että Balu, se tehtaan yleiskunnossapitäjämanageri, voi ehkä tulla maanantaina. Babu ei varmasti koskaan ole edes nähnyt kaapeliboksia, saati asentanut. Kaapelimiehet olivat jättäneet moponsa pihalle ja vartijan mukaan lähteneet teelle, ehkä he tulevatkin vielä illalla? Onpa ainakin rupinen mopo panttina...
Puoli yhdeksältä lauantai-iltana vartija soitti ovikelloa ja kysyi voiko kaapelimiehet tulla sisään. No toki! Toinen puhui englantia ja sanoi että boksini on kunnossa. Näytin ettei se kyllä ole eikä ollutkaan. Niin mutta... se toimi kaapelikaverin näpsyttimellä.
- "Your remote very complicated" sanoi kaveri.
- "No, very simple. Vain yksi näpsytin ja näps - televisio toimii ja näps - DVD toimii" demonstroin eikä mikään toiminut.
Vaihdettiin uusi boksi. TV- ja DVD-kuva näkyivät samaan aikaan kuten torstaina. Kovin ihmeellistä myös kaapelimiesten mielestä.
"Vanha boksi on korealainen, uusi intialainen, siksi DVD ja televisio menee sekaisin eikä Madamin näpsytin toimi".
Ontuva selitys - sekä DVD että näpsytin ovat pari kuukautta vanhoja ja intialaisia, samasta kaupasta ostettuja. Ja korealaisen boksin aikaan kaikki toimi. Nyt alkoi epäilyttää.
"Tuo uusi boksihan on vanha, ihan käytetty. Pölyinen ja ohjetarratkin revitty puoliksi pois. Haluan sen vanhan takaisin. Ja haluan että televisio ja DVD toimii minun näpsyttimellä, yhdellä näpsyttimellä. En halua kahta näpsytintä. En pidä sinun näpsyttimestä."
Universaali näpsytin tuntui olevan uutta kaapelimiehille. Ei heitä voi syyttää. He eivät ole insinöörejä, vain kaapelimiehiä. Oikeastaan tuntui että he pakenivat paikalta. Ulko-ovelta se englantia puhuva huikkasi että maanantaina tulee toiset kaksi kaapelimiestä tutkimaan tilanteen. Ovikin jäi auki kun mopo jo syöksähti portista ulos.
Nyt minulla on kaksi näpsytintä. Toisella laitan television päälle ja etsin kanavat, toisella säädän äänen ja laitan DVD:n päälle. Meillä on lähinnä hindin-, tamilin-, gujaratin-, telugun-, punjabin- ja urdunkielisiä kanavia numerosta 100 aina 990 asti. Nyt niitä on enää numeroon 800.Englanninkieliset kanavat alkavat numerosta 801 jota minulla ei enää ole. BBC ja CNN eivät näy. TV:n voin vaihtaa DVD:hen kävelemällä television luokse ja näpyttämällä televisiossa olevaa nappulaa kolme kertaa. Ilman sitä kolmatta näpsytintä.
Matematiikkaa ja astrologiaa
Observatorion portilla alkoi hieman ihmetyttää mihin sitä on joutunut.Jos joskus tuntuu että intialaisilla on luovuus vähissä, voidaan syyttää matematiikkaa. Kouluissa matematiikka on tärkein aine ja luulen että jo lapsesta asti ajatuksenkulku on puhtaasti matemaattista. Luultavasti synnynnäisesti, geeniperintönä.
Babylonia tai Mesopotamia ovat joskus kerskuneet olleensa matematiikan kehtoja, mutta eihän kumpaakaan maata enää ole. Taitavat kuulua nykyiseen Irakiin. Mutta Intia on ollut ja on edelleen ja tulee aina olemaan! Matematiikkaa ruettiin kehittämään 2600-1900 eKr., pronssikaudella Indus-laakson sijoilla. Siis siellä Intian osavaltion Rajasthanin tienoilla. Intiassa keksittiin numerot, nolla ja sitä pienemmät negatiivinumerot. Irrationaalinumerot ja neliöjuuri, kehitettiin desimaalisysteemi, aritmetiikka, geometria ja algebra. Ratkaistiin Pythagoraan lause ja keksittiin Pascalin kolmio. Trigonometria kulkeutui Kreikan oppineilta Intiaan jossa syvemmälle trigonometrian salaisuuksiin perehtyäkseen oli pakko kehittää sini ja cosini johon kreikkalaiset eivät olleet nähneet tarvetta. Differentiaalilaskenta, integraalit ja derivoinnit olivat Intiassa käytössä jo kaksisataa vuotta ennenkuin niitä edes mietittiin Euroopassa.
Astronomia ja astrologia olivat olemassa ennen matematiikkaa. Kuten muuallakin, ne liittyvät uskontoon ja riitteihin. Jo Veda-kirjojen synnyn aikaan tiedettiin että vuodessa on 360 päivää, 12 kuukautta ja kuukaudessa 30 päivää. No, eihän se ihan tarkkaa ollut, mutta annetaan tuo virhemarginaali anteeksi. Tämä oli kuitenkin 1500 vuotta ennen Kristusta. Samaan aikaan Porissa Tuorsniemessä punottiin lehmuksen niinestä verkko, jossa on yli 800 männynkaarnakohoa ja verkolla pyydettiin hylkeitä.
Intialaiset eivät ammoisina aikoina kuten eivät nykypäivänäkään innostuneet auringonpalvonnasta eikä tähtien tuijottelussa huvin vuoksi ole mitään järkeä. Miksi mitäkin tapahtuu? Miten kaikki tapahtuu? Koska kaikki tapahtuu? Matematiikka avuksi ja ongelmia ratkomaan! Tuota pikaa, siinä tuhat vuotta ennen ajanlaskua intialaiset selvittivät auringonnousun ja -laskun tarkat ajat, vuorokauden täsmällisen pituuden ja määrittivät ajan ja miten se mitataan.
Arvelen että tuossa vuoden 400 jKr kieppeillä intialainen matematiikka alkoi olla sitä tasoa että jätän nämä historiikit sikseen. Luulen että lukijoille on jo muodostunut kuva matematiikan tärkeydestä Intiassa. Samoin astronomia ja astrologia elävät ja kehittyvät edelleen. Astrologia ei ole salatiedettä tai huuhaata vaan täyttä totta. Omat ennakkoluuloni karisevat kovaa vauhtia. Intialainen astrologia ei varmasti ole kuuhullujen tähtiintuijottelua.
30 metriä korkea rakennelma jolla mitataan aika 2 sekunnin tarkkuudella.Saimme siitä todistuksen Rajasthanin matkalla kun eksyimme Jaipurin observatorioon, Jantar Mantariin. Se oli niitä paikkoja jonne meidät vain vietiin eikä meillä ollut aavistustkaan minne joudumme. Kuten tavallista, arvelimme pärjäävämme ilman opasta. Ei kestänyt viittäkään minuuttia kun huomasimme olleemme oikeassa. Tosin vain siksi että mikään opas ei meitä ikinä pystyisi observatorion saloihin perehdyttämään. Luimme opastauluja, melkein joka sana oli tuttu, mutta sisältö ei auennut. Tarvitaan taas hieman lingvistiikkaa: "jantar" on "instrumentti", "mantar" on "formula" tai "lasku" - siis laskemisen apuvälineitä. Jantar Mantarin observatorio on ihan yksinkertaisesti astrologiaa, matematiikkaa ja tieteenharjoittamisen apuvälineitä. Vaan onko Intiassa mikään yksinkertaista?
Tämän ymmärsimme astrologiasta. Mikko on horoskoopiltaan Vaaka ja ihmettelee tässä Vaaka-rakennelmaa. Jotenkin se varmasti tulkitaan loogisesti astronomian perusteella ja jokainen kulma ja kaari on taatusti matemaattisen tarkka.
Oli tavattoman harmittavaa että Kaksos-rakennelma oli Vaakaa pienempi. Ehkä sen voi perustella jotenkin integroimalla irrationaalilukuja?Maharaja Jai Singh II halusi Jaipuriin suuremman observatorion kuin mitä Delhissä oli ja sellainen rakennettiinkin 1727-34. Ei mitään laskutikkuja vaan suurimmat rakenteet ovat 30 metriä korkeita. Käsittääksemme näillä rakennelmilla voi laskea ja mitata kaiken mitä maailmassa on tärkeätä tietää. Ainoa minkä ymmärsimme, oli että maailman kellossa pitää ottaa huomioon 2 sekunnin epätarkkuus, mutta se voidaan toki korjata toisella laitteella niin että saadaan joka tapauksessa oikea aika. Ja nyt tiedämme että Jaipurin aika on 27 minuuttia Chennain aikaa jäljessä. Ei sitä käytännössä huomannut. Aurinko nousi ja laski, oli valoisaa ja pimeätä. Tähtiä taivaalla, täysikuu.
Se riitti maallikolle. Mutta olipas ihmeellinen paikka. Matematiikan sovelluksia voi käyttää mihin vain, ainakin Intiassa. Intialaisiin insinöörikouluihin on kova tunku. Ei varmasti ole viisaampaa kuin intialainen insinööri!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)