Rasisimia

Australiassa on ollut viime viikkoina useita intialaisiin opiskelijoihin kohdistuneita väkivaltatapauksia. Ensireaktiot olivat, että australialaiset ovat rasisteja ja tiedotusvälineet olivat tulvillaan syytöksiä siitä, että Australian viranomaiset eivät tee mitään intialaisten suojelemiseksi. Opiskelijajärjestöt uhkasivat opiskelijoiden joukkopaolla maasta ja Bollywoodin suurin ammattijärjestö julisti Australian boikottiin. Bollywoodin boikotilla ei varmaan olisi kummoistakaan vaikutusta Australian talouteen, mutta Australiassa on 100,000 intialaista opiskelijaa, joiden maksamilla lukukausimaksuilla on suuri merkitys Australian yliopistojen taloudelle.

Sittemmin on löydetty muitakin syitä näille väkivaltaisuuksille. The Hindussa oli laaja reportaasi, jossa haastateltiin eri alojen asiantuntijoita ja Australiassa opiskelevia nuoria. Johtopäätöksenä oli, että taustalla ei yleensä vaikuta olevan varsinainen rasismi. Pikemminkin se, että humalassa väkivaltaisuuteen taipuvaiset ongelmanuoret kohdistavat yleismaaimalliseen tapaan väkivaltansa poikkeaviin kohteisiin. Ja intialaiset opiskelijat, etenkin pojat, ovat hyvin erilaisia. He eristäytyvät muista opiskelijoista, kulkevat isoissa laumoissa (ehkä käsikädessä tai kaulakkain kuten täällä?), juttelevat kovaäänisesti omalla kielellään, pukeutuvat omituisesti. Jotkut haastatellut tytöt huomauttivatkin, että he eivät ole kuulleet yhdestäkään intialaista tyttöä kohdanneesta väkivaltaisuudesta. He arvelivat, että monessa tapauksessa intialaispojat ovat aiheuttaneet tilanteen itse käyttäytymällä epäasiallisesti paikallisia tyttöjä kohtaan.

Samassa yhteydessä on virinnyt keskustelu initalaisten omasta rasismista. On jotenkin hyvin “intialaista”, että monet ovat kyseenalaistaneet intialaisten oikeuden syyttää muita rasisimista kun Intiakin on rasistinen maa. Lehdissä on haastateltu Intiassa asuvia mustia, jotka ovat kertoneet heihin kohdistuvasta avoimesta rasismista. Samoin on tuotu esiin Intian joka paikassa näkyvä vaaleuden ihannointi. Televisio on täynnä mainoksia ihmeitätekevistä voiteista, joilla ihon värisävy saadaan jopa kolme värisävyä vaaleammaksi. Mainoksissa ei esiinny koskaan yhtään tummaa intialaista, avioliittomoituksissa haetaan ainoastaan vaaleita tai hyvin vaaleita kumppaneita. Kaikessa mediassa ylläpidetään käsitystä, että vaaleaihoisuus ja menestyus kulkevat käsikädessä. Tämä rajoittuu kuitenkin vain vaaleaihoisiin intialaisiin – eurooppalaiset ovt ihan suositeltavia ystäviä, joilla voi jopa kehuskella, mutta kukaan ei huolisi länsimaalaista puolisoa sukuunsa. Tummat intialaiset menestyvät vaaleita huonommin työelämässä ja avioliittomarkkinoilla, eikä heidän kannata haaveilla valokuvamallin tai filmitähden urasta. Kun valtaosa intialaisista on kuitenkin tummia, he eivät joudu kuitenkaan avoimen rasisimin kohteeksi. Toisin on koillisintialaisten laita. Näitä “aasialaisen” näköisiä nimitellään aivan yleisesti vinosilmiksi.

 

Ja onhan meidän tuijjottelummekin jonkulaista rasismia. En ole (vielä) kokenut sitä kovin häiritseväksi, mutta onhan se pohjimmiltaan sama kuin se, että suomalaisperhe pyytäisi tirskuen saada ottaa valokuva kotiseudulleen eksyneestä mustasta tai aasialaisesta.

 

View Full Album

 

 

 

Valkonaamat intialaisten albumeissa