Viittaan Mikon aiempaan Öko-blogiin http://tapahtuutamilnadussa.blogspot.com/2009/07/kesasarja-oko-intia2-kierratys.html
"Madam, voinhan antaa nämä puutarhaa kastelevalle naiselle?" Olin hajamielisyyksissäni laittanut roskikseen vuosi sitten talostamme muuttaneen Arton perheen Suomesta tuodut minuuttimakaronit. Parasta ennen-päiväys oli viime vuoden elokuu.
On kiusallista eikä suorastaan ruokahalua nostattavaa kun aamiaista nauttiessani kuulen kuinka keittiössä roskikseni pengotaan ja sinne heittämäni tavarat nostetaan esiin. Anita noukki makaroonit banaaninkuorien ja kahvinporojen seasta, pesi ja laittoi kuivumaan. Anita aina pyytää etten turhaan heitä tyhjentyneitä shampoopulloja roskiin kun hän myy ne muovinkerääjälle. Laitan ne silti roskiin koska tiedän että roskis seulotaan joka tapauksessa ja olen nyt vaan oppinut tämän älyttömän tavan että roskien paikka on roskakorissa.
Kuluneet alushousuni nostetaan roskiksesta esiin, pestään ja viikataan kaappiini kerta toisensa jälkeen. Joskus olen saksilla silpunnut niin että vihdoin pääsisin kalsareista eroon. Vaikka olen vieressä, Anita kaivaa kylpyhuoneen roskiksestani likaiset ja rikkinäiset sukkani ja sanoo että hän pesee ne. Minulla on myös likavaatekori. Minusta on hyvin loogista laittaa likaiset vaatteet likavaatekoriin ja käyttökelvottomat vaatteet roskakoriin, mutta Anitalle näillä ei tunnu olevan eroa.
Yksi yöpöydän lamppu putosi ja posliininen lampunjalka meni sirpaleiksi. Amerikan Ikeasta hankittu paperinen varjostin repeytyi. Anita vei sen vartijoille jotka väsäsivät siitä jonkinlaisen yölampun itselleen. Sen lisäksi että sitä ei taatusti ole tarkoitettu ulkokäyttöön, se on ihan hirveän näköinen. Ei tällaisia juttuja enää jaksa yrittää muuttaa, täällä ei arjen estetiikkaa ymmärretä ollenkaan.
Olen sairaalassa töissä. Sairaalathan ovat huippusiistejä ja hygieenisiä. Jokaisen työpöydän alla on roskis jossa on ihan normaalisti muovinen roskapussi. Mutta Intiassa säästetään aina pienissä asioissa. Muovista roskapussia ei vaihdeta ennenkuin se on kertakaikkiaan risainen. Joka päivä roskien kerääjä, sellainen mykkä mies, tönäisee minut syrjään ja tyhjentää paljain käsin roskakorini suureen jätesäkkiin. On hirveän kuvottavaa nähdä käytettyjen nenäliinojeni, eilisten banaaninkuorien ja mangon siementen siirtyvän tuolla tavalla paikasta toiseen. Jos olen laittanut roskikseen vesipullon tai sanomalehden, kaveri nostaa sen nenäni eteen ja ilmehtien kysyy voiko hän ottaa sen. Jos taas jätän vesipullon ja sanomalehden pöydälle houkuttimeksi, ne pysyvät siinä ikuisesti niin tiiviisti että pölyjä pyyhkivä kaverikaan ei niitä siivotessaan siirrä.
Vaan ei siitä ole montaakaan vuotta kun Suomeen tuli kierrätysroskikset. Täällä kun niitä ei ole, joskus tuntuu että olisi miellyttävämpää heittää kaikki suoraan ikkunasta ulos ja kadunvarteen.
7 kommenttia:
Ilmeisesti huonokuntoinenkin tavara tekee kauppansa Intiassa. Jos UFF tosiaan lähettää vaatteita Intiaan, niin laatikossa oleva ohje "vain puhtaita ja ehjiä vaatteita" ei ole ehkä täysin tarpeellinen.
En vaan ole varma kehitysavun jarkevyydesta jos alunperin Intiassa valmistetut vaatteet lahetetaan kaytettyina takaisin. Kuljetuskustannukset voisi antaa suoraan kehitysapuun - vaikka mikrolainoihin joilla ihmiset voi tehda itse vaatteensa. Uusi hyva miesten arkipaita maksaa meidan kayttamasta ompelimosta 4.5 euroa.Se on keskivertoa parempi ja omistajien lisaksi tyollistaa 3 kokopaivaista ompelijaa.
Jos haluaa lisata Intian ja muiden kehitysmaiden saastaisuutta ja sairastuvuutta, tanne voi rauhassa lahettaa mita vaan.
Joo, ei vaatteiden lähettämisessä sinäänsä mitään järkeä ole. Mutta ilmeisesti myös hiukan kuluneempikin vaate tekisi kauppansa. Plussana se voisi työllistää edes yhden ompelijan joka saa sen korjata.
Tuo absoluuttinen tehokierrätys
jotenkin tuntuu tyydyttävältä, mutta sen materiaalin pitää kyllä syntyä paikan päällä eikä yltäkylläisyydessä rypevässä Suomessa. - UFF ei muutenkaan ole suosikkejani. Ehkä teillä siellä on hyvinkin hyvä käsitys järjestöstä?
UFF:n vaatekeräyksestä menee vain n. 10% vaatteina kehitysmaihin.
En siis tosiaankaan pidä UFF:ää missään erityisessä arvossa. Vaatteiden lähettäminen ulkomaille on ehkä jopa huonompaa kehitysapua kun lähettää ihmisiä (esim. koulussa Building with Books organisaatio lähetti amerikkalaisia lukiolaisia vapaaehtoistyöhön Afrikkaan).
Useimmista vapaaehtoistyontekijoista on tosiaan vain haittaa. Brasilian viidakkolaakarina olisin tarvinnut tulkin ja avustavan laakarin joka tuntee paikalliset taudit ja tavat.Minusta olisi ollut vain kustannuksia ja harmia. Vapaaehtoistyo ulkomailla on kiva tapa viettaa erilainen loma ja saada hyva omantunto kun on tehnyt hyvaa.On silti projekteja joissa varmasti voi olla hyodyllinen.
Kaikkea muualla tarpeentontakaan ei voi kipata kehitysmaihin. Esimerkiksi tsunamin jalkeen tuli avustuksena paljon hyodytonta kamaa joka sitten lojui rannoilla kaiken muun roinan keskella. Kaikelle ei vaan loydy kayttoa. Tyhjat tontit, puistot, katujen varret ja luonto on taynna roinaa.
Lähetä kommentti