Ei ole tylsää

Elämä ei ole tylsää kun asuu Intiassa. Jo pelkästään se että ihan kaikki on täysin omituista ja tyystin toisenlaista kuin missään muualla tekee päivät jännittäviksi, mutta sitten on vielä tämä kodinhoito. Kodinhoito kieltämättä kuulostaa maailman tylsimmältä jutulta, mutta Intiassa... kaikki vaan on toisin.

Olen nyt yömyöhään katsonut Juurakon Huldaa, Eteenpäin elämä ja muita Tauno Palo-leffoja joissa käsitellään palveluskunnan kohtelua ja yhteiskunnallista asemaa. On kurjaa että Suomessa oltiin jo sota-aikaan niin edistyksellisiä ettei elokuvista ole minulle kuin viihteeksi. Ei niitä tänne voi soveltaa. Regina Linnanheimon ylväs itsenäisyys, Irma Seikkulan sosiaalinen nousu eduskuntaan tai edes kotityranni Siiri Angerkoski kädet puuskassa ei nyt vaan istu tänne. Regina Linnanheimo ja Irma Seikkula saavat kaiken lisäksi Tauno Palon ja Siiri Angerkoskikin Aku Korhosen. Tietysti voisi olla mahdollista että Mikon lempi meidän Anitaa kohtaan roihahtaisi yhtä villisti kuin suomalaisissa elokuvissa mutta kyllä se epätodennäköiseltä tuntuu. Meidän elämän ohjaaja ei ole Toivo Särkkä.

Kun joku vakituinen työntekijämme lähtee pyhiinvaellusmatkalle tai kaukaisen sukulaisen hautajaisiin - joita on usein ja niihin annetaan automaattisesti lupa - tulee joku sijainen. Vartijat ilmoittavat hautajaismatkoistaan vartiointitoimistolleen josta hoidetaan sijainen ja puutarha-asiat hoitaa Moorthy. Meille on useimmiten täysin epäselvää keitä nämä taloamme hoitavat tyypit ovat. Populaa on talossamme liikaa emmekä pysy kärryillä kuka on kuka.

Suurin pulma on saada työväkemme sietämään toisiaan. Alkuperäinen kodinhoitajamme Vijaya pomotti mielellään muita, mutta teki hommansa ihan tyydyttävästi. Vähitellen muu porukka alkoi hiostaa Vijayaa pois. Sekä molemmat vartijat että sijaisvartijat että lopulta Babukin puhuivat yhtenevästi kuinka Vijaya ruokkii meidän kotonamme miestään aina kun emme ole paikalla. Närkästyin vartijoille että mitä ihmeen vartijoita he ovat jos päästävät vieraita meille sisään. Kohta minulle kuvailtiin kuinka Vijaya antaa tyypille ruoan aidan raosta ja että se ruoka on varmasti meidän. Mietimme Mikon kanssa pitkään tätä hämmästyttävää väitettä. Norkoileeko mies talomme edustalla ja odottaa kuin koira että Vijaya hiipii puutarhaan, raivaa muuriköynnökset ja työntää riisit ja dalit ja chapatit nälkiintyneelle miehelle. Lopulta paljastettiin mikä oli pahinta kaikesta. Vijaya ei ollut miehen kanssa naimisissa! Tämä pöyristytti etenkin askeettista brahmiinihinduvartijaamme Rangaskaria. Oli hyvin vaikea kuvitella pulskan keski-ikäisen Vijayan viettävän päivät rietastelemalla kotonamme. Meillä ei ollut mitään Vijayaa vastaan, mutta emme halunneet naapuriemme luulevan kotiamme ilotaloksi. Täällähän kaikki tietävät kaikkien asiat. Erotin Vijayan.

Vijayan kuuluisa rakastaja alkoi soitella minulle. Tunnistin äänen. Se oli se lipevä puuseppä-manageri joka ei itse tehnyt mitään mutta katsoi päältä. Se joka hankki parin viikon ajan kaapin nuppeja ja etsi täsmälleen samanlaista vessanpytyn rengasta kuin meillä oli ennenkin. Ja luultavasti asensi sen entisen vessanrenkaan paikalleen ja me kiltisti maksoimme. En enää kantanut huonoa omaatuntoa Vijayan erottamisen vuoksi. Vaikka tiedän että sukulaisia suositaan, olisi Vijayan pitänyt kertoa minulle että se liero oli hänen miehensä.

Anita tuli taloon ja rauha laskeutui. Nuori iloinen vartijamme Sanjay palasi toukokuun alussa kahdeksi kuukaudeksi venähtäneeltä matkaltaan Orissan osavaltiosta sisarensa häistä ja alkoi lyhentää velkaansa. Vaikka olimme sopineet lainan hienotunteisesti vain Sanjayn kanssa, kaikkihan sen tiesivät. 5500 rupiaa Sanjaylle! Moorthyn palkkalistoilla oleva tuikea puutarhan kastelijaeukko soitti soittamistaan ovikelloa eräänä aamuna heti seitsemän jälkeen kunnes kesken aamutoimien menin lopulta avaamaan oven. Muori työnsi tylysti englanninkielisen lapun minulle jossa pyysi 6000 rupiaa tyttären häitä varten. Annoin satasen, mutta se ei kelvannut. Hyvä ettei maahan heittänyt! No, enhän minä tässä pankkia ole pitämässä, kotia vain.

Eräänä aamuna Anita tuli luokseni, itkeskeli ja vannotti etten kerro kenellekään, hänen on kerrottava jotain luottamuksellista minkä oli juuri kuullut. No, oli käynyt niin että tämä pyhä askeetti, vanhempi vartijamme Rangaskar oli koputtanut puutarhan nurkassa olevan palveluskunnan peseytymishuoneen ovelle kun puutarha-apulainen oli ollut suihkussa. Tuo tuikea eukko tuli heti mieleeni, mutta muistinkin että hänen tyttärensä, Vanilla, oli juuri ottanut kasteluhommat haltuunsa. En oikein nähnyt asiassa tragediaa.
- "Rangaskar oli kai menossa vessaan?"
- "Ei, ei, Rangaskar koputti tarkoituksella",
- "Millä tarkoituksella? Kyllä Vanilla saa suihkun ottaa, ja Rangaskar voi odottaa että Vanilla on valmis?". Olin hyvin rationaalinen mielestäni.
- "Mutta eihän mies voi mennä koputtamaan ovelle kun sisällä nainen on suihkussa!!! Vanilla itki ja kertoi minulle tämän kuin sisarelle ja sanoi ettei saa kertoa kenellekään ettei hänen maineensa mene. Tänään Vanilla ei uskaltanut tulla kastelemaan puutarhaa. Minäkään en uskalla mennä puutarhaan kun Rangaskar on paikalla ja pidän ovea lukossa koko ajan!"

Yritin näyttää pöyristyneeltä ja lupasin selvitellä asiaa. On vaikea selvitellä asiaa josta ei saa puhua. Itse en ole tajunnut pelätä siveyteni puolesta ja lukitsen oven vasta yöksi. Mutta pyhä Rangaskar oli ärsyttänyt minua pitkään eikä hän tullut kenenkään kanssa toimeen. Taas työntekijämme olivat lyöttäytyneet hiostamaan vuorostaan Rangaskarin pois. Anita puhui suunsa puhtaaksi - meidän poisheitetty rikkinäinen tuuletin oli kadonnut ja kaikkia työntekijöitä oli epäilty sen varastamisesta. Yhteisesti oli määritelty syntipukiksi Rangaskar. (Meillehän asiasta ei ollut kerrottu koska olimme heittäneet tuulettimen roskiin. En kyllä mitenkään pysty luokittelemaan tapausta varkaudeksi mutta mikä tuomari minä olen) Olin Anitan puhetulvasta käsittävinäni että Rangaskarin vaimo on paennut Rangaskarin väkivaltaisuuden vuoksi ja lisäksi Rangaskar puhuu joka päivä puhelimessa entisen kodinhoitajamme Vijayan kanssa. Että Vijayakin alkoi taas kummitella! Rangaskarhan oli ollut erityisen kauhuissaan Vijayan ilmeisestä huorinteosta! Mietin onko Anita oikeasti vainoharhainen. Nämä jutut ovat ihan uskomattomia. Toisaalta sitten koko jengi on seonnut, niin yhtenäistä juorua tässä oli kuultu. Ei näistä ota selvää.

Rangaskar on ihan hyvä vartija vaikken hänestä pidäkään. Rangaskar on askeettisen laiha ja heiveröinen ja hänellä on hätääntyneen lehmän katse. Kehitin tarinan jonka Mikon tehtaan henkilöstöjohtaja voisi syöttää vartiointiliikkeelle niin ettei Rangaskar joutuisi vaikeuksiin. Ei tarvitse kertoa että meidän taloudenhoitaja ja puutarha-apulaisemme pelkäävät siveytensä puolesta. Voisi sanoa että talon lääkärisrouva epäilee Rangaskarilla olevan hetkellisiä kotihuolia jotka tuntuvat häntä vaivaavan. Että rouvaa huolettaa hänen pitkä työmatkansa ja rouva lääkärinä toivoisi että Rangaskarille järjestyisi työpaikka hieman lähempää. Ja lisäksi rouva on näitä omituisia ulkomaalaisia eikä ymmärrä hindu-uskontoa ja siksi pelkää pyhän brahmiinin tapoja. Rangaskar kun oikeasti rukoilee ääneen pari kertaa päivässä sanskriitinkielisiä loitsujaan ja on silloin vaipunut jonkinlaiseen transsiin eikä huomaa avata porttiakaan autollemme vaikka siinä kuinka tööttäilisi.

Vartijavaihto pantiin vireille kesäkuun alussa ja eilen Rangaskar sitten siirtyi muualle. Kun tulin kotiin illalla, hän oli heti rämpyttämässä ovikelloa ja tivaamassa syytä muutokseen. Rangaskarin kanssa jutteleminen on ihan toivotonta ja toivottoman loputonta. Kylmetin itseni ja hymyilin "olen ollut tavattoman tyytyväinen, olet hyvä vartija, mutta toivoin ettei työmatkasi olisi niin pitkä ja raskas" ja suljin oven.

Jännittäväksi kodinhoidon tekee myös se että Mikolle näistä ei puhu kukaan. Ei edes Babu, Mikon oma autonkuljettaja. Babu odottaa että kuljettaa pelkästään minua ja ryöpsäyttää kaiken kerralla päälleni ratkaistavaksi. Mikosta kaikki tämä kotikuohunta on hyvin hupaisaa.