Kaikki ottaa päähän, ihan pienetkin jutut. Sellaista se toimettoman elämä vieraassa maassa on. Eilen elämä hymyili ja oli hienoa käydä katsomassa tuhatvuotisia temppeleitä, tänään taas ei.
Aamulla olisin halunnut vain olla tietsikan ääressä ja tuijottaa netistä mitä hyvänsä. Mutta Vijaya tuli jo yhdeksältä eikä puoli kymmeneltä niinkuin yleensä ja alkoi heti motkottaa puutarhaletkusta. En ymmärtänyt yhtään mitään. Viikonloppuna vartija näytti ettei puutarhaletkusta tule vettä vaikka pumppu toimii. Tarkistinkin sen silloin. Minusta pumpun moottori pihisi pienellä äänellä ja vika oli ennemmin pumpussa kuin letkussa. Sain jonkun Jayan käyntikortin käteeni, jolle kuulema pitää soittaa aina kun vesiletku ei toimi eikä puutarhan kastelija voi kastella kukkasia.
Soitin Jayalle mutta en uskonut että minua ymmärrettiin. Minä en ainakaan ymmärtänyt. Vaan eilen tämä putkimies-sähkömies Jaya oli käynyt ja ilmeisesti on tulossa uudestaan huomenna. Edelleenkään en tiedä mistä on kyse. Laskua ei työnnetty maksettavaksi, joten sanoin että antaa olla. Jos vettä tulee, niin hieno juttu. Eikä minua kiinnosta jos Jaya tulee huomenna.
Sitten meille hyökkäsi puuseppä sen lipevästi hymyilevän managerinsa kanssa. He olivat olleet eilen poraamassa seiniin reikiä, ripustamassa tauluja. Osa tauluista on mielenkiintoisissa asetelmissa vaikka näytimme tarkkaan miten taulut laitetaan. Ja taas piti tarkistaa kaikki poranreiät. Olin totaalisesti tauluihin kyllästynyt, mitä niitä enää katsomaan.
Kylppäriin piti laittaa uusi peili. Sitä on puuhattu tässä viikko. Voiko entisen kaakelitasoon upotetun peilin poistaa ja laittaa samanlaisen tilalle? Sanoin jo alkuun että tehdään entistä peiliä hieman suurempi peili ja ripustetaan vanhan päälle ja sillä selvä. Nyt kuulin pitkän selityksen kuinka vanhaa peiliä ei voi ottaa pois ja kannattaa ripustaa uusi! Enkö minä sen jo sanonut? Sitten pohditaan peilin kehyksen väriä, jaaritusta, jaaritusta.
Kylppärin laatikoista lähti viikolla kaksi nuppia irti, rikki mitä rikki. Pyysin vaihtamaan kaikki kahdeksan nuppia uusiksi. Managerin ystävällä on nuppikauppa. Sieltä oli etsitty kahta samanlaista nuppia. Melkein samanlaiset löytyi. Sanoin etten halua melkein samanlaisia, kaikki uusiksi.
- "Lasiset pyöreät nupit?" Ei, ei, inhoan niitä lasisia,
- "Tuo kahdeksan valkoista nuppia."
- "Jos kuitenkin tuon ne kaksi lasista kun ne ovat melkein samanlaiset"
Luulen että puusepän managerin ystävällä ei vain ole kahdeksaa samanlaista laatikonnuppia. Täällä käy usein niin. Ei voi valita. Haluisin siniset matot keittiöön tiskialtaan alle, mutta tulin vauhdikkaiden pinkki-kelta-vinoraitaisten mattojen kanssa kotiin. Ne sattui olemaan ainoat kaksi samanlaista. Ja kaupassa ihmetellään kun pyydän yksivärisiä. Miten joku voi haluta yksiväristä?
- "Madam... jos on aikaa, ... tämä taulu..." "Kehykset voisi korjata ja maalata". "Madam, nuo portaat...". En aavistanutkaan kuinka rempallaan meillä on kaikki. "Nyt riittää. Portaat ovat hyvät eikä seiniä maalata!" Kotona joutilaana olo onkin työlästä! "Madam, vartijat tarvitsevat uuden vihkon johon kirjaavat vieraat", "Madam, puutarhuri tuli vasta kello 10 eikä yhdeksältä", "Madam, matto ei tullut pesulassa puhtaaksi", "Madam, puutarhuri tarvitsee tikkaat, voiko antaa nämä", "Madam, paitoja ei voi viedä silitettäväksi tänään, poika on vasta huomenna paikalla", "Madam, voinko ostaa munia, niitä ei ole yhtään".
Ai niin. Kävi ilmi ettei tauluja ripustanut iskuporakoneen käyttäjä ollutkaan puuseppä vaan putkimies. Puuseppä ei osaa käyttää iskuporakonetta. Maksoin taulujen ripustamisesta 15 euroa josta puolet oli iskuporakoneen vuokra. En jaksanut tinkiä hinnasta vaikka tiesin että ainakin sen puolikkaan verran oli liikaa.
4 kommenttia:
Tuntuu vähän, että siellä loputon palvelualttius pikemminkin rasittaa kuin helpottaa elämää. Mutta ainakin on joku kieli, jolla voi yrittää panna hanttiin.
Tänään oli taas kerran jotain isoa hälyä kasteluletkusta tai -pumpusta tai jostain. Pirkko soitti minulle töihin ja kertoi, että putkimies on paikalla ja selittää ja selittää jotain. Desibelit nousivat koko ajan, mutta englanninkielisten sanojen määrä ei. Lykkäsin puhelimen HR päälliköllemme ja pyysin häntä puhumaan suoraan putkimiehen kanssa.
Asia ilmeisesti selvisi, vaikka emme edelleen tiedä mistä oli kysymys. Sovittiin joka tapauksessa, että talon kunnossapito ei ole Pirkon tehtäviä, vaan kuuluu tehtaan kiinteistöhuollosta vastaavalle kaverille. Eli jatkossa Pirkko voi ohjata kaikki valitukset ja ehdotukset eteenpäin eikä trvitse yrittää ottaa kantaa asioihin, joista ei voi ymmärtää mitään edes suomenkielellä, puhumattakaan tamiliksi.
Kyllä tuo edellinen oli minun kirjoittamani. P on vaan tainnut käyttää konettani kun se loggasi minut sisään hänen tunnuksillaan.
Loistavaa että talon kunnossapito on saatu ulkoistettua! Ei tosiaan ole varmaan paljon järkeä käyttää koko päivää siihen että tulee huijatuksi, kun joku muu voi hoitaa homman paremmin.
Lähetä kommentti