Teatteri sellaisena kuin suomalainen sen ymmärtää, ei ole Etelä-Intiassa merkittävä. Traditionaalinen tanssi ja laulu ja laululliset, perinteiset näytelmät jumalineen, hurjine maskeerauksineen ja naamioineen ovat suositumpia.
The Hindu kertoi niin innostavasti suosikkinäytelmästäni, Oscar Wilden "The Importance of Being Earnest" että olimme eilen teatterissa. Ostimme liput ostoskeskuksen Landmark-kaupasta - kirjoja, astioita, paperitavaraa, leluja, koruja. Hyvä kauppa, varsin länsimainen. Kalleimman lipun hinta oli 8 euroa, joihin tietenkin haksahdimme. Halvimmat liput olivat euron luokkaa ja takaakin olisi nähnyt ihan hyvin. Mutta eturivissä oli kiva istua.
Teatterisali oli uusi, 2001 rakennettu, ja itse rakennus oli ainakin osittain pyhä paikka. Pääovesta ei saanut mennä vaikka ovi oli auki, käynti estetty köydellä ja useammalla kyltillä "This is a holy place". Kurkimme kaunista pyhää salia, kolmannen kerroksen teatterisalimme olikin karumpi. Sellaista meidän lasten amerikkalaiskoulujen juhlasalien luokkaa.
Teatterin, EVAM, perustivat kaksi Ahmedabadissa opiskelevaa nuorta elvyttäen yliopistonsa nuupahtaneen teatterin vuonna 1999. Valmistumisensa jälkeen kaverukset tekivät pari vuotta "oikeita töitä" firmoissa luoden hyviä kontakteja mutta tähtäsivät koko ajan teatterin perustamiseen, joka toteutui Chennaissa 2003. Teatterin ainoa tarkoitus on tuottaa ihmiselle onnellisuutta, jolla on tarkoitus. Ei siis tusinahömppää, "masalaa", vaan hyvää, hauskaa teatteria. Että ihmiset voivat tulla näytökseen synkkinä, laman painamina ja poistua onnellisina ja iloisina.
Siksi näytelmäksi oli valittu "Importance of Being Earnest. Yksinkertainen komedia vakaville ihmisille". Oscar Wilden kielenkäyttö on uskomattoman nokkelaa, virkistävää, hauskaa. Saa olla tarkkana koko ajan ettei nyanssit mene ohi. Aika ei ole ajanut hänen teoksiensa ohi. Ohjaaja oli 22-vuotias kirjallisuudenopiskelijatyttö, jonka asiantuntemus Wilden tekstiin näkyi näytelmässä. Näyttelijät olivat samaa ikäluokkaa, osa hieman vanhempia. Kyseessä oli Chennain ensi-ilta. Näytelmä oli esitetty joulukuussa Bangaloressa ja Chennain jälkeen jatkaa Hyderabadiin palaten vielä takaisin Bangaloreen.
Lavastus oli alkeellinen, sali karu, mutta tunnelma katossa. Yleisö nauroi ääneen ja eläytyi kuten Manauksessa. Missä ne hillityt intialaiset oikein piileskelevät? Väliajalla lisäjännitystä toi alas juuttunut esirippu, joka ponnistelujen jälkeen nousi hivuttaen ylös saavuttaen valtaisat aplodit. Esityksen jälkeen teatterin johtaja, se toinen niistä opiskelijanplantuista, kertoi teatterista ja näytelmästä ja tulevaisuuden suunnitelmista. "Jos piditte näytelmästämme, kertokaa ystävillenne niin tulevat huomenna katsomaan sitä. Jos ette pitäneet, soittakaa minulle numeroon xxx-xxx-xxxxx ja voimme keskustella kahden kesken minkä takia ette siitä pitäneet."
Kaikki poistuivat hymyillen tai nauraen. Eikä se ollut pelkästää Oscar Wilden ansiota. Näyttelijät olivat hyviä, esitys niin hyväntuulinen ja mutkaton, ettei siitä voinut olla nauttimatta.
The Hindu kertoi niin innostavasti suosikkinäytelmästäni, Oscar Wilden "The Importance of Being Earnest" että olimme eilen teatterissa. Ostimme liput ostoskeskuksen Landmark-kaupasta - kirjoja, astioita, paperitavaraa, leluja, koruja. Hyvä kauppa, varsin länsimainen. Kalleimman lipun hinta oli 8 euroa, joihin tietenkin haksahdimme. Halvimmat liput olivat euron luokkaa ja takaakin olisi nähnyt ihan hyvin. Mutta eturivissä oli kiva istua.
Teatterisali oli uusi, 2001 rakennettu, ja itse rakennus oli ainakin osittain pyhä paikka. Pääovesta ei saanut mennä vaikka ovi oli auki, käynti estetty köydellä ja useammalla kyltillä "This is a holy place". Kurkimme kaunista pyhää salia, kolmannen kerroksen teatterisalimme olikin karumpi. Sellaista meidän lasten amerikkalaiskoulujen juhlasalien luokkaa.
Teatterin, EVAM, perustivat kaksi Ahmedabadissa opiskelevaa nuorta elvyttäen yliopistonsa nuupahtaneen teatterin vuonna 1999. Valmistumisensa jälkeen kaverukset tekivät pari vuotta "oikeita töitä" firmoissa luoden hyviä kontakteja mutta tähtäsivät koko ajan teatterin perustamiseen, joka toteutui Chennaissa 2003. Teatterin ainoa tarkoitus on tuottaa ihmiselle onnellisuutta, jolla on tarkoitus. Ei siis tusinahömppää, "masalaa", vaan hyvää, hauskaa teatteria. Että ihmiset voivat tulla näytökseen synkkinä, laman painamina ja poistua onnellisina ja iloisina.
Siksi näytelmäksi oli valittu "Importance of Being Earnest. Yksinkertainen komedia vakaville ihmisille". Oscar Wilden kielenkäyttö on uskomattoman nokkelaa, virkistävää, hauskaa. Saa olla tarkkana koko ajan ettei nyanssit mene ohi. Aika ei ole ajanut hänen teoksiensa ohi. Ohjaaja oli 22-vuotias kirjallisuudenopiskelijatyttö, jonka asiantuntemus Wilden tekstiin näkyi näytelmässä. Näyttelijät olivat samaa ikäluokkaa, osa hieman vanhempia. Kyseessä oli Chennain ensi-ilta. Näytelmä oli esitetty joulukuussa Bangaloressa ja Chennain jälkeen jatkaa Hyderabadiin palaten vielä takaisin Bangaloreen.
Lavastus oli alkeellinen, sali karu, mutta tunnelma katossa. Yleisö nauroi ääneen ja eläytyi kuten Manauksessa. Missä ne hillityt intialaiset oikein piileskelevät? Väliajalla lisäjännitystä toi alas juuttunut esirippu, joka ponnistelujen jälkeen nousi hivuttaen ylös saavuttaen valtaisat aplodit. Esityksen jälkeen teatterin johtaja, se toinen niistä opiskelijanplantuista, kertoi teatterista ja näytelmästä ja tulevaisuuden suunnitelmista. "Jos piditte näytelmästämme, kertokaa ystävillenne niin tulevat huomenna katsomaan sitä. Jos ette pitäneet, soittakaa minulle numeroon xxx-xxx-xxxxx ja voimme keskustella kahden kesken minkä takia ette siitä pitäneet."
Kaikki poistuivat hymyillen tai nauraen. Eikä se ollut pelkästää Oscar Wilden ansiota. Näyttelijät olivat hyviä, esitys niin hyväntuulinen ja mutkaton, ettei siitä voinut olla nauttimatta.
"Täytyy myöntää että kaikki nää tapahtumat mihin sä mua raahaat, on kivoja. Todella hauska juttu" sanoi Mikko. En halunnut väittää vastaan. Uskon Oscar Wildeen: "Arguments are to be avoided; they are always vulgar and often convincing."
2 kommenttia:
Wilden englanti ei taida nokkeluudessaan olle niitä helpoimmin seurattavia. Nostan hattua kyvyillenne! Earnest sopii varmasti hyvin nuorten näyttelijöiden esitettäväksi.
Mainiota, että saitte täysipainoisen esityksen. Minun suuresti aikanaan Englannissa rakastami Ernesti viime vuonna meni melkoisesti pilalle Lilla Teaternin versiossa, joka ei
istunut ollenkaan ei näyttelijöille, ei kääntäjälle eikä oikein yleisöllekään ....
Lähetä kommentti