Kancheepuramista ostetaan maailman hienoimmat silkkisarit. Viimeiset 400 vuotta kaupunki on erikoistunut silkkikudontaan ja kankaat ovat todella ovat kauniita.
Intiassa varmaan kaikella on kääntöpuolensa. Kauniit Kancheepuramin silkit ovat myös edullisia. Silkkikudonnassa on mukana koko perhe. Mitä enemmän lapsia, sitä enemmän työntekijöitä, sitä enemmän silkkiä myytäväksi. Mitä enemmän silkkiä, sitä enemmän kilpailua, sitä edullisempia hintoja, sitä parempi mitä enemmän lapsia työnteossa. Kancheepuram on silkinostajan paratiisi. Mutta lapsityövoimaa on enää tuskin lainkaan.
Taas ne ruotsalaiset ehtivät! ABB:n hallituksen puheenjohtajuudesta luovuttuaan Percy Barnevik ryhtyi filantroopiksi, keskittyen Intian Tamil Nadu-osavaltion Kancheepuramin kaupungin lapsityövoiman poistoon. Tältä pohjalta syntyi 2003 Hand in Hand-järjestö, joka alkuun perusti silkkityöläisten lapsille iltakouluja. Intiassa koulutukseen suhtaudutaan myönteisesti, lapset lähtivät kouluun mielellään, vanhempiensa kannustamina. Mutta, mutta... Kaksitoista tuntia työtä silkkikutomossa ja sen jälkeen tunti koulua. Köyhät, aliravitut ja silkkipölyä yskivät lapset. Yhtälö piti muuttaa.
Iltakoulut lopetettiin ja sovittiin lapsityövoiman kieltävistä alueista. Otettiin aikuiset oppiin: vanhemmat saatiin vakuuttumaan että terve ja peruskoulutuksen saanut lapsi on tuottavampi aikuisena.
Nyt aiotaan poistaa Intian köyhyys luomalla työpaikkoja. Järjestö itse sanoo "emme anna ihmisille kalaa vaan opetamme heidät kalastamaan ja lainaamme rahaa jotta he ostavat vavan. Autamme ihmisiä auttamaan itseään." Annettu raha katoaa, ansaittu raha raha on arvokasta. Laina on maksettava takaisin. Mikrolainasysteemi motivoi ja toimii. Kahden vuoden aikana 350,000 naista on perustanut omia pienyrityksiä. Järjestö keskittyy koulutukseen, terveyteen, ympäristöön ja IT-taitoihin.
Intiassa varmaan kaikella on kääntöpuolensa. Kauniit Kancheepuramin silkit ovat myös edullisia. Silkkikudonnassa on mukana koko perhe. Mitä enemmän lapsia, sitä enemmän työntekijöitä, sitä enemmän silkkiä myytäväksi. Mitä enemmän silkkiä, sitä enemmän kilpailua, sitä edullisempia hintoja, sitä parempi mitä enemmän lapsia työnteossa. Kancheepuram on silkinostajan paratiisi. Mutta lapsityövoimaa on enää tuskin lainkaan.
Taas ne ruotsalaiset ehtivät! ABB:n hallituksen puheenjohtajuudesta luovuttuaan Percy Barnevik ryhtyi filantroopiksi, keskittyen Intian Tamil Nadu-osavaltion Kancheepuramin kaupungin lapsityövoiman poistoon. Tältä pohjalta syntyi 2003 Hand in Hand-järjestö, joka alkuun perusti silkkityöläisten lapsille iltakouluja. Intiassa koulutukseen suhtaudutaan myönteisesti, lapset lähtivät kouluun mielellään, vanhempiensa kannustamina. Mutta, mutta... Kaksitoista tuntia työtä silkkikutomossa ja sen jälkeen tunti koulua. Köyhät, aliravitut ja silkkipölyä yskivät lapset. Yhtälö piti muuttaa.
Iltakoulut lopetettiin ja sovittiin lapsityövoiman kieltävistä alueista. Otettiin aikuiset oppiin: vanhemmat saatiin vakuuttumaan että terve ja peruskoulutuksen saanut lapsi on tuottavampi aikuisena.
Nyt aiotaan poistaa Intian köyhyys luomalla työpaikkoja. Järjestö itse sanoo "emme anna ihmisille kalaa vaan opetamme heidät kalastamaan ja lainaamme rahaa jotta he ostavat vavan. Autamme ihmisiä auttamaan itseään." Annettu raha katoaa, ansaittu raha raha on arvokasta. Laina on maksettava takaisin. Mikrolainasysteemi motivoi ja toimii. Kahden vuoden aikana 350,000 naista on perustanut omia pienyrityksiä. Järjestö keskittyy koulutukseen, terveyteen, ympäristöön ja IT-taitoihin.
Kyläklinikka ja kärsivällinen potilasjono lääkärin vastaanotolle. 
Lääkäri stetoskoopin kanssa, potilas ja sairaanhoitaja. Vähälläkin pärjää. Vaan pärjäisinkö minä tuossa hommassa? Hmm... Salcomp on yksi monista Hand in Hand-partnereista Nokian, Volvon, Pfizerin ja Hennes & Mauritzin lisäksi. Ruotsalaisvoittoista? Salcompin pääomistaja, ruotsalainen Nordstjernan, on paneutunut vahvasti hyväntekeväisyyteen - tai olisiko 'ihmisten yleiseen hyvinvointiin' parempi termi? Ja kyllä, Percy Barnevik on edelleen ylin neuvonantaja.
Pääsin Nordstjernan delegaation kanssa tutustumaan kyliin. Ei ne kylät suomalaislähiöitä olleet. Yhdessäkin oli projektina saada joka taloon vessa. Mutta ei vessan rakentaminen mitään auta jollei kerrota miksi se pitää olla. Kuukausia on kyläläisiä käännytetty ja kerrottu vessan hyödyistä. Jos yli kaksi tuhatta vuotta ollaan menty pellolle vesikipon kanssa, miksi nyt pitäisi sulkeutua inhottavaan koppiin?
Astuin sandaaleissani tuoreeseen lehmänläjään. Tämä pelastava enkeli pesi kengän ja jalkani. Takana olevia naisia tilanne naurattaa. Ymmärsin hyvin elekielestä että kylänraittia kulkiessa kannattaa katsoa mihin astuu.Kylissä oli hauska vierailla. Kurjakaan ei ole niin kurjaa kun on lämmintä ja aurinkoista. Voi olla että monsuuniaikaan ei olisi samaa idylliä. Ystävälliseen tamilitapaan joka kylässä oltiin valmistauduttu vierailuun, oli lampun sytyttämistä intialaiseen tapaan, nauhojen katkaisua länsimaiseen tapaan, kukkaseppeleitä, otsaan maalattuja täpliä. Naiset ja lapset olivat pukeutuneet parhaimpiinsa, miehet siellä sivussa. Hand in Hand ei ole kiinnostunut miehistä. Jos käyvät töissä, juovat rahansa ja menevät vieraisiin naisiin. Vain naisiin voi luottaa. Lahjoitettiin ruoanvalmistusvälineitä koulun tarpeisiin ja puiden taimia varjostamaan kylänraittia.
Vähällä saa joskus paljon.
1 kommentti:
Intiassa voi kohdata mitä vaan vessassa käydessään. Keskellä ei mitään, pienessä kylässä, koin yllätyksen kun vessanpytyt kököttivät betonikorokkeella vierekkäin, hienoja valkoisia kiiltäviä, mutta mutta, ei niihin tullut vettä - eikä niistä liioin mennyt vettä, ei minkäänmoista putkea mihinkään, ilmeisesti tyhjennettin käsin. Paikka oli kyllä oikea koska talon rouva herätettiin meitä sinne ohjaamaan, mies ei sitä voinut tehdä.
Lienee ollut vain vieraita varten, tuskin sitä itse käyttivät./ Mii
Lähetä kommentti