Suomalainen on tottunut olemaan vaatimaton koska vaatimattomuus kaunistaa. Värejä pursuavassa Chennaissa ei tule lainkaan mieleen että harmaavarpunen olisi linnuista kaunein. Intian kansallislintu on riikinkukko. Kaikki mitä riikinkukosta tulee mieleen, sopii varmasti Intiaan.
Mikon töissä ei tule koskaan ongelmaa löytää vapaaehtoista esittämään jotain. Kukaan ei kursaile "enhän minä". Kaikki haluavat esiintyä ja loistaa. Jopa jaaritella niin että suomalainen pitkästyy. Siis asiaan jo:
Kävimme katsomassa ratsastustallia jossa kenties voisimme jatkaa Brasiliassa aloitettua harrastustamme. Vaikka Chennain ilma ainakin tällä hetkellä on paljon Manauksen ilmaa kylmempi, täällä ratsastetaan aamun viileydessä kello kuudesta alkaen. Aamuseitsemältä lauantaina oli yksi ratsastaja kentällä. Mies tervehti meitä tamiliksi ja vastasimme englanniksi. Kyselimme niitä näitä tallista ja muutaman minuutin kuluttua mies esitteli itsensä, Diwakar, näyttelijä. "Olen kuuluisa näyttelijä, esiinnyn elokuvissa ja televisiossa paljon. Nimeni on Diwakar, se tarkoittaa aurinkoa."
Minulle ei tullut mieleenikään esitellä itseäni "Karina, Suomen paras lääkäri" tai edes "Karina, lääkäri", vaikka ammattina lääkäri on Intiassa erittäin arvostettu. Eikä Mikkokaan kerskunut olevansa diplomi-insinööri. Harmaana suomalaisena sitä kai hieman lyyhistyy täysin tuntemattomankin kuuluisuuden edessä.
Olimme ilmeisesti oikealla tavalla vaikuttuneita ja saimme näyttelijältä paljon hyvää tietoa tallista ja juttelimme pitkään. Autossa kysyimme Babulta oliko mies todella näyttelijä. "Kyllä, Sir, kuuluisa komedianäyttelijä, hyvin kuuluisa, Sir."
Voi olla että palattuani Intiasta Suomeen pukeudun riikinkukon väreihin, loistan ja kannan kultakoruni uljaasti enkä nöyristele ketään. Koskaan ei ole liian myöhäistä oppia.
1 kommentti:
Tervetuloa värit Suomeen!
Lähetä kommentti