Vähän niinkuin Beatlesit...

... hurahtivat intialaiseen mietiskelyyn, kai minäkin olen sekoamassa. Kävin toissapäivänä Teosofisen yhdistyksen kansainvälisessä päämajassa, ja eilen aloitin joogan oman guruni kanssa.

Tosin menin Teosofisen yhdistykseen vain kävelemään ja ihailemaan heidän valtavaa ja kaunista puistoa. Opaskirjoissa mainittu, kuvan kuuluisa Banyan-puu on Intian toiseksi suurin ja sen varjossa on tuhansia ihmisiä kokoontunut keskustelemaan teosofian teemoista.

Tiivistelmän teosofiasta luin ylioppilaskirjoituksiin yhtenä kirkkohistorian tärppinä. Enempää en ole siihen perehtynyt. Joogan kuvittelin olevan hyvää jumppaa joka pitää notkeana.

Intiassa kaikki on toisin. Pahaa aavistamattomana kuljin teosofien puistossa nauttien puhtaasta ilmasta, rauhasta ja roskattomasta ympäristöstä. Hiekoitettuja polkuja risteili idyllisesti sinne tänne. Jotain olisi pitänyt aavistaa kun jokainen vastaantuleva ihminen pysähtyi juttelemaan, kysymään mistä tulen ja tiesivät että Suomen Teosofinen Seura on perustettu 1900-luvun alussa ja kysyivät tunnettuja suomalaisia teosofeja. Enhän minä tiennyt mitään. Kohteliaasti sanoin etten ole asiaan perehtynyt ja siksi tulinkin nyt käymään.

Tämä vei minut entistä syvemmälle. Minut ohjattiin hiljentymään vitriinissä olevien alkuperäisten sanskriitiksi kirjoitettujen opusten eteen. Minua vartioiva nuori teosofinainen vaikutti alkuun kylmäkiskoiselta, mutta yhtäkkiä suli "Voi kuinka kauniin väristä kynsilakkaa sinulla on!". Kannattaa käydä manikyyrissä.

Sen jälkeen menin päämajan toimistoon, jossa uus-seelantilainen vanha, puoliksi kuuro nainen jonka olin jo tavannut puiston poluilla, esitteli tiloja minulle ja toiselle paikalle sattuneelle turistille. Tämä oli saksalainen lentoemäntä joka oli vakaumuksellinen teosofi, käynyt liikkeen perustajan Madame H.P. Blavatskyn haudallakin. Minulla on paha tapa yrittää osoittaa olevani perillä asioista joista en tiedä mitään ja kerroin että suomalainen Jukka Kuoppamäki on kuuluisa teosofipappi. En voinut olla tästä ihan varma, mutta molemmat naiset vaikuttivat tyytyväisiltä kun ilmeisen asiantuntevana osallistuin keskusteluun.

No, banyan-puu oli myrskyssä kärsinyt eikä ollut enää yhtenäinen, mutta kiva se oli nähdä. Puisto oli tosiaan hieno ja menen sinne mielelläni uudestaan kävelemään. En ole varma onko minusta teosofiksi.

Sitten joogaan. En ole vieläkään ilmoittautunut kuntosaliin koska odotamme jäsenyyttä Madras Klubiin. Jotain kuntoilua pitäisi tehdä. Kaikki täällä joogaavat. Ja jos asun Intiassa, onhan aika noloa jollen ole saanut edes alkeisopetusta joogasta. Etsin netistä joogakeskuksia, mutta lopulta löysin Global Adjustment-toimiston opaskirjasta muutamia joogakeskuksia joista valitsin lähimmän. "Yoga / Meditation / Chanting"

Paikka löytyi helposti. Kauas kadulle kaikui yksitoikkoinen puheen ja laulunsekotteinen joikuminen. Sisällä minut otettiin ystävällisesti kuiskaten vastaan ja kehoitettiin tulemaan opetushuoneeseen siksi aikaa kun tuo "chanting"-tunti loppuu. Kuuntelin joikaamista ja mietin joudunko samaan ja millä kielellä ja millä nuotilla vetäisen värssyt!

Tunti loppui eikä enää tarvinnut kuiskata. "Kuka on suosittelijasi tänne?" Joka paikkaan täällä yleensä tarvitaan suosittelijaa, sanoin avuttomasti että löysin osoitteen Global Adjustmentin kirjasta. Minut pyydettiin seuraavana päivänä tulemaan aamulla luennolle jonka jälkeen johtaja arvioi onko minusta joogaajaksi heille. Jotenkin sain ujutetuksi maagisen tiedon että olen lääkäri, jolla oli välitön positiivinen vaikutus. "Pidämme joogaopettajien kursseja täällä ja tarvitsisimme lääkärin puhumaan ihmisen fysiologiasta joogan kannalta, voisit sopia siihen?"

Seuraavana päivänä laitoin kirjavan kurta-tunikan ylleni ja menin joogaluennolle. Alussa oli samaa joikaamista. Onneksi kaikki eivät osanneet ulkoa pitkää laulua vaan lukivat kirjasta tekstin joka oli sanskriitin lisäksi myös länsiaakkosin. Luennon aihe oli nukkuminen. Täytyy myöntää että minua alkoikin nukuttaa. Luennon lopuksi oli hengitysharjoituksia joita eivät muutkaan oppilaat osanneet, joten ehkä paikka ei ole aivan hullu.

Puhuin johtajan kanssa joka hyväksyi minut, etenkin kun olen lääkäri, ja toi oman opettajani, Vijin paikalle. Käyn kerran viikossa tunnilla ja kotona teen harjoituksia joka päivä. Ihan hyvä näin.

Siis jooga ei tosiaankaan ole jumppaa. "Yoga" on sanskriittia ja tarkoittaa yhteyttä, laajemmin ihmisen mielen yhteyttä universumiin. En ole varma onko minusta tähän, mutta on mielenkiintoista katsoa mitä tässä on aloittanut. Joka tapauksessa miltei kaikki paikalliset - ainakin naapurimme - joogavat talojensa katolla aamulla auringonnousun aikaan. Ei mitään jumppaa vaan ilmeisesti enemmän mietiskelyä ja hengitysharjoituksia. Vaikuttaa hyvin rentouttavalta.