Paidan silitys

Mikko on silittänyt lukemattomia miesten paitoja eikä tiedä tylsempää hommaa. Nyt olemme siten etuoikeutettuja asuessamme halvan työvoiman maassa, että meillä on kotiapulainen joka on silittänyt vaatteemme. Mutta Vijaya tekee paljon muutakin. Ja vaikka Vijaya on koko ajan hyvin touhukas, välillä ihmettelen ettei talo kiiltele puhtautta ja kaapit pullistele silitettyjä puhtaita vaatteita. Meidän kaikkien ajalla on tapana kulua sellaiseen mitä on vaikea määritellä. Esimerkiksi vartijoiden ja taloon piipahtavien erilaisten korjausmiesten teenkeittoon kuluu aikaa.

Teestä nousi taannoin pientä kuohuntaa. Vartijamme kävivät läheisessä teehuoneessa juomassa teensä. Siellä alettiin ihmetellä mikä on sellainen talo jossa ei teetä tarjota, kuten kaikissa naapuritaloissa tehdään. Vartijat puhuivat Vijayalle, Vijaya minulle ja minä oitis myönsin teetarjoilun luontaisetuna palkan päälle. Teenkeitto on taidetta. Ensin keitetään kattilassa maito jossa on kademumman siemeniä mausteena. Sitten lisätään teelehdistä haudutettu tee ja sokeri. Hyvin makea juoma kaadetaan siivilän läpi mukeihin (mieluummin alumiinikippoihin, mutta meillä on vain laseja) ja tarjoillaan. Teetä juodaan useampi kuppi päivässä. Tällainen tee on muuten herkullista. En osaa sitä tehdä, mutta kun sitä kotonani jatkuvasti keitellään, saan minäkin osuuteni. Vaikka siinä käytetäänkin "vartijoiden maitoa" eikä "saar'in maitoa". Vartijoiden maito on halvempaa tuoremaitoa, "saar" on Mikko, ja jostain syystä iskukuumennettu maito - jota myös minä laitan kahviini - on "saar milk". Nämä ovat tarkkoja juttuja.

Mutta silitykseen. Eräs Kanadan-intialainen kertoi että heillä käytetään miesten paitojen silityspalvelua, joka maksaa 2.5 rupiaa per paita. Vijaya ei ole kovin ehtiväinen Mikon paitojen silityksessä joten pyysin Vijayaa tutkimaan millaista silitysjälkeä meidän läheltä saisi. No, Vijaya meni murheelliseksi "Tiedän että silitän huonosti". Voi, eihän tässä moitteesta ole kyse, silitys on hyvää, mutta talo on iso ja on paljon työtä. Silittäminen vie aikaa, voisi ainakin kokeilla.

Kadunkulmissa on miehiä joilla on silityslauta ja -rauta. He hakevat silitettävät vaatteet kotoa ja tuovat sileinä takaisin. Yksinkertainen palvelu joka sopii lämpimään ilmastoon aikana jolloin ei sada. Busineksen voi pystyttää mihin vaan missä on tilaa ja potentiaalisia asiakkaita.

Kokeilimme eilen varovasti neljän paidan kanssa. Nuori mies on toimessa iltapäivisin, haki meiltä henkareihin ripustetut paidat ja toi ne samoissa henkareissa, ilman turhia pesuloiden suosimia muovisuojuksia. Matkahan on vain 50 metriä. Maksoin 12 rupiaa. Siis koska asumme kalliimmalla alueella, maksamme 3 rupiaa per paita. Silitysjälki oli erinomaista, vaikka tärkkiä ei ollutkaan käytetty.

Vijaya hallitsee kodinhoidon ja silityksenkin, mutta ulkoistettu miesten paitojen silityspalvelu ei liene huono juttu. Suosimme paikallista yksityisyritteliäisyyttä ja nuoren miehen businestä. Molemmat voitamme. Jos Mikko käyttää joka arkipäivä yhden paidan, se on 20 paitaa kuukaudessa. Jos laskemme paitakuukausia olevan vaikka kymmenen vuodessa, puhtaiden silitettyjen paitapäivien määrä on 200. Ja kun yhden paidan silitys maksaa 3 rupiaa, 200 paidan silitys maksaa 600 rupiaa. Se on nykyisellä kurssilla 9.4 euroa.

Alle kymmenellä eurolla vuodessa tuemme nuoren miehen businestä. Se ei ole riistoa. Se on hyvää, motivoivaa kehitysapua ja yksitysyritteliäisyyden tukemista. Voisimme maksaa enemmän, mutta pitäydymme paikalliseen taksaan. Jos maksan enemmän, muut silittäjät nostavat hintoja ja lopulta voi olla että menettävät asiakkaansa ja työnsä.