Meillä on talon takanurkalla oveton varasto jossa me emme säilytä mitään. Muuttaessamme luulin että sinne viedään roskat, mutta vietyäni sinne ensimmäisinä päivinä täyden roskapussin, huomasin että vartija oli kiikuttanut roskat pois. Meidän roskis on talon toisella takanurkalla. Vartijat istuvat siellä roskiksen puolella mutta talon etunurkalla. Kun vien roskat ulos avaan etuoven, vartija ei näe minua mutta kuulee että ovi avautui ja pomppaa nurkan takaa esille virkalakkiaan asetellen. Jos minulla on roskapussi kädessä, vartija kävelee luokseni hakemaan roskat ja vie ne sinne takanurkan roskapönttöihin. Roskäkeräys on kahdesti päivässä mikä onkin hyvä jatkuvan lämmön kaupungissa.
Varastoon viedään pahvilaatikot, kartongit ja vanhat sanomalehdet. Ihmettelin mihin niitä oikein säästetään kunnes joku päivä Vijaya tuli kertomaan että varasto on aivan täynnä, voiko hän tilata miehen hakemaan laatikot. Mielestäni se oli loistava idea, vaikka sinänsä jätepaperi ei varastossa haittaa minua, enhän koskaan käy siellä.
Kauppaan lähtiessäni näin portillamme jätepaperimiehen taittelemassa laatikoita ja käärepahveja siisteihin nippuihin, työnnettävät kärryt oli kadulla. Huolellista työtä.
Tulin takaisin ja Vijaya toi minulle voitonriemuisena 80 rupiaa, 1.25 euroa.
- "Mistä tämä raha on?"
- "Laatikot ja sanomalehdet, näin paljon!"
Kuten muinoin Suomessakin, jätepaperista maksetaan. Mutta sitä ei tarvitse itse kärrätä hylätyissä lastenvaunuissa kuten minä tein lapsena. Täällä jätepaperinkeräys ja -myynti on ammattimiehen työtä.
Mietin hetken annanko Vijayan pitää rahat, hänhän ne oli ansainnutkin. Mutta samantien oivalsin jotain tärkeää. Pahvit olivat minun omaisuuttani ja ne myytiin minun luvallani, joten rahatkin ovat minun. En voi suhtautua huolettomasti omaisuuteeni tai etenkään rahaan vain sen vuoksi että yksi euro suomalaisittain ei ole suuri summa.
5 kommenttia:
Eikö Intiassa tunneta aloitepalkkioita, tunnustusta hyvästä ideasta?
eikö vijayalle olisi voinut maksaa provikkaa?
Mietin noita vartijoita. Miksi ne oikeastaan ovat siellä talonne nurkalla? Olet ehkä kertonut mutta mennyt minulta ohi. Ketä tai mitä pelätään? Eikö Chennais olekaan idylli.
Aloitepalkkioista en tiedä, Mikko ehkä tietää. Vartijat ovat kaikilla jotka asuvat omakotitaloissa, samoin hotelleissa ja firmoissa jne. Ei kai mikään paikka ole niin täysin turvallinen. Ja kyllä varkauksia tapahtuu.Olettaisin että jos meillä ei olisi vartijoita ja kaikilla muilla olisi, sana leviäisi nopeasti. Vartijat ja kodinhoitajat puhuvat naapuruston kanssa, autonkuljettajat puhuvat tavatessaa muita autonkuljettajia eri paikoissa missä joutuvat odottamaan kuljetettävaansa. Sana kiertää uskomattoman nopeasti. Mikon työkaveri sai kuulla Mikon edeltäjän lähdöstä ja Mikon tulosta autonkuljettajaltaan ennenkuin asiaa oli oikeastaan edes päätetty.
Ja provikka. En tiedä, ehkä. Vijaya sai puoli päivää vapaata eilisen itsenäisyyspäivän vuoksi.
Tämä jätepaperin (ja muovin ja lasin ja metallin) myyminen kiertäville romun ostajille on aivan normaalia Aasiassa. Eli Vijaya ei tehnyt mitään erityistä, erityispalkkion arvoista. Me vaan olemme tyhmiä ja tietämättömiä.
Ei Chennaikaan ole sentään ihan paratiisi. Tuloerot ovat niin suuret, että houkutus voisi nousta liin suureksi, jollei muuta niin varastaa kasveja puutarhasta tai jotain. Tilaisuus tekee tunnetusti varkaan. Eivätkä nämä vartijat mitään aseistettuja ole. Samantapaisia kuin portinvartijat ennen vanhaan helsinkiläisessä taloissa. Eivät esimerkiksi päästä kaupustelijoita ovelle.
Lähetä kommentti