maanantai 6. kesäkuuta 2011

Palveluskunta; kirjoitussarjan osa 100 (ainakin suunnilleen)

Luettuaan Pirkon  blogeja kaikki aina ihmettelevät miten minä voin pärjätä yksin. Ihan hyvin. En yksinkertaisesti puutu talon tai talonväen asioihin. Jätän manageeraamisenkin vähiin, kunhan kirjoitan kaikkein oleellisimmat asiat lapulle. Enhän minä kuitenkaan tietäisi mitä pitäisi tehdä tai sanoa. Kuten viimeisimmänkin tapauksen kanssa.

Minulla on partahöylä, jota käytän hyvin harvoin. Viikonloppuna satuin huomaamaan, että siihen oli tarttunut mustia sentin-parin mittaisia karvoja. Miten siihen pitäisi reagoida? Pitäisikö minun ottaa Anitha puhutteluun, kysyä onko hän käyttänyt partahöylääni säärikarvojen poistamiseen tai ehkä bikinirajauksen tekemiseen? Tuskin.

Päädyin tyypilliseen tapaani limbo-ratkaisuun eli heitin partahöylän roskikseen. Ehkä Anitha arvaa siitä, että olin huomannut hänen käyttäneen sitä. Tai ainakin hän voi korjata höylän roskiksesta parempaan talteen eikä hänen tarvitse jatkossa lainata minulta.

3 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Jotenkin kammottavaa minusta. Oljyn tai muiden elintarvikkeiden vieminen on viela ok, mutta henkilokohtaisten hygieniavalineiden kohdalla viimeistaan kulkee raja. Olet liian kiltti.

Mikko kirjoitti...

Pitäisiköhän säilyttää hammasharjaa kassakaapissa?

Kaarina kirjoitti...

Ihmeellinen juttu tuo partahöylä. Naiset käyttävät vahaa eikä höylää Intiassa. Vaikea uskoa että Supervor olisi hiipinyt kylppäriisi kun on myrkyttämässä moskiittoja. Supervor ei pääse sisään ellei joku ole paikalla ja Anitha on tarkkana kuin kärppä kun joku muu on siellä. Minä en myöskään käytä sinun höylääsi.

Hammasharjat ovat kalliita. Kysyn aina Little Lamb Schoolin lapsilta (joilla on hohtavan valkoiset, mutta täysin mädät hampaat) että harjaavatko hampaat harjalla vai sormella. Yleensä ne väittää käyttävänsä harjaa, mutta en tiedä millä rahoilla ne ostaisi sellaisen.