Menee vaan pahemmaksi. Lukitsin siis viikonloppuna jääkaapin ja pari muuta kaappia. Eilen illalla totesin, että tavarat lukitussa jääkaapissa olivat uudessa järjestyksessä. Ajattelin, että olin ehkä kuitenkin jättänyt sen lukitsematta - ne lukot ovat aika vempuloita eikä niistä huomaa helposti ovatko auki vai kiinni (paitsi tietysti kokeilemalla).
Tänä aamuna järjestin sen kaikkein himotuimman pähkinäsekoituspurkin sisällön niin, että pystyin helposti näkemään oliko purkilla käyty. Sen jälkeen varmistin, että jääkaappi oli varmasti lukossa. Illalla pähkinät olivat epäjärjestyksessä ja niitten pinta oli taas laskenut (nyt on jo kulunut yli puoli purkkia eli joku kolme desiä ilman, että minä olisin syönyt enempää kuin kourallisen).
Alan olla aivan ihmeissäni. Ei Anithakaan voi olla niin tyhmä, ettei ymmärtäisi että kaapit ovat lukossa hänen takiaan. Etenkin kun olen siirtänyt jääkaappiin juuri pähkinät, joita hän varastaa. Tietysti voi olla, että hän varastaa kaikkea muutakin, eikä osaa nähdä pähkinöitä sen takia mitenkään erityisinä. Itse asiassa minä aloin tänään epäillä, että meiltä katoaa spagettiakin. Tähän asti olen kuvitellut, että länsiruoka tai korealainen riisi eivät kelpaisi intialaiselle ja saisivat olla rauhassa.
Kuten sanoin, olen nyt aivan ihmeissäni. Onko tämä Anithan puolelta avoin sodanjulistus? Haluaako hän viestittää, että "yritä mitä yrität, minä varastan mitä haluan etkä voi sille mitään; anna vaan potkut niin minun ei tarvitse maksaa velkojani"? Vai katsooko hän, että hänellä on oikeus syödä ruokiamme (ehkä Pirkko on antanut luvan?) ja hänellä on oikeus osoittaa loukkaantuneensa? Jatkaa oikeutettua varastamistaan oikein näytösluontoisesti - eihän hänen olisi tarvinnut jääkaappia järjestellä, muuta kuin osoittaakseen minulle, että häntä eivät lukot pidättele?
Täytyy sanoa, että minulle tuli tänään vahva fiilis, että avaimet pois saman tien. Mutta en minä jaksa alkaa uuden apulaisen metsästämistäkään. Ehkä tähän pitää suhtautua hauskana pikku sotana, eräänlaisena harrastuksena? Ehkä minä rupean mittaamaan tarkasti hävikin (valitettavasti Iso-Papan kirjevaaka yltää vain 250 grammaan, joten sillä on vähän hankala punnita näitä, mutta onnistuuhan se pienemmissä erissä). Vähennän sitten tylysti varastetun arvon palkasta? No joo, en minä oieasti uskaltaisi tehdä sellaista. Anithahan voisi vaikka kostaa ja olla pesemättä käsiään ennenkuin leikkaa minun eväshedelmäni...
En tiedä uskallanko edes kertoa näitä Victorille. Olen varma, että hän suosittelisi Anithan välitöntä iritisanomista. Ja jos (kun) en tee niin, niin pehmo-nössön maineeni senkun kasvaa.
7 kommenttia:
Kuulostaa vakavalta.
Olisikohan syytä puhua siitä Anithan kanssa ja kieltää syömästä ilman lupaa? Tai hanki uudet lukot joihin vain sinulla on avaimet.
kirjoitan kirjeen Anithalle jonka voit nayttaa ellet uskalla soittaa hanelle ja puhua asiasta. Paras on ottaa juttu puheeksi ja sanoa selvasti ettei lukittuihin kaappeihin ole mitaan asiaa kuin vain Saarilla. Eika yhtaa ruokatavaraa, edes vanhentunutta, saa lupaakysymatta vieda pois. Etta meilta haviaa tavaraa ja olisi hyvin ikava irtisanoa hanet mutta muuta mahdollisuutta ei ole ellei tilanne muutu. Lainahan tullaan sitten lyhentamaan samantien tyosuhteen lopussa.
voi sua, minä en pärjäisi näiden ongelmien kanssa hetkeäkään..
Pari päivää meni hyvin. Pähkinöitä ei ollut kadonnut kun tarkistin tilanteen viikonloppuna. Manantai-iltana en edes käynyt sillä jääkaapilla, mutta eilen tarkastaessani hävikkiä oli taas rutkasti. Kirjoitin monta versiota viestiksi Anithalle.
”I would really appreciate if you didn’t eat ALL my nuts” – Anitha ei ymmärtäsi ironiaa. “Don’t eat all my nuts” – ei. “Stop eating my nuts” – liian tyly? Päädyin viestiin “Please stop eating my nuts and raisins”.
Odotan jännittyneenä reaktioita. Pitää ottaa huomenna Impodium-purkki mukaan töihin jos vaikka Anitha suuttuisi eikä pesisi käsiään ennen kuin leikkaa eväshedelmäni.
Se jääkaapin lukko ei muuten vaadi ihmeempää tiirikoimista, käytän itsekin yleensä veitsen kärkeä. Muut kaapit ovat sen sijaan pysyneet kiinni: toisen kaapin lukko on samassa asennossa kuin ennen ja toisessa on edelleen tallella James Bondin tapaan oveen liimaamani hius.
Olisi varmaan pitänyt noudattaa Ilkan neuvoa heti aluksi. Anitha vastasi kauniilla viestillä: "Sir, What I did was wrong. I'm sorry. I don't do it again."
Saa nähdä kuinka kauan malttaa olla käymättä purkilla. Toistaiseksi kuitenkin kaikki hyvin (tai siis ainakin näyttää siltä).
Toivottavasti viesti auttoi oikeasti, eikä johda likaisilla käsillä leikattuihin vihanneksiin ja muuhun kammottavuuteen.
No niin, oikein hyvä. Siellä isännän on oltava kova ja sanottava asiat suoraan vaikka epäilisi turhaankin. Näytit kerrankin että olet isäntä talossa. Hienoa.
Lähetä kommentti