Kesätöissä

On tämä kyllä aika jännää olla maalla töissä. Olen aina tiennyt että Somero on Junttila ja tottahan se on. Kiva Junttila kuitenkin. Outo ja eristynyt paikkakunta, asukkaat ovat juurtuneet ja jumittuneet tänne kuin metsän menninkäiset ja ovat vähän sen näköisiäkin. Sitten on niitä joita Lapissa sanotaan junantuomiksi. En tiedä miten uudisasukkaita Somerolla kutsutaan. Yksi potilas totesi haikeana että hän on 20v asunut Somerolla mutta on niin vaikea päästä sisään näihin Someron piireihin... Ehkä ne junantuomatkin on vähän erakoita.

Somerolla on 9400 asukasta ja se on kaupunki. Kyläpahanen minun mielestäni, mutta en sano sitä ääneen. Terveyskeskuksen kuusi lääkäriä pystyy hyvin hoitelemaan potilaat etenkin kun hoitajat ovat konkareita ja tuntevat kaikki potilaat. Etukäteen tai jälkikäteen kun kyselee, saa kuulla potilaan koko sukuhistorian. Kaikki somerolaiset (ja somerniemeläiset) ovat omalla tavallaan aika erikoisia. Nytkin oli ikävä varastorakennuksen tuhopoltto jossa meni monen maatalouskoneet. Pyromaani saatiin kiinni tällä kertaa. Pienempiä tuhopolttoja oli ollut jo pidempään ja kyllähän syyllinen tiedettiin, mutta kun ei vaan oltu verekseltään saatu kiinni. Ja nyt oli surku monella kun syyllinen oli sellainen josta tiedettiin ihan hyvin kuinka vaikea hänen elämänsä vähin hengenlahjoin on ollut eikä se oikeasti ole paha ihminen. Että ei Somerolla ihmisiä mistään niin tuomita. Erikoisuudet siedetään ja ihmisen annetaan olla rauhassa.

Mökkimme on pysynyt yli 50 vuotta salassa. Kukaan ei ilmeisesti tiedä missä se on enkä minäkään sen paikkaa niin mainosta. Emme ole pitäneet elämää itsestämme ja toisaalta, mökki on - kuten olen tässä valitellut - tyystin metsän siimeksessä. Nytkin on ollut näitä mukavia 30C lämpötiloja ja onhan Somerniemelläkin lämmintä, mutta kun ei meidän mökille se aurinko siivilöidy edes puiden lomasta, pärjään hyvin farkuissa ja pitkähihaisessa kun teen pihatöitä. Kalpeaksihan täällä kelmenee. Kerroin kahvilla kuinka mainion varjoisaa meidän tiluksilla on mutta ihmiset olivat yksinkertaisesti vilpittömän järkyttyneitä. "Puitahan pitää kaataa koko ajan! Ettekö tee vesakollekaan mitään!? Niistähän tulee hetkessä puita!"

Työkavereista on hauskaa että olen osin somerolainen. Kaikki pitävät meidän järveä alueen yhtenä hienoimmista ja tavoitelluimmista järvistä. Surku vaan että asuinkäyttöön kaavoitetut rantatontit on myyty, muuten olisin jo ostanut oman tontin täältä! Järven rantoja ei haluta täyttää sen enempää vakituisilla kuin loma-asukkaillakaan.

Töissä on leppoisampaa kuin Helsingissä tai Porvoossa. Mäntsäläkin on kiireisempi paikka. Näillä ihmisillä on aikaa odotella, mutta toisaalta sitten tehdäänkin kaikki samaan syssyyn eikä juoksuteta potilaita monena päivänä paikalle. Jos joku tulee näyttämään luomea, se poistetaan saman tien. Röntgeniin ja labraan pääsee heti vastaanoton jälkeen ja röntgenkuvatkin katsotaan odottaessa. Päivystin tänään klo 8 - 21 eikä se ollut lainkaan kamalaa. Hirmuisesti potilaita mutta kukaan ei murissut että joutuu odottamaan. Ihmisille annettiin sellaisia "suunnilleen"-aikoja jotta voivat mennä vaikka kotiin tai kaljalle välillä. Erilaista käsityötä minulla siinä oli, kortisonia, pistoksia, tikkuja sormissa, rakkuloita, palovammoja, haavoja, patteja, joku juoppo, jollain verenpaineet romahtaneet, toisella pukkasi veritulppaa jalkaan. Ja ainahan on flunssaa ja keuhkoputkentulehduksia.

Lapsia on hätkähdyttävän vähän. Kyllä lapsiperheen kannattaisi Somerolle muuttaa! Somerolla on kaikkea kivaa. Minäkin kävin eilen ratsastamassa Härkätien Ratsastuskeskuksessa ja menen lauantaina uudestaan. Suuri ulkokenttä on mainio paikka ratsastaa ja sateen sattuessa on upea maneesi. Hevosetkin on kelvollisia puoliverisiä eikä mitään raskassoutuisia Suomen polleja.

Toistaiseksi en ole hetkeäkään katunut Somerolle tuloa. Mitä nyt palkkatyö harmittavasti häiritsee mökkitöiden tekoa.