Farmilla

Farmi oli pienempi kuin kuvittelin vaikka olin ajanut sen ohi Pian kolmen kuluneen opiskeluvuoden aikana monta kertaa. Mutta se oli hyvin sympaattinen. Ensimmäistä kertaa elämässäni ajattelin lehmiä jotenkin yksilöinä. Kyllä lehmiin voi kiintyä ihan siinä missä koiriinkin. Sen huomasi viimeistään silloin kun katsoi Piaa lehmien kanssa – eli heti farmille saavuttuamme.

Vasikkavauvat asuvat pienissä kopeissa . Niitä syntyy niin tiuhaan että uusia vasikoita oli jo tulla Pian edellisestä käynnistä neljä päivää aikaisemmin. Vasikat halusivat rapsutusta ihan kuten koiratkin ja kasvavat sarvet kai kutittavat päänuppia ihan kuten ihmisvauvojen kasvavat hampaat suuta. Farmilla on opiskelijoita töissä ja harjoittelemassa.

Ensimmäiseksi oli ihan pienet vasikat, päivän parin ikäiset. Ne asuivat ulkona pienissä vasikankopeissa kunnes siirtyvät leikki-ikäisten joukkoon ja sieltä teiniporukoihin.

Pia leikki-ikäisten vasikoiden kanssa. Lehmillä näytti olevan tapa tulla heti sinne missä oli ihmisiä ja jolleivat ne päässeet liikkumaan, ne katsoivat ihmisten suuntaan. Oli aika söpöä kun 30 lehmää katsoo samaan suuntaan sinne missä Pia on.

Jossain vaiheessa sonnit ja lehmät erotetaan toisistaan – tämä ei ole lihakarjaa kasvattava farmi ja poikalehmistä hankkiudutaan eroon. Kun katsoi näitä hyvinvoivia lehmiä ja niiden mahtavia utareita, oli helppo uskoa että yksi lehmä tuottaa keskimäärin 50 litraa maitoa päivässä. Viimeisillään olevia lehmiä makoili navetassa valtavan vatsansa ja melkein vielä suurempien utareiden kanssa. Lehmillä on synnytyksen laskettu aika ihan kuten ihmisilläkin, mutta synnytykseen ei tarvita sairaalaa. Pia kertoi kuinka joku aamu navetassa harhaili kaksi yöllä syntynyttä vasikkaa kun lehmä-äiti oli synnyttänyt niin nopeasti ettei henkilökunta ollut osannut sitä aavistaa illalla.

Ihmiset farmilla olivatkin todella mukavia. Maatilan johtaja Paul ja lehmistä huolehtiva Judy ja kaikki muut. Tunnelma oli leppoisa vaikka maatilalla ei työt lopu varmasti koskaan. Uskaltauduimme Mikonkin kanssa lehmien nuoltavaksi, kieli oli karhea kuin hiekkapaperi. Pia olisi ehdottomasti tarvinnut työhaalarinsa päälleen – tyttö likaantui heti ensi kohtaamisessa vasikoiden kanssa eikä todellakaan välittänyt eikä edes huomannut      että kädet likaantuvat! Jos joku on oikeassa paikassa ja oikeassa elementissä maatilalla eläinten kanssa, se on Pia. Ihan oikeasti, Pia kuului sinne, sen näki ja huomasi ja tunsi.

Farmin johtaja Paul on alunperin Englannista. Niin lampaat kuin siatkin saavat Pialta rapsutukset.