Montrealissa

Matka kesti 24 tuntia. Lähdimme kotoa kello 3 lauantaina aamuyöllä ja olimme Montrealissa seitsemän jälkeen illalla, samana lauantaina. Aikaero on ihmeellinen asia, sehän saa päivän jatkumaan loputtoman pitkäksi. Ehdimme nukkua, katsoa elokuvia, olla Lontoossa Heathrown kentän loungessa ja taas nukkua ja katsoa elokuvia. Kanadan immigraatio on helppo Amerikkaan verrattuna. Amerikassa joudumme aina takahuoneeseen antamaan lisäselvityksiä. On monimutkaista pitää Green Cardia kun asuu milloin missäkin ja vielä monimutkaisempaa se tuntuu olevan maahantuloviranomaisille. Tunnen itseni aina rikolliseksi Amerikkaan mennessäni vaikka minuthan pitäisi toivottaa iloisesti tervetulleeksi maahan johon minulle on annettu vakituisen asukkaan status.

Kone oli etuajassa eikä Pia ollut vastassa, odottelimme lämpimässä illassa Pian tuloa. Näimme ensimmäistä kertaa Pian hienon punaisen Hyundai Accentin ja mahduimme hyvin tavaroinemme kyytiin. Kävimme pikaisesti viemässä kamat Pian pieneen kotiin ja kävelimme yhteen monista järvenrannan ravintoloista. Lauantai-iltana oli paljon ihmisiä, opiskelijat ovat vaihtuneet kesäasukkaisiin. Iloinen rento tunnelma, puheensorinaa ranskaksi ja englanniksi. Mikkoa ja minua kyllä väsytti aivan tolkuttomasti.

Tänään söimme aamiaisen naapurikorttelin kuppilassa ja kävimme WallMartissa ja ostoskeskuksessa, kävelimme McGillin metsässä hyttysten syötävänä, söimme toisessa järvenrantaravintolassa, kävelimme rantatietä pitkin ihmetellen keskelle järveä rakennettua patoa ja sitä minne nämä vedet oikein kulkevat. Järveen tulee vesi lännestä Suurilta Järviltä - Ontario, Erie ja Huron - ja Montrealista se laskee Quebec Cityn kautta Atlanttiin.