lauantai 25. huhtikuuta 2009

Tänään se tapahtui

Tänään tuli lähetys jota on odotettu joulukuusta asti.

Tänään saimme Mardas Clubin jäsenkortin. Sen legendaarisen, vuonna 1832 brittien perustaman, Madrasin kuuluisimman kerhon jäsenyyden. Vähän sellainen kuin Wodehousen Jeeves-kirjojen Kuhnuriklubi. Kun kerran asumme Madrasissa, on tällainen reliikki toki koettava. Klubeja olisi täällä toki pilvin pimein muitakin, mutta on vain yksi ja ainoa Madras-klubi.

Myös klubin jäsenet tietävät sen ja haluavat mainettaan ylläpitää. Jäseneksi ei vain marssita sisään ja ilmoittauduta. Jäsenyyden hakeminen on pitkä ja hankala taival eikä ketä vaan hyväksytä edes ensimmäiseen koitokseen.


Jäsenkortin lisäksi sain englantilaisen sisäoppilaitoksen koulusolmion kaltaisen kravatin jota piti heti kotona kokeilla. Elämäni ensimmäisen aidon Klubi-solmion. Tai oikeastaan aidon Klubi-solmion pitäisi olla polyesteriä, mutta Intiassa kun ollaan, silkkiä ei voi välttää.

Panin jäsenprosessin alulle Suomen itsenäisyyspäivänä kunniakonsulin luona. Kunniakonsuli kuuluu klubin komiteaan, eikä voi siten itse toimia suosittelijana, mutta lupasi etsiä jonkun toisen. Suosittelija löytyikin nopeasti ja koko prosessi eteni poikkeuksellisen nopeasti. Etukäteen oli moni pelotellut että komitean haastattelu olisi hankalampi kuin pahinkaan työpaikkahaastattelu.

Suosittelija kertoi että ideana on saada klubiin porukkaa joiden kanssa klubilaiset haluaa olla. Tylsimyksiä tai vähäpätöisyyksiä ei haluta. Todellisuudessa syynitilaisuudet olivat mukavia. Vain kaksi leppoisaa esittelytilaisuutta Madras-klubilla, toinen casual jonne piti pukeutua pitkähihaiseen paitaan ja kravattiin ja toinen formal, jossa ilmeisesti katsottiin, että jäsenkandidaateilla on kravatin lisäksi myös puku. Jotenkin tuli mieleen että tarkoituksena tosiaankin oli vain varmistaa että tämä sponsorin jo hyväksymä ja mukavaksi todettu kaveri omistaa kravatin ja puvun ja tietää kuinka solmio solmitaan. Molemmat tilaisuudet olivat ihan tavallisia, leppoisia kokkareita. Ensimmäisille kokkareille piti ottaa vaimo mukaan, kai sen vuoksi että miesjäsenet (paikallahan oli vain klubin miehiä) voivat arvioida vaimon koristeellisuuden. Vaimon pukukoodissa on - hyvin kuvaavasti - vain maininta "decorative".

Suosittelijani sihteeri soitti minulle tänään ja kertoi, että jäsenkortti on noudettavissa klubin toimistosta. Itsenäisyyspäivästä on kulunut 140 päivää. Jotta emme olisi tehneet liian innokasta vaikutusta, lähetimme välittömästi Babun hakemaan paketin. Selasimme kotona 15 minuuttia klubin historiikkia ja kuvasimme Mikkoa uuden kravatin kanssa ja vasta sen jälkeen syöksyimme klubille.

Ensimmäistä kertaa kävelyllä Clubin kävelyradalla

Klubilla on 500 metrin kävely / juoksupolku jonka kuljimme reippaasti kahteen kertaan. Tutkimme tyytyväisinä tasokkaan kuntosalin ja uima-altaan ja auringonottotilat. Yhtään ihmistä ei ollut yhden aikaan iltapäivällä. Menimme uima-altaan vieressä olevaan uuteen bistroon maukkaalle lounaalle. Sinne tuli suuri perhekunta joten emme olleet lopulta ihan ainoita klubilaisia kerholla.

Kiersimme tiluksia. Päärakennuksessa tehdään näköjään remonttia, puolet talosta on kunnostuksen vuoksi suljettu. Harmi... Erillisessä sivurakennuksessa löytyi toimisto josta ystävällinen virkailija lähti esittelemään tiloja. On kirjasto ja lukutilat, pieni kabinetti jota voi vuokrata pientä korvausta vastaan. Bridge-huone oli varsin suuri. Pitäisikö rueta pelaamaan? Emme ole koskaan edes ajatelleet sitä mahdollisuutta. On 2 vierastaloa ja 12 vierashuonetta joita voi vuokrata ystävilleen ja tutuilleen. Nämä olivat sellaista kodikasta nuhruista, hieman kulahtanutta englantilaistyppistä tasoa, mutta hinta oli hyvin edullinen. Jos meille yhtäkkiä pyrähtäisi suurempi kuin kuuden hengen ryhmä vieraita, varmasti majoittaisimme vieraitamme klubille. Tilat ovat kuitenkin mukavat, palvelu pelaa, maisemat kauniit ja kaikki klubin palvelut ovat käytettävissä.

Tenniskenttiä oli viisi. Kukaan ei ollut pelaamassa. Kolmen maissa iltapäivällä Madrasissa on nykyään 40C lämmintä joka voi verottaa pelaajamäärää. Aamut ja illanpimeys ovat suositumpaa aikaa, silloin lämpötila romahtaa 29C:een.

Olemme hyvin tyytyväisiä klubilaisia. Huomenna menemme kuntosalille ja ehkä jopa uimaan!

5 kommenttia:

ilkka kirjoitti...

Onneksi olkoon. Tästä lähtien varmaan sitten syöttekin klubilla, jossa voitte kivasti pommittaa vierailevia poliiseja sämpylöillä niin kuin asiaan kuuluu?

Ukki kirjoitti...

Todella: onneksi olkoon! Hieman vanhaa sanontaa mukaillen perheellenne syntyy muistisääntö: Ilkka valmistui siihen aikaan kun Isä klubikortin sai.

Karina kirjoitti...

Jotenkin ei kuulosta kovin modernilta perheeltä... isä pääsee britti-imperiumin aikaan jämähtäneeseen klubiin ja pojasta tulee maisteri. Agatha Christien maailma ja suomalaiset elokuvat sulautuvat yhteen.

mu kirjoitti...

Monet onnittelut - nyt siis kuulutte crème-de-la-crème-tasolle
siinä sentään isolla paikkakunnalla, joka todella lienee aivan merkittävää. Bridge
ei varmaan olisi hullummaksi. Olen kyllä surrut, ettei minusta ole siihen

Unknown kirjoitti...

Onneksi olkoon!
Huomasin muuten, että olette saaneet Piasta toisenkin virallisen lukijan.