Töissä porukka oli kerääntynyt tietokoneen ympärille katsomaan valokuvia. Naurunremakka oli niin riemuisaa että piti mennä mukaan. Spontaanisti olin huudahtamassa "oletpas komea tuossa kuvassa" vaan onneksi tajusin että jengissä hekoteltiin "hahhahhahha... hassun näköinen... ei viiksiä!!" Ihania nämä intialaiset 70-luvun viiksiensä kanssa. Kilteimmätkin miehet muistuttavat saksalaisten tv-poliisisarjojen konnia viiksissään ja näyttävässä etutukassaan. Takatukkavaiheeseen ollaan kuitenkin menossa.
Anita, uusi kotiapulaisemme, oli lomallamme järjestänyt vaatekaappimme jotta tietäisi mitä laittaa minnekin. Minulle on huolella viikattu Mikon hilpeäkuvioiset bokserit. Mikon kaapista löytyi muodikas valkoinen toppini. Tajusimme Mikon kanssa samaan aikaan toppini muistuttavan kaikkien intialaisten miesten käyttämiä painijamallisia aluspaitoja. Mahtaa Anita pohtia miten Sir-polo pärjää vain yhdellä aluspaidalla joka sekin on kovin pikkuinen.
Olin hartaudella harkinnut peiton ja tyynyliinojen värejä soffan peitoksi. Löysin täydellisen oranssinpunaisen sävyn joka kirkasti työhuoneen ihanaksi ja ostin kauniit päiväpeitot sänkyihin. Kun tulin Suomesta, soffa oli peitetty haaleanvihreällä lakanalla ja tyynyihin oli vaihdettu Mäkelöiltä jääneet sameat tyynyliinat ja sänkyjen päiväpeitot järjestään vaihdettu lakanoihin jotka eivät ainakaan sointuneet verhoihin. Anita kysyi heti minut nähtyään että onhan aiheellista vaihtaa ne likaiset peitot kahden viikon välein. Jotenkin en sitten raskinut sanoa että ei missään nimessä.
Vein Suomesta tuomani Geishat töihin. Maanantaiaamun kokous kesti 5 minuuttia ja sinä aikana 750 gramman Geisha-paketti tyhjeni. Intialaiset ovat makealle tosi persoja. Iltapäivällä se kaveri jonka puheesta en saa selvää ja joka ei saa minun puheestani selvää tuli vasenta rintaansa painaen kertomaan minulle jotain suklaasta jota olin aamulla tarjonnut. Oli se vähän pelottavaa. Allergiaako vai oliko miehellä rintakipuja suklaani takia! Toveri sitten tulkkasi... aamulla vasempaan rintataskuun säilötyt suklaat olivat nyt sulaneet. En tosiaan tiennyt oliko tämä syytös kelvottomasta suklaasta joka sulaa raavaan miehen rintataskussa kun syödään lounasta parvekkeella 40C lämmössä. Sanoin hätäpäissäni että suklaathan olivat vasemmassa taskussa, sydämen kohdalla. Lämminsydäminen mies. Toveri taas tulkkasi, sulaneesta suklaasta kärsinyt mies katsoi minua pitkään ja nyökkäsi vakavasti, viikset värähdellen. Ei se ollut vitsi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti