Vain Intiassa...

... omituinen on normaalia.

Lähdin iltapäivällä sairaalasta tapaamaan Tamil Nadu-osavaltion Turistitoimiston virallista terveysmatkailutoimiston johtajaa ja perustajajäsentä. Johtaja on itsekin lääkäri ja töissä sairaalassa jonne matkasin oman sairaalani autonkuljettajan kyydissä. Olin edellisenä päivänä soittanut tohtori Kumaresanille joka oli välittömästi riemastunut ja huudahti että meidän täytyy ehdottomasti tavata. Lupaavaa!

Kaikki sairaalat Chennaissa ovat melko nuhruisia joten tämä ei hätkähdyttänyt. Odotustiloissa oli potilaita hikoilemassa ilmastoimattomassa tilassa, mutta minut ohjattiin suoraan tohtorin pakeille suureen viileään huoneeseen. Ilmastoinnin lisäksi katossa olevat propellit pyörivät niin vinhasti että hiukseni nousivat ilmavirrasta pystyyn.

Esitin asiani - olen Mehtan sairaalasta ja haluan oppia ymmärtämään miten lääketieteellinen turismi toimii Chennaissa. Tohtori oli vanhempi herrasmies, otolaryngologi, joka huiskaisi kädellään "siellä ei liiku raha, business ei kukoista". Tämähän tyrehtyi nopeasti. Juttelimme asian tiimoilta ja kuulin kuinka turistit käydään hakemassa lentokentältä. "Vaikkapa..." - Kumaresan katsoi käyntikorttiani - "rinkiin kuuluva tohtori Kaarina menee kentälle, tuo turistin vierastaloomme ja on potilaan tukena ja turvana tarvittaessa koko ajan kun potilas on hoidettavana". Hienoa - "no sehän olisi mielenkiintoista. Voitko ilmoittaa minulle jos joku ulkomainen turisti saapuu, tulisin mielelläni mukaan ja näkisin miten tämä toimii".

Kumaresan oli tärkeä tohtori. Koko ajan huoneeseen lappasi hoitajia tuomaan vihkoja ja lehtiöitä joissa oli käsin kirjattuna erilaisia tutkimustuloksia ja tohtori antoi jatko-ohjeita. En tietenkään ymmärtänyt tamilia. Seuraavaksi huoneeseen ei tullutkaan hoitajaa vaan mies kameran kanssa ja näpsi minusta kuvia. Olin vauhdikkaan näköinen tuulettimen aiheuttamassa tuulikampauksessani. Mutta hei, miksi nämä kuvat otetaan?
- "Etkö halunnut mennä turisteja vastaan?" Glump, mihin tässä vielä joutuukaan!

- "Ayurveda-hoidot kiinnostavat ulkomaisia turisteja. Haluat varmasti tutustua hoitolaamme?" Tottakai! Taas tuli uusi mies jota lähdin seuraamaan yläkertaan. Siellä oli kolme hoitohuonetta tuliteräisen uusine puisine hoitopöytineen, öljy- ja vesisammioineen ja erityinen höyrykaappi jossa saattoi istua niin että vain pää pilkisti esiin. Ayurveda on ikivanha intialainen hoitomuoto, hyvin suosittua. Länsimaalainen sanoisi "vaihtoehtohoito" ja lääkärikoulussa 80-luvulla näitä akupunktioita, naprapaatteja, manipulaatioita ja vastaavia sanottiin humpuukiksi. Sittemmin länsimaisenkin lääketieteen käsitys on muuttunut, mutta Ayurvedaan en silti ollut tutustunut aiemmin. Paikalla oli neljä miestä, joista kaksi Ayurveda-lääkäriä. "Haluatko heti hoitoon?" Gulp... en nyt, kiitos. No huomenna? Tule miehesi kanssa, mikä aika sopii, heti aamulla?? Täytyyhän sinun kokeilla niin tiedät mitä markkinoit. Se on ihan totta, mutta ei nyt. Tulen ensi viikolla - ja hieno idea, otan mielelläni mieheni mukaan. ... Mitähän Mikko sanoo... insinööri kuhnekylpyyn ja muinaisia hoitoja saamaan.... Mutta nyt ollaan Intiassa. Olemmehan ruenneet joogaamaankin aamuisin yhdessä. Hengitämme joogaliikkeitä tehdessä syvään ja uloshengittäessä äännämme pitkän "ooooooooommm"-sanan. Sillä tavoin saa yhteyden kaikkeen olevaiseen ja on yhtä universumin kanssa. Ei vielä, mutta joskus.

Takaisin tohtori Kumaresanin luokse. Tohtori tuijotti minua tiiviisti. "Haluatko ansaita rahaa?" Omituinen kysymys... jaa, onhan raha ihan mukavaa. "Haluan esittää sinulle erään projektin".

No, kävimme läpi opettajien ja muiden äänityöläisten äänenväsymisongelmat. Kumaresan on saanut osavaltion rahoitusta projektiin ja haluaa hoitaa kaikki äänityöläisten kurkut kuntoon. Katsoin tietokoneesta videon toisensa jälkeen joissa oli kuvattu erilaisia äänihuulia, terveitä ja viallisia, nodulaarisia, syöpäisiä, turvonneita, tulehtuneita, kuivettuneita, kuluneita. Teimme Kumaresanin kanssa yhdessä lukuisia ääniharjoituksia. Paikalle pongahti nuori tyttö joka on erikoistunut nielulihasten joogaterapiaan. Tyttö ja Kumaresan istahtivat jooga-risti-istuntaan ja teimme taas yhdessä lukuisia ääniharjoituksia. Minä istuin jäykkänä tuolillani ja puristin käsilaukkuani kouristuksenomaisesti. En saanut pärisytettyä huuliani rennosti kuten jogi-tyttö ja Kumaresan ja kaikki maailman pienet lapset jotka tietävät miten auto sanoo... Brrrr... ja harjoitukset vain jatkuivat. Nousimme seisomaan ja heilutimme käsiä ja sanoimme korkealla ja matalalla äänellä käsien heilutuksen tahdissa "oooooooommmmm....". Onneksi tätä Om'ia on harjoiteltu Mikon kanssa.

Lopulta sain sanottua että olemme etääntyneet aika kauas terveysturismista... Tohtori Kumaresan totesi taas ettei terveysturismissa liiku raha, mutta opettajien kurkut olisi saatava kuntoon. "Olethan MBA, voisit tulla tähän projektiin mukaan ja ansaitset. Opettajat maksavat!" Nieleskelin. "Tuota... olen oikeastaan sitoutunut tuonne Tohtori Mehtan sairaalaan ja terveysturismiin". Kumaresan tuijotti minua tiiviisti "Etkö haluakaan ansaita työstä?" Ihan hyvä pointti, mutta...

Kiitin kauniisti ja sanoin että ollaan yhteydessä ja että tulenhan joka tapauksessa mieheni kanssa ensi viikolla Ayurveda-hoitoihin joten varmasti tapaammekin. Olin ollut liki kolme tuntia tässä omituisessa työtapaamisessa. Soitin Mikolle ja kysyin voisiko Babu hakea minut kotiin. Sairaalan auto vei minut paikkaan jossa on Mikon parturi, varasin Mikolle saman tien ajan ja Mikko meni parturiin. Kerroin että menemmekin sitten ensi viikolla Ayurveda-hoitoon ja kaikki vaivat paranevat. Mikko sanoi ettei hänellä ole vaivoja.

Mikko osaa jo sanoa "Ooooommm..." joten luulen että se Ayurvedakin järjestyy. Sehän on vasta ensi viikolla ja on paljon aikaa sopeutua ajatukseen. Kun kerran ollaan Intiassa se on koettava ihan rohkeasti.