Toinen suuri probleema on asiat mistä kirjoittaa. Töissä tapahtuu paljon ja kaikenlaista ja koko ajan, mutta eihän terveyskeskuksen arjesta voi eikä saa kirjoittaa vaikka se olisi täynnä herkullisia juttuja. Se mitä yleensä olen kertonut tai kirjoittanut näistä asioista, on ollut aikamoisen sekava yhdistelmä erilaisia sattumuksia - en keksi mitään omasta päästäni mutta aina voi muovata tarinoita niin ettei asianomaisia tunnista. Jos oma elämä on tylsää, suosittelen lämpimästi alaa julkisessa terveydenhuollossa. Siellä ei yksikään päivä ole tylsä tai samanlainen.
Arkeni on Suomessa tosi tylsää. Siitä voisi tietenkin repiä huimia juttuja, jotka lohduttaisivat niitä jotka kuvittelevat elävänsä tapahtumaköyhää elämää ja toteasivat että elämä on sittenkin täynnä jännitystä ja seikkailua. Ehkä tässä voisi olla uuden blogin ideaa? Niinkuin jotain tällaista:
Lähdin aamuyhdeksältä koiran kanssa aamukävelylle Väiskin puistoon. Kuljin kallion alta kulkevaa reittiä Hietsuun päin. Väiskin kentän reunalla oli iso mies mustan labradorinnoutajan kanssa. Hietsuun päin alemmalla kävelypolulla seisoi äkäisen näköinen kääpiöpinseri röökiä vetävän omistajansa kanssa. Hautausmaan suunnasta saapui ärhäkkä valkoinen länsiylämaanterrieri. Koirat jämähtivät karvat pystyssä paikalleen 20 metrin päähän toisistaan neliömuodostelmaan tuijottamaan toisiaan kuin taisteluun valmistuen. Isännät ja minä jökötimme paikallamme odottaen mitä tapahtuu. Sitten Väinämöisenkadulta liihotteli kuvankaunis nuori nainen upean kultaisen noutajan kanssa ja kulki tuon pahanenteisen neliön läpi. Taika rikkoutui, koirat rentoutuivat, kääpiöpinserin omistaja stumppasi röökinsä ja jatkoimme matkaa.
.... Tämä oli kyllä tosi tylsä juttu minustakin.
6 kommenttia:
Älä ihmeessä lopeta. On vain niin, ettei niihin täydellisiin Somer-niemi tunnelmapalasiin osaa paljon kommentoida kukaan. Lukemisen ilo ei jotenkin purkaudu vastaamiseen, niinkuin ei kiehtovan kirjan tai
lehtijutun lukeminenkaan. Eihän
kukaan edellytä selostusta sairaskertomuksista vaan on niin hienoa saada sinun omia tunnelmiasi.
kai blogilla voi olla uusi nimi? ei sillä niin ole merkitystä minkä nimisestä blogista me näitä juttuja luetaan, kunhan saadaan lukea niitä jostain.
Jopa toi oli hauska juttu!
Blogin nimi on kyllä vähän huono näinä päivinä. Parempi olisi joku "Kertomuksia Kaukorannoilta." Minulle kyllä riitti tuokin kertomus ulkoilusta koiran kanssa. Samapa se, mitä lukee, tarkoitushan on olla jotenkin kosketuksessa toisen arkeen ja elämään. (Paraskin puhuja minä, joka kirjoitan kaikkein vähiten.)
en tiedä johtuiko se tämän lukemisesta, mutta näin eilen unta josiesta. Mulla oli se täällä, ja yhtäkkiä huomasin, etten ollut vienyt sitä kertaakaan ulos sen jälkeen, kun tulin suomesta. Heräsin ja olin ihan huolissanu, että pitää heti mennä koiran kanssa kävelylle.
peffiarMukavia nämä blogit on lueskella.Ymmärrettävää että tiukka arki vie voimia muuhun-
Lähetä kommentti