lauantai 17. syyskuuta 2011

Iän tullen elämä seesteytyy

Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen asunut Amerikassa, Brasiliassa, Intiassa ja Suomessa, yhteensä kahdeksassa eri kodissa ja vielä yhdessä väliaikaisessa kämpässä kun Espoon kodissa oli remontti. Nyt Mikko on muuttamassa yhdeksänteen, jonka minä missaan koska olen Suomessa. En voi sanoa että kaipaisinkaan tuota uutta muuttoa.

Kymmenen vuoden aikana olen ollut yhdeksässä eri työssä, osin ne on mennyt päällekäin koska kaikki eivät ole olleet kokopäiväisiä. Kolmesta niistä en ole saanut palkkaa, vain kulukorvaukset. Sen lisäksi olen ylläpitänyt lääkärin ammattitaitoa keikkailemalla kuukauden tai kahden jaksoja viidessä eri terveyskeskuksessa. Aika tavalla erilaista työkulttuuria, työkavereita, työtehtäviä.

Nyt lopetin Mäntsälän apulaisylilääkärin hommat mutta sovin että jatkan Pornaisten pienen terveysaseman apulaisylilääkärinä. Siitä tulee kaksi uutta työpaikkaa edellisten yhdeksän lisäksi. Tai ehkä ne voi laskea yhteen, kyllähän Pornainen kuuluu Mäntsälään.

Lapsistani yksi asuu Australiassa, toinen Kanadassa, kolmas Helsingissä. Mies asuu Intiassa. Itse asun Helsingissä.

En ole varma onko elämäni ikääntyessäni hirmuisesti seestynyt.

Kummallisinta on että kaksi täysin erilaista toivetta riitelee koko ajan mielessäni. Haluan todella asettua Suomeen, olla vakituisessa työssä ja siinä onnellinen. Menin Pornaisiin koska se lopultakin tuntui Mäntsälää paremmalta vaihtoehdolta. Kaksi jatkuvasti vaihtuvaa lääkäriä, 5000 potilasta jotka ovat monta vuotta kärttyisinä odottaneet parannusta terveyspalveluihinsa. Tässä pienessä yksikössä oletan voivani suoraan vaikuttaa asioiden parantamiseen. Ja muutaman Pornais-keikan aikana olenkin viihtynyt kodikkaassa pikkuyksikössä todella hyvin. Pornainen on lähempänä Helsinkiä kuin Mäntsälä ja täyttä maaseutua. Pornainen on aika tavalla kallellaan Porvoon suuntaan, enemmän kuin Mäntsälään vaikka se siihen on liitettykin.

Juurtumiseen liittyy myös toive oman kesäpaikan hankkimisesta Somerniemeltä. Tai kakkosasunto. Jotain ihan omaa, omaa taustaani.

Toinen jalkani taas haluaa liikkeelle. Kun käyn Montrealissa Piaa katsomassa sanon että jään sinne töihin. Montreal on ihana ja Kanada on rento, hauska maa. Kanada kaipaa lääkäreitä ainakin yhtä paljon kuin Suomi ja etenkin tällaisen kahden akateemisen tutkinnon suorittaneen lääkärin immigraatio olisi luultavasti todella vaivatonta.

Levottomuus ja liikkuminen on jäänyt osaksi minua. Seestyminen olisi kivaa, mutta niin uudet kokemukset ja liikkuminenkin.


4 kommenttia:

Mikko kirjoitti...

Seestymiseen on aikaa sitten kun ei enää jaksa köpötellä paikasta toiseen.

Kaarina kirjoitti...

Pornaisissa puoli vuotta ja sitten Kanadaan?

pia kirjoitti...

Kai on periaatteessa mahdollista tehdä molempia. Asua ja tehdä töitä Suomessa, ja käyttää maailmalla asuvaa perhettä tekosyynä matkustamiseen.

Kaarina kirjoitti...

No, niin ajattelin tehdä. Pitää palkatonta / palkallista / ylityövapaata aina sopivin välein. Mutta katsotaan miten tuo Pornainen alkaa mennä,aloitan sen vasta kun tulen Chennaista takaisin.