lauantai 24. syyskuuta 2011

Maailma maailmojen välissä

Taas se tunne. Istun Heathrow'n lentokentän loungessa odottamassa Chennain koneen lähtöä. En voi tehdä mitään muuta kuin olla ja odottaa. Ei ole kiire eikä ole pakko tehdä mitään. Voin vain olla. Ihmisiä voi katsoa. Jotkut nukkuvat oikosenaan soffilla, monet lukevat tai lukevat sähköpostejaan tai Facebookia. Rauhallista, leppoisaa.

Tunnin kuluttua lähden portille ja 10 tunnin lento Intiaan alkaa. Pitkät lennot on mukavia. Voi nukkua ja katsoa elokuvia eikä tarvitse hätäillä ehtiikö ollenkaan nukkua jos katsoo kaksi tai vaikka kolme elokuvaa. Jos unohdin jotain kotiin, se jäi sinne enkä sille mitään voi. Autuas tunne. Olen tehnyt sen mitä ehdin ja nyt voin vain odottaa mitä huominen tuo tullessaan. Voin jättää kaikki murheet taakseni.

Tosin tulen 3 viikon kuluttua takaisin ja löydän kaiken taakseni jättämäni sieltä uudestaan. Mutta nyt se tuntuu kaukaiselta ja yhdentekevältä.

3 kommenttia:

mu kirjoitti...

Tekee varmasti hyvää piipahtaa jossakin muualla. Täällä vaan tuulee ja sataa eikä juuri ole lämminkään.

pia kirjoitti...

hyvää matkaa!

Ukki kirjoitti...

Taitaapa niin emännälle kuin isännällekin olla hieman jännittävää nähdä yhdessä uusi asunto, miten kelpaa Mikon työnjälki. Parhainta menestystä kuitenkin!