Tai lopetan siinä tehtävässä mihin minua pyydettiin, virassa jota hain ja jonka sain. Koskas siellä aloitinkaan... neljä viikkoa sitten. Ja neljä viikkoa sitten tajusin etten ole oikea ihminen tuohon hommaan. Menin uudistamaan ja parantamaan terveyskeskuksen toimintaa, mutta olinkin hallintorutiinien tukahduttama yleinen papereiden allekirjoittaja, potilasvalitusten selvittäjä, terveysasemalla piipahtaneiden lääkäreiden työn loppuun saattaja. Olin lisäksi lääkäri potilaille ja esimies lääkäreille. Ja kyllä tehtäviini kuului sen terveyskeskuksen kukoistukseen saattaminenkin.
Jo ensimmäisenä päivänä tein ylitöitä. Mappeja kannettiin huoneeseeni, papereita jotka odottivat allekirjoittamista, lääkäreiden työvuorolistat, "tarkista pitääkö nämä tunnit paikkaansa", "katso onko ylityötunteja oikea määrä ilmoitettu". Hoitajat toivat kasapäin reseptejä uusittavaksi, sydänfilmejä katsottavaksi, poikkeavia laboratoriovastauksia "kun sulla ei ole näköjään potilaita". Tottahan se oli. Kolmantena päivänä nimittäin kieltäydyin ottamasta yhtään potilasta ennenkuin olen saanut jonkinlaisen käsityksen talosta, selvityksistä joita huoneeseeni on roudattu, tutustunut röntgeniin, labraan, osastoihin, päivystykseen, tavannut lääkärit joiden esimies olen, ennenkuin tiedän mitä minun oikeasti pitää tehdä, ennenkuin osaan käyttää sähköistä potilaskertomusta joka on luonnollisesti toinen kuin mitä käytettiin Somerolla.
Kysyin eikö se lääkäri joka on ne sydänfilmit ja muut tutkimukset määrännyt itse tarkista vastauksia, miksi ne minulle tuodaan. No ei, se lääkäri oli vain viikon meillä, keikkalääkäri. Nyt se on Orimattilassa tai Nummi-Pusulassa tai Siuntiossa tai Hämeenlinnassa. Ja niitä on ja on ollut monta! Joten jälkeenjääneitä tutkimustuloksia on loputtomasti.
Sitten kaikki kokoukset. Jätin kahvitauot väliin ja uusin kynä ja leimasin sauhuten printterin suoltamia reseptejä jotta ehtisin kotiin viemään koiran ulos. Kesken kaiken soitettiin "et varmaan muistanut että sun pitää nyt tulla projektikokoukseen". Joka päivä kokous jonne kerääntyi samat ihmiset. Kokoukset kaahataan läpi rikkoen joka ainoa hyvän kokouksen ohjesääntö. Ei ole aikaa kirjoittaa agendaa eikä lopulta ole aikaa tehdä perusteltuja tai harkittuja päätöksiäkään.
Kestän stressin hyvin. Olen tottunut tekemään työtä erilaisissa ympyröissä mitä erilaisempien ihmisten kanssa. Mutta en siedä rutiineja. Tulen niistä ärtyisäksi ja puran sen kiukuttelemalla muille. Minusta tulee ikävä ihminen. En tajunnut että apulaisylilääkärin pääasiallinen tehtävä on hoitaa terveyskeskuksen rutiinitehtävät. En tajunnut apulaisylilääkärin olevan se joka neuvoo ja auttaa nuoria kokemattomia lääkäreitä. Hyvä luoja, minähän se opin kandeilta! Olin tykkänään väärässä työssä, täysin hukkuneena sellaisen työn alle joka on kamalinta mitä voin keksiä.
Joten kerroin esimiehelleni että olen loistava uudistaja, todella innovatiivinen, erinomaisen ennakkoluuloton, hyvä esimies ja tulen mainiosti toimeen potilaiden kanssa, mutta täysin surkea rutiinien pyörittäjä. Hukkaan avaimet, sekoitan paperit enkä osaa pitää mappeja järjestyksessä ja kaiken kukkuraksi syytän muita omasta leväperäisyydestäni. En voi olla terveyskeskuksen apulaisylilääkärinä vaikka kuinka ylipuhuttaisiin.
Jatkan paperipinojen keskellä vielä viikon. Mitä sitten tapahtuu? En tiedä. Lääkärinpaikkoja on paljon. Ensi viikolla varmaan tiedän jo mitä teen.
4 kommenttia:
Ensi viikolla lähdet Intiaan ja Malediiveille ja unohdat tämän kokemuksen.
Oikeasti, olen iloinen että sait tehtyä päätöksesi näin nopeasti etkä jäänyt kituuttamaan moneksi kuukaudeksi. Sinähän päätit mennä Mäntsälään koska se oli niin kamala. Toivottomin terveyskeskus, missä olit koskaan ollut. Ajattelit, että voisit muuttaa sitä, päästä eroon suomenkieltä osaamattomista lääkäreistä, muuttaa lääkärien palkkauksen sellaiseksi, että Mäntsälä houkuttelisi muitakin kuin (kaupungille kalliimmaksi tulevia) lyhytaikaisia keikkalääkäreitä. Kaikkiaan, kehitettyä sen sellaiseksi, joka pystyy huolehtimaan väestön terveydestä pitkäjänteisesti. Voi olla, että olit ylioptimistinen, vaikka puhuttiinkin siitä, miten tuollaisen muutoksen aikaansaaminen kestäisi vuosia. Voi olla, että tällaisiin asioihin pystyy oikeasti vaikuttamaan vain kaupungin hallinnossa, tai ehkä peräti vain poliitikkojen kautta. Mutta ainakin on selvää, että muutosprosessia ei saa edes liikahtamaan työssä, joka on puhdasta hallintorutiinien pyörittämistä.
Hyvä päätös.
Ei tietysti kannata jäädä jos ei viihdy.
En kyllä vieläkään ymmärrä, minkä takia yksikään lääkäri käyttää aikaa työvuorolistojen tai ylityötuntien tsekkaamiseen. Siihen saa puolta halvemmalla tuplasti paremman työntekijän jolla on joku sopivampi, korkeintaan AMK-tasoinen, koulutus.
Ilkka, tuollaiset hommat on kuulema lääkäriesimiehen tehtäviä. En minäkään ymmärrä miksi. Ennen minun tuloani niitä hoiti sihteeri ja sellainen hallinto-sairaanhoitaja, jakaen hommat odotellessaan apulaisylilääkäriä taloon.
Turha tosiaan kitua paikassa, joka tuottaa vain turhautumista. Hyvä, että teit päätöksen ennen kuin työt tuottivat enemmän tuskaa. Olisi tietysti kiva, jos olisit voinut tehdä sellaisia muutoksia kuin kuvittelit, mutta tuollaisella työnkuvalla se tuntuu aika mahdottomalta. Takaisin työhön josta nautit siitä huolimatta, että on rankkoja päiviä!
Lähetä kommentti