Meillähän oli yksi banaaniterttu kasvamassa pihamme banaaniruohikossa. Se jonka jo kerran luulimme kadottaneemme, mutta joka olikin vain kasvanut korkeammalle. Lomamme aikana Vanilla, puutarha-apulainen, oli todennut banaanien olevan kypsiä ja katkaissut tertun varresta.
Kotiapulaisemme Anitha esittelee keittiössämme iloisena puutarhamme satoa
Anitha myönsi ettei ollut koskaan nähnyt vastaavanlaista banaania. Vanilla oli tietävinään että kyseessä on “seed banana”. Tähän ei kuitenkaan suurempaa puutarha-alan tietämystä tarvita koska kun banaanin kuoren avaa, sisältä paljastuu mustapippurin kokoisia kivenkovia siemeniä. Tai ehkä ne ovatkin kiviä ja kyseessä on pikemminkin “stone banana”, jota Vanilla ei tunne. Siemenet ovat niin kovia ettei niihin pysty hampaat eikä puukko. Heti sen jälkeen kun Anitha oli ihmetellyt minulle tuntematonta banaanilajia, hän intialaiseen tapaan väitti rävähtämättömin silmin että tämä banaani on “very healthy”. Yleensä kaikki omituiset ja hirveän makuiset vihannekset, kasvikset, ruoat tai hedelmät ovat Anithan mukaan hyvin terveellisiä, selvästi vastoin minkäänlaista tietoa asiasta.
Meidän punaruskeat banaanimme joiden vieressä on tavallinen ostobanaani.
Molemmat banaanit ja vielä banaaninpuolikkaat halkaistuina. Kahvilusikka vain kertoo että kyse on pienikokoisista banaaneista jotka ovat mielestämme parhaita. Banaanissamme on kieltämättä enemmän siemeniä joista kolme yksilöä on otettu erikseen näytille. Ovat kuin mustapippureita, tai ainakin sen kokoisia.
Luimme Wikipediasta että jalostetut banaanit joita ihmiset yleensä syövät ovat lähes kivettömiä. Villibanaanit ovat täynnä mustia kiviä. Villibanaanit ovat katoava luonnonlaji joka on nyttemmin YK:n ruokajaoston suojeluksessa. Kun tarkkaan tutkii normaalibanaania, kyllä siinäkin pieniä mustia pilkkuja havaitsee. Ne ovat surkastuneita siemeniä. Jalostettu viljelty banaani on yksineuvoinen, kun taas suurisiemeninen villibanaani ei ole. Sekä Mikko, Pia että minä maistoimme varovaisesti puutarhamme tuotetta. Banaani oli yllättäen hyvin makea ja mehukas, mutta syöminen on varsin vaikeata runsaan siemenmäärän vuoksi. On myönnettävä että koko satomme palasi sellaisenaan takaisin luontoon.
Mikä tarkoittaa että ehkä ne talomme eteen ilmeisesti pysyvästi asettuneet kolme lehmää nauttivat parhaillaan maukasta siemenbanaaniateriaa.
3 kommenttia:
Ehkä tämä on joku vallan uusi hieno banaanirotu, joita teidän kannattaa viljellä. Ainakin pitäisi
kuivattaa kourallinen niitä pippureita ja salakuljettaa taskussa Suomeen ja Kanadaan.
Mielenkiintoinen ja ainakin minut yllättänyt tämä teidän kokemuksenne banaanin viljelijöinä. Olin odottanut ylistävää tekstiä siitä kuinka herkuttelette oman puutarhan tuotteella.
Kaupan banaanit ovat siis kaikki tämän villibanaanin sukulaisia. En tiedä kuka keksi jalostaa tätä isosiemenistä kasvia, mutta ihan hyvin siinä on onnistuttu. Jos vertaa noita kahta avattua banaania, huomaa että niissä on tosiaan yhtä paljon siemeniä ja itse hedelmäliha on samanlaista. Jalostetussa banaanissa, jota viljellään ja myydään kaupassa, on vaan paljon pienemmät siemenet, joita ei huomaa kun sitä syö. Eikä niistä siemenistä tosiaan kasva mitään.
Joku lehtiartikkeli kertoi, että villibanaani on uhanalainen, koska vain jalostettua muotoa viljellään. Ehkä edellinen asukas oli päättänyt ruveta villibanaanin suojelijaksi ja istuttanut tänne puun?
Lähetä kommentti