Bangaloressa

Oikeasti, vuodesta 2006 alkaen on pitänyt sanoa Bengaluru. Alkuperäinen kannadankielinen nimi Bengaluru on joidenkin lähteiden mukaan 800-vuosisadalta mutta pölvästi-brittien kieli ei taipunut siihen joten väänsivät kyläpahasen omituiseksi Bangaloreksi. En tiedä ketään intialaista joka käyttäisi sitä, kaikki puhuvat Bangaloresta jopa lausuen sen amerikkalaisittain "Bängäloor". Tämä sopii hyvin koska kaupunki tunnetaan Intian Silicon Valley'nä.

Tosiaan, matkamme...! Vietämme pidennettyä viikonloppua Karnatakan osavaltiossa 334 kilometria Chennaista länteen. Lähdimme Pian kanssa Mikon matkaan Sriperumbuduriin jossa Salcompin tehdas on, jätimme Mikon sinne ja jatkoimme Babun kyyditseminä yhtä Intian hienointa moottoritietä pitkin Bangaloreen. En liioittele enkä ole sarkastinen, uskokaa pois. Chennai - Bangalore-tietä voi verrata hyvin vaikka Tarvontiehen. Ei ole kuoppia, ei vesipuhvelin vetämiä vankkureita, ei edes makaavia lehmiä eri suuntiin vievien kaistojen välissä jossa kasvaa kauniit kukkivat pensaat joita kaiken lisäksi hoidetaan! Ei roskia, ei muovipulloja, ei hiusöljypusseja. Maisematkin ovat kauniit. Melkein koko matkan voi ihailla merkillisen muotoisia kallioisia kukkuloita ja uskomatonta vihreyttä joka johtuu istutetuista ja huolella hoidetuista kookospalmuista. Olin ymmälläni ja ihmettelin koko matkan olenko lainkaan Intiassa!

Heti tehtaan jälkeen kun Mikko oli poistunut autosta Babu laittoi autossa CD:n soimaan! Tämä oli todella suuren luokan yllätys. Unissanikaan en olisi voinut kuvitella että hindimusiikilla ja Babulla voisi olla jotain yhteistä. Yleensähän meillä on autossa aavemaisen hiljaista, mitä nyt vaihdamme vaimeasti muutaman sanan Mikon kanssa keskenämme. Mikon istuessa kaksistaan Babun kanssa autossa, kumpikin on mykkä kuin kala. Mikkohan ei kuuntele koskaan musiikkia, vain National Public Radion puheohjelmia joka onnistuu täälläkin kännykkään ladattuja ohjelmia kuulokkeilla kuunneltuna.

No, Bangaloren lähestyessä Babu alkoi käydä levottomaksi jonka huomasi lähinnä siitä että hän vaihtoi vaihteita hieman useammin kuin olisi ollut tarpeen. Intiassa kuljettajille on ilmeisesti opetettu että mitä pikemmin viitosvaihde päälle, sen parempi. Vaihteet ykkösestä kolmoseen ovat käytännössä tarpeettomat, mittarin hipoessa 30km/h vauhtia kammetaan nelonen esiin ja sitten päästäänkin vitoseen joka on käsittääkseni Intiassa yleiskäyttövaihde. Babu oli pyytänyt kartan ja ohjeet majapaikkaamme pari päivää aikaisemmin ja Sasi, joka on asunut Bangaloressa ja puhuu samaa telugun kieltä kuin Babu, oli piirtänyt vielä tarkemmat ohjeet ja merkannut yksisuuntaiset kadut ja liikennevalot. Babu hermostuu kun joutuu paikkoihin joita ei tunne. Babulla on jonkinlainen ajoreittien valokuvamuisti, hän muistaa kerta-ajolla reitin minne vain, mutta kartat ovat vaikeita. Pääsimme hyvin keskustaan mutta sitten alkoi harhailu. Babu avasi aina liikennevaloissa seisoessamme ikkunan ja kysyi vieressä odottavilta kuskeilta Richmond Circle'ä. Saimme mitä erilaisempia neuvoja jotka me Piankin kanssa jo opimme. Kannadan kieli on aika tavalla kuten tamili tai telugu: "Richmond Circle?" , ".??? big lights. ???, first right,.??? right, ???". Tiesimme kyllä koska Babu ajoi ohi eikä kääntynyt vasemmalle kuten oli neuvottu mutta olimme hiljaa ettemme herostuttaisi Babua tyystin. Kun Babu alkoi itse puhua kuinka viime vuonna oli ollut helppoa kun Sir käytti GPS-karttaa ja tiet löytyi hyvin, tulimme apuun. Olimme jo niin lähellä bed&breakfastiamme että luimme Pian kanssa ihan vanhanaikaisesti paperikarttaa ja Babu keskittyi vain ajamiseen ja olimme perillä.

Majapaikkamme on Casa Piccola Cottage (www.casapiccola.com) Richmond Townissa, kävelymatkan päässä ravintola- ja kauppa-alueesta. Tai yhdestä niistä. Bangaloressa on varmasti kymmenen huippuhienoa Mall'ia ja ravintolatarjonta mykistää Chennain nurkkakunnilta tulevan tykkänään. Miksihän meidän on aina asuttava jossain peräkylillä? Jopa Philadelphiasta aina totesimme kuinka hieno paikka se sentään on, vain kaksi tuntia New Yorkiin ja kolme Washingtoniin. On onni että Suomessa asumme Helsingin keskustassa emmekä vaikka Hollolassa joka on vain tunnin päässä Helsingin keskustasta.

Söimme pahimpaan nälkäämme Casa Piccolon aika kelvottomat kanastroganoffit ja lähdimme etsimään Commercial Roadia jota Hemantha Hand in Handistä oli suositellut. Babu lähetettiin pois, tapaamme huomenna kun haemme Mikon kentältä ja siirrymme Mysoren kaupunkiin jatkamaan lomaa. Portin vieressä notkunut autorikshan kuljettaja oli sitä mieltä että Commercial Rd on niin lähellä että kävelemme sinne mieluummin kuin matkaamme hänen kyydissään. Hämmentävää kuultavaa - yleensä näiden kolmipyöräisten kuljettajat vänkäävät kyytiin vaikka vain 30 metrin pätkälle. Kävelimme mielellämme mutta eksyimme monta kertaa. 15 minuutin matkasta tuli reilu tunti ja lopulta Commercial Road oli ikävä, tyypillinen sotkuinen, sekava, likainen, masentava intialainen kauppakuja jossa oli ihan samat kaupat jotka löydämme Chennaista. Siis pois. Otimme autorikshan ja pyysimme hakuammuntana Church Roadin Cafe Coffee Day'hin. Church Rd on olemassa ja se on hyvä ravintolakatu, mutta Coffee Day'tä siellä ei ole. Kompromissina pääsimme Brigade Roadin Cafe Coffee World'iin, jossa oli oikein hyvää kahvia. Sieltä kävelimme muutaman sata metriä suureen ja hienoon ostoskeskukseen ja menimme viidennen kerroksen elokuvateatteriin. Sopivan tuntuinen leffa oli alkanut 20 minuuttia aiemmin, mutta se ei tuntunut lipunmyyjää haittaavaan joten sinne vain! Katsoimme kolme tuntia hindinkielistä "I hate luv stories" elokuvaa. Oikeastaan ymmärsimme varsin paljon. Kuten kaikki intian kielet, myös hindissä on puolet englantia. Suoraan sanottuna... juoni ei nyt ollut kummoinen. Tai sanotaan niin että tämä elokuva on nähty sekä suomeksi että englanniksi jo noin viisikymmentä kertaa aiemmin. Nyt ensimmäistä kertaa hindiksi. Ei se ollut lainkaan huono, mutta en myöskään usko että muistelen sen verrattomia juonenkäänteitä vielä ensi viikolla. Sitten menimme yhteen Mall'in ravintoloista syömään ja setvimään leffan epäselviksi jääneet kiemurat. Lopuksi nappasimme autorikshan Mall'in edustalta ja pöristimme Casa Piccoloon jossa nyt lopetan tämän päivän blogin ja menen nukkumaan.

Meillä oli oikein hyvä päivä!