Työkalut

Olemme Mikon kanssa monet kerrat ylimielisinä ilkkuneet paikallista tapaa tehdä erilaisia korjaustöitä. Jos vaikka on ollut keittiön lavuaarin viemäri tukossa, meille on poukannut kaksi kaveria tutkimaan tilanteen, juoneet Anithan keittämät teet, kurkkineet tiskipöydän alle ja todenneet että tarvitaan työkaluja. Sitten on lähdetty 1.5 tunnin automatkan päähän Mikon tehtaalle hakemaan työkaluja tai kysytty vartijoilta ja kodinhoitajalta jotain heppua lähiseudulta jolta voisi lainata pihtejä ja muuta tarpeellista. Sitten ne kaverit tulevat takaisin yhdessä sen työkalujen omistajan kanssa jonka on vartioitava omaisuuttaan jonka takia hän seuraa keittiössämme korjaustöitä ja jolle maksetaan pieni korvaus välineiden lainasta. Ja sitten kaikki juovat taas Anithan keittämää teetä.

Jos joku on tullut korjaamaan kattolamppuja tai ilmastointilaitteita, minulta on pyydetty tikkaita joilla pääsee tutkimaan tilanteen. Kattomme on noin neljän metrin korkeudessa eikä lyhyt tamili sinne ylety vaikka seisoisi varpaillaan. Muuttaessamme ostin viisiportaiset porrastikkaat kodinhoitajaa varten jotta saisi pölyt pyyhittya kirjahyllystä ja kaappien päältä. No, kyllä niitä käytetään siihenkin, mutta sen työn tekee vartija koska kodinhoitajat eivät uskalla kiipeillä niin korkealle ja onhan se sarin kanssa hankalaakin. Portaat ovat osoittautuneet yhdeksi parhaimmista hankinnoistamme vaikka Mikko heti alkuun tyrmäsi ne ja olisi käynyt vaihtamassa ne tavalliseksi taitettavaksi keittiöjakkaraksi. Nyt ne ovat myös maaliroiskeiset kun sisäseiniemme maalaritkin näyttävät käyttäneen meidän poissaollessamme tukevia tikkaitamme, mikä ei ole lainkaan yllättävää koska niin hyviä tikkaita ei ole kenelläkään muulla. Minut muistetaan edelleen Currimbhoys-sekatavaraliikkeessä ja kysytään aina olenko vielä tyytyväinen silityslautaan ja tikkaisiin vaikka asioin siellä nykyään harvoin. Olen sataprosenttisen varma ettei kukaan muu ei ole ostanut mitään niin kallista tai harvinaista siitä kaupasta. Normaalisti Chennaissa käytetään bambutikkaita, hyvin paljon sen kaltaisia millä Tarzan kipusi majaansa Janen huudellessa päivälliselle.

Erilaista pikkusälääkin pitäisi kotoa korjausmiehille löytyä -narua, liimaa, mittanauhaa ja kaikkea sellaista minkä kuvittelisi kulkevan ammattimiehen laukussa mutta kun sillä miehellä ei ole laukkuakaan. Jos jotain on, se kulkee muovisessa riisisäkissä.

Kun Mikko oli tarpeeksi monta kertaa nauranut töissä oman tehtaansa korjausmiesten jatkuvasta edestakaisesta ramppaamisesta kotimme ja tehtaan välillä erilaisia välineitä hakien, todeten sen olevan myös tavattoman tehotonta ja aikaa vievää, meille ilmaantui työkalut.

Eräänä päivänä Anitha kertoi ylpeänä että on nyt ostettu aivan uudet työkalut ja ne löytyvät kotoamme varastohuoneesta. En tiedä mikä oli hienointa - että ostettiin ihan uudet vai se että olemme nykyään tämän suhteen omavaraisia.

Oli pakko mennä katsomaan mitä siellä oli:


En ole ammattilainen mutta sanoisin että omistamme rautasahan ja sen varaterän, ruuvimeisselin ja siihen erikokoisia päitä erikokoisia ruuveja varten, putkipihdit ja moskan. Mikko väitti tuota vasaran näköistä moskaksi joten uskon Mikkoa. Minä luulin sitä alkeelliseksi vasaraksi.

Aina puhutaan Intian IT-osaamisesta ja kehittyneestä teknologisesta tietämyksestä. Arkielämässä huipputeknologia on hyvin kaukainen asia enkä enää joka päivä pelkää että intialaiset tulevat ja vievät suomalaisten insinöörien tai remonttireiskojenkaan työpaikat.