Olen addiktoitunut ostoskeskuksiin. Tauti rysähti sillä hetkellä kun ensimmäisen kerran näin suuren Shopping Mall'in Kanadan Vancouverissa vuonna 1985. Espoon Leppävaaraan avattiin suurella kohulla Suomen ensimmäinen Mall samana vuonna ja olin ensimmäisten joukossa tutustumassa ostarin ihanuuksiin. Se oli aika pettymys eikä Galleria sittemmin olekaan menestynyt vaikka se vielä kituuttaa suuren Sellon vieressä.
Onneksi pääsin muuttamaan Philadelphiaan ja King of Prussia Mallista tuli minun keitaani. En välttämättä osta mitään; olen ja kuljen ja istun kahvilla ja katson ihmisiä. Ehkä sen vuoksi monasti ostareihin sijoitetut Kevin Smith'in leffat vetoavat minuun vaikken niinkään samaistu härskiä slangia puhuviin new jerseyläisiin "mall rats"eihin.
Espooseen avattiin Iso Omena joka on aika hyvä ihmisten katseluun. Selloon en ole ihastunut, se on liian monimutkainen, ihmiset katoavat jotenkin sinne. Kamppi on nykyään nuorten ostarirottien valtaama joka hieman harmittaa minua. Alkuun Kamppi oli oikein hyvä. Forumin täyttää mielenkiinnoton harmaa massa eikä sitä mielestäni edes voi laskea Mall'iksi.
São Paulossa oli loisto-ostarit mutta Manauksessa aika mitättömät. Silti, Shopping Amazonas ja Millenium oli molemmat rakennettu niin että kahvilla istuminen ja ihmisten katselu onnistui hyvin.
Chennaista tällainen puuttui. CitiCentre oli uusi kun muutimme tänne, mutta siellä ei ole istumapaikkoja eikä siellä siksi viihdy pitkään. Spencer's Plaza on vanha valtava kompleksi jonne eksyy pienten liikkeiden reunustamille kujille. Tunnelma on todella kuin kulkisi jossain itämaisessa basaarissa, loputtomissa sokkelossa jonne on tarkoitus eksyttää ulkomaalaiset. Sellaista jota näkee elokuvissa. Olen löytänyt sieltä luottokaupan ja pakopaikan, kashmirilaiset veljekset, jonne menen aina silloin tällöin juomaan teetä ja ostan taas uusia huiveja tai pieniä mattoja. Kun tulen paikalle, pikkuliikkeen oviaukko suljetaan verholla, eteeni levitetään toinen toistaan kauniimpia huiveja eikä muilla asiakkailla ole sinne asiaa. Rakastan sitä kuvailevaan korukieltä jolla nuo taitavat myyjät kauppaavat tuotteensa ja huokailevat samalla Kashmirin, maanpäällisen paratiisin ihanuutta. Olen luultavasti heidän suurin tulonlähteensä.
Nyt on avattu kaksi valtavaa, länsimaista ostoskeskusta. Chennaille tyypillistä on etten huomannut lainkaan että jotain tällaista rakennettiin. Kaikki kun näyttää täällä muutenkin keskeneräiseltä. Yhtäkkiä vain kuulin että on Skywalk-Mall ja Express-Mall. Molemmat on avattu pari kuukautta sitten mutta puolet liiketilasta on vielä tyhjänä.
Eilen kävin Skywalkissa. En ole ihan varma miten tulen siellä viihtymään. Se ei sytyttänyt vaikka olihan siellä kahvila ja hedelmämehubaari joissa saattoi istua ja katsoa ihmisiä. Jotain vain puuttui. Express-Mallissa oli sama vika, kalsea tunnelma. Tietenkin keskeneräisyys häiritsi jonkin verran, ilmassa leijuva rakennuspöly ja porakoneiden meteli. Ne myös kaikuvat epämiellyttävästi, kaikki äänet sekoittuvat korviin koskevaksi kakofoniaksi.
Skywalk mall näyttää kyllä hienolta. Liukuportaat ovat konstikkaat koska ylös- ja alas liikkuessa joutuu aina kiertämään vastakkaiselle puolelle jatkaakseen matkaa, eikä tavallisia portaita näy missään.
Liukoportaita vahtii vartija mikä on käytännöllistä. Portaat pysähtelevät vähän väliä ja niitä pitää korjata. Vartija ei osaa korjata koska hänen tehtävä on vartioida. Paikalle kutsutaan korjaaja. Asiakasvirta ohjataan silloin toisiin liukuportaisiin joka aiheuttaa sen että käytössä on vain yhdet portaat. Kun portaat menee ylös, alasmenijät joutuvat jonottamaan ja päinvastoin.
Toisessa kuvassa on yksityiskohta jollaisia löytyy ostarista paljon. ilmastointilaite on vuotanut ja katto alkaa repeillä. Kaikkea ei ehdi tehdä ihan vimpan päälle eikä tällaisilla niin ole väliäkään.
Löysin myös tavalliset portaat. Tämä on ihan tyypillinen chennailainen porraskäytävä, ei sen hienompi kuin muuallakaan. Tietenkin uudempi ja paremmassa kunnossa, maali on vielä siisti ja viimeistely on kohdallaan.
Parkkipaikkoja on paljon ja kuten kuvasta näkyy, suurin osa tulee mopolla. Lähellä on monta yliopistoa ja ostarin asiakaskunta näytti olevan hengailevaa opiskelijanuorisoa enemmän kuin täti-ikäisiä naisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti