Kaikki lapsuuden kesät vietin Somerniemen mökillä joka valmistui sinä vuonna kun täytin vuoden. Teininä parasta kesässä oli kesätyö aikuisista tyhjentyneessä Helsingissä ja asuminen kodissa josta vanhemmat olivat häipyneet mökille. Kesäkaupunki kuului nuorisolle, valoisat yöt saattoi valvoa ja silti jaksoi aamulla mennä Rautakirjan henkilökunnan kuppilaan jakamaan ruokaa, terveyskeskuksen luukulle ottamaan vastaan potilaita tai pesemään laboratorioon näyteputkia ja purtiloita. Sekin kesä kun olin juuri 17 vuotta täyttänyt lukiolainen ja Maunulan terveysasemalla puhelinvarauksia hoitamassa. Muistan kuinka suvereenisti neuvoin puhelimessa selkäkipuisille näppäriä kotihoitokonsteja, opastin auliisti nuoria äitejä pikkuvauvojen oksennustaudin hoidossa ja kuumeeseen auttaa varmasti aspiriini. Edes buranaa ei oltu vielä keksitty. Lääkäriaikoja oli niukasti, vähästä oli vaikea antaa ja mielestäni pihtasin nokkelasti vastaanottoaikojen jakoa. Aikuinen unohtaa nuorten hämmästyttävän itsevarmuuden - nyt minun on mahdoton ymmärtää miten saatoin ja miten minun saatettiin antaa tehdä tuollaista! Samalla tavalla nykyään Helsingissä kaupat on miehitetty ystävällisillä, iloisen avuliailla nuorilla jotka eivät tiedä yhtään mitään, mutta joille ei raaski mitään pahaa sanoa. Elämä vaatii vastuuta josta ei tuossa iässä mitään tiedä.
Opiskeluajan kesiin kuului kesätöiden lisäksi purjehdus. Kun kesätyöt vaihtuivat kesälomiksi, lomailin purjehtien 20 kesää. Kaikki lomat kuluivat rattoisasti veneessä. Ensin meitä oli kaksi, sitten tuli mukaan vauva toisensa jälkeen ja lapset kasvoivat veneilijöiksi . 12 vuotta sitten lähdimme Amerikkaan eikä Suomen lomilla ollut purjehdukseen aikaa. Siihen se minulla tyssäsi. Vene on meillä edelleen, mutten ole kuin vieraillut siellä.
Olen ruennut käymään taas Somerniemen mökillä. Mökki on lähellä, sinne hurauttaa vaikka vain illaksi. Nautin tavattomasti kun olen siellä yksin koiran kanssa. Mennessäni saatan kuvitella istuvani koko illan rattoisasti korituolissa ja lukevani dekkaria.
Aikansa kutakin... teininä menin mökille, valitin hyttysiä ja kärpäsiä ja huonoa säätä ja kylmää vettä ja sitä että äiti puuhaa koko ajan ja istuin murjottaen korituolissa ja luin dekkaria Eilen olin illalla kuuden maissa mökillä ja jo ennen kuin avasin mökin oven hain liiteristä pokasahan ja oksasakset. Vaan kun olin vaihtanut kaupunkitamineet mökkivaatteisiin ja pääsin sahan kanssa katajan juurelle, tuli kaatosade. Menin sisälle ja arvelin olevani oikeutettu lukemaan sitä dekkaria.
No, otin kirjan ja asettelin korituolin päällisiä paremmiksi, huomasin takan päällä olevan paljon pölyä, peilit kaipasivat pyyhkimistä ja - kuinka en huomannut aikaisemmin! - ikkunanpokissa oli hämähäkinseittejä. No, kun pesaisen ikkunat sisäpuolelta, otanpa kaikki verhot samantien pois, vien kaupunkiin, pesen ja silitän niin on juhannuksena mukavampaa. Tai miksi pestä ikkunat vain sisältä kun voi pestä myös välistä ja ulkopuolihan vasta likainen on. Siitepöly ei ole ollenkaan kivaa. Valkoiset ikkunanpokat ovat ihan keltaiset, pyyhkäisen ne suitsait puhtaaksi ja samalla menee parvekkeen kaiteetkin.
Pieni sade ei haitannut ja parvekkeen pestyäni aloin katsella uudestaan sitä katajaa. Katsoin kuitenkin myös kelloa. Aamupäiväksi on varattu kampaaja Helsingissä, ehkä ei sittenkään kannata puolenyön jälkeen rueta metsänharvennushommiin vaikka kuinka himottaisi.
Yksinolo mökillä on varmaan hieman hullun hommaa mutta todella antoisaa ja täydellisen vapauttavaa. Olin autaallisen onnellinen kun yöllä vielä kuljin koiran kanssa alas matalaan rantaan, ohimennen nyhdin koiranputkia juurineen liiterin nurkalta, kiipesin taas polkua pitkin ylös ja menin alas syvään rantaan katsomaan kaunista järvenselkää.
- Nuo kuuset entisen korkeushyppypaikan takaa voisi kaataa, samoin tuo tuosta saunan kulmalta. Mökkimäen männyt ovat kasvaneet korkeiksi ja miltei peittävät näkymän järvelle ja tuskinpa kukaan huomaa jos yhteismaan puolelta nuo muutamat koivut katoavat. Ja koko mäkihän on täynnä katajia joten nuo kolme suurta rehottavaa katajaa syvän rannan polun päästä joutaa hyvin saunapuiksi. -
Järvenrantamökistä purjeveneeseen ruotsinkieliseen saaristoon ja taas järvenrantamökille. Aikansa kutakin. Tällä hetkellä olen tyytyväinen Hämeen rajamaiden satunnainen mökkeilijä.
7 kommenttia:
Muistuu aivan nuoruus mieleen kun vietimme kesiä siellä. Yleensä kesät olivat myös lämpimiä ja aurinkoisia.
Liisa K.
(Laitoin tätini Liisan Facebookin kautta tulleen kommentin tähän kun kukaan muu ei ole kommentoinut)
Kesämuistelusi herättivät minua ajattelemaan oman varhaislapsuuteni kesiä. Asuimme Malmilla, mitään kesämökkiä ei ollut eikä tarvittukaan. Vapaata luontoa ja puutarhaakin oli kodin ympärillä. Joskus käytiin mummolassa Somerniemellä. Bussimatka sinne oli pitkä, Lohjalla oli tauko matkustajien kahvitusta varten.
Näiltä ajoilta on mieleen jäänyt pari poikkeavaa kesää. Oltiin Äidin kanssa pensionaatissa eli täyshoitolassa Finbyssä. Kyseessä oli ilmeisesti suurempikin paikka, muistan mm.oman tanssipaviljongin jossa oli erilaista ohjelmaa kesävieraidenkin esittämänä.
Muutto Helsinkiin 1930-luvun puolessa välissä rikkoi Malmi-idyllin.
Kaupungissa kesällä ei ole kyllä juuri mitään tekemistä. Työssäkäyvät ovat jossain lomalla ja nuoret ovat töissä.
Eihän siitä tule mitään, jos kaikki aika mökillä menee johonkin siivoukseen ja kunnostukseen. Kyllä rentoutumisen osuus ajanvietosta pitää olla huomattavasti työtä suurempi.
Taas löytyi niin ehdottoman elettyä blogitarinaa, jossa ilo ja nostalgia vaihtelevat. Taidan tästäkin kopioida itselleni pysyvää
muistitietoa. - Omasta lapsuudesta ei surullista kyllä löydy erikseen kesäasumista ja talviasumista, kun kaikki tapahtui kotisaaressamme Veitsiluodossa saman tutun parikymmenpäisen lapsilauman kanssa. Kesällä uimista, puutarhaa (ei aina vapaaehtoista) pyöräilyä
lukemista -talvella hiihtämistä, lumileikkejä, luistelua, koulua -
ynnä muuta ynnä muuta. Mutta koko
ajan sama koti ja sama saari - ei
osattu kaivata muuta. Kadehdin -
Olen oikeasti monta vuotta haaveillut viettäväni kesän pensionaatissa jossa seurustellaan muiden vieraiden kanssa, tehdään kävelyretkiä ja syödään aina samoissa pöydissä istuen. Päiviin mahtuisi lukemista ja kirjoittamista retkeilyn lomaan. Onkohan Finbyn paikka vielä olemassa!
Mökillä rentoutuminen on kyseenalaista jos astiakaapissa ja haarukoiden ja veisten seassa on hiirenkakkaa, ikkunalaudalla makaa kuolleita kärpäsiä ja kun vetää verhot eteen, pöllähtää hämähäkinseittejä ja kuolleita kärpäsiä. Myöskään keltaisen siitepoölyn peittämillä puutarhakalusteilla istuen ei juuri nauti lounaasta ja jos polku rantaan on umpeenkasvanut, sekin joskus harmittaa ja tulee mieleen miksei joku vois laittaa vähän paikkoja kuntoon.
Siksi on vanhemmat jotka touhuaa.Ei nuorten kuulukaan näitä tajuta.
Ei sitä kyllä tajua kuinka paljon aikaa ja vaivaa ja siivoilua siihen menee että pääsee sitten rentoutumaan mökillä. Lapsena ainakin mökillä stressaavinta oli päättää mitä tehdä ensin - lukea vai heittää tikkaa vai piirtää vai ... Samoin kyllä purjehduksen ja ihan kodinkin kanssa. Ei sitä tajunnut että venettä ja kotia pitää myös siivota eikä se ole pelkkää sitä että vaan elää. Nyt sen tajuaa vähän paremmin kun itse pitää pyyhkiä pölyt ja pestä vaatteet jne.
Lähetä kommentti