Pihtaamista

Olen jo aiemmin kirjoittanut kaikenlaisesta pihiydestä ja säästämisestä mihin olen Intiassa asuessani törmännyt. Onhan tällainen huvittavaa. Laihialaisvitsitkin ovat hauskoja.

En silti juuri nauranut kun kuukausi sitten olin Delhissä. Sairaalani oli hövelisti lähettänyt minut edustamaan Mehtan terveysturismiosastoa kansainväliseen business-to-business-matkailumessuille. Terveysturismi kun on myös matkailua. Osa matkatoimistoista hoitaa muun ohessa terveysturismipuolta - on yhteydessä sairaaloihin ja sairaalat taas mielellään sitovat kiinteät suhteet tiettyihin arvostettuihin terveysmatkailuun erikoistuneisiin matkatoimistoihin. Siksi minäkin olin Delhin näyttelyssä seisomassa Mehtan näyttelykopissa. Se olikin kivaa. Pidän kongresseista ja näyttelyistä vaikka se on todella raskasta. Jatkuvaa puhumista, hymyilemistä, uusia ihmisiä ja samoja keskusteluja niin ettei enää tiedä kenen kanssa on puhunut ja mistä yleensä on puhunut.

Sairaala oli varannut Elizabethille ja minulle huoneet kahden tähden bed & breakfastista. Sain siis oman huoneen koska kieltäydyin jakamasta huonetta alaiseni kanssa. Paikka oli ihan siisti, ei siinä mitään. Tähän aikaan Delhissä on kylmä myös viiden tähden hotelleissa - ei ole keskuslämmitystä eikä lämmitystä muutenkaan ole tapana käyttää. Karu ja yksinkertainen mutta huoneessani oli kaksoissänky, filtti ja puhtaat, paikatut lakanat, telkkari ja oli oma WC ja suihkukoppikin. En siis valittanut. En ollut olettanutkaan että siellä olisi saippuaa, shampoota tai hiustenkuivaajaa - ne oli minulla mukana. Suihkusta tuli lämmintä vettä ja WC toimi. Kunnes se lakkasi toimimasta...

Toisena iltana nautin löhöilystä. Lojuin sängyllä pyjamassa ja katsoin romanttista roskaelokuvaa ja join teetä. Olin hyvin tyytyväinen. Kunnes huuhtelin WC:n. Kahva jäi käteen ja vesisäiliö - sen sijaan että olisi tyhjentynyt - alkoi täyttyä. Vettä valui lattialle niin että kylpyhuone oli kohta kuin intialaisen WC-kävijän jäljiltä. Enkä saanut mitenkään huuhdottua pönttöä.

Katsoin kaihomielisesti romanttisen elokuvan kulkua ja sitten sitä valuvaa pönttöä. Ei, kyllä minun on pakko pyytää joku tänne apuun. Eteisessä oli omistajan apuri, sellainen mykkä nuorukainen jonka viittelöin paikalle. Poika nosti vesisäiliön kannen, nosti pöntön kannen ja kurkisteli mitä sinne olin jättänyt ja päätyi hakemaan apua. Toinen omistajan apuri, sellainen joka puhuu pelkkää hindiä, saapui paikalle. Räpelöi WC:n vesisäiliötä, nosti pöntön kannen ja kurkisteli jätöksiäni. Istuin sänkyni päällä, televisio oli auki ja romanttinen elokuva kulki kulkujaan mutta tunnelmani oli jotenkin särkynyt ja olin ainoastaan suunnattoman kiusaantunut.

Sitten tuli omistajakin paikalle, louskutti irtonaista huuhtelukahvaa, nosti kaikki kannet ylös ja kurkisteli samalla tavoin kuin muutkin. Ei, se ei ollut yhtään hauskaa. Minua ei naurattanut lainkaan. Istuin kivettyneenä paikallani ja tuijotin mitään näkemättömin silmin romanttista elokuvaa ja yritin kiivaasti olla ajattelematta mitään, sanomatta mitään, katsomatta ketään.

Lopulta omistaja tuli luokseni ja sanoi että he saivat huuhdottua pöntön ja täytettyä vettä säiliöön niin että voin käyttää yhden kerran WC:tä.
-"Yhden kerran?! Voinko sitten käyttää jotain muuta WC:tä?"
Omistaja tuijotti minua ällistyneenä "Sinähän lähdet aamulla!"
... Niin lähden mutta mitä se tähän kuuluu!!...
- "Jos lähdet aamulla et voi tarvita WC:n huuhtelua kuin kerran"
- "Mutta jos kuitenkin haluan käyttää WC:tä useamman kerran."
- "Miksi ihmeessä käyttäisit enemmän? Kyllä yksi kerta riittää. Onko sinulla jotain ongelmia, vai?"

Oli jo yli keskiyön ja lopulta minulle avattiin yksi huoneista jonka WC:tä sain käyttää kun nyt välttämättä halusin. (... Omituisia nuo suomalaiset...). Romanttinen elokuva oli loppunut ja täytyy myöntää että mieleni ei enää ollut niin romantiikkaan suuntautunut kuin silloin alkuillasta.

Intialaiset ovat aikamoisia säästäjiä ja erinomaisia panttaajia. Juuri luin The Hindusta kuinka munuaiskivet ovat yleistyneet lapsilla kun tytötkin nykyään pyritään pakottamaan kouluun ja jos koulussa on WC, ne ovat sellaisessa kunnossa ettei sinne kukaan mene joten tytöt eivät juo päivän aikana lainkaan jottei tarvitse käydä WC:ssä. WC:n puutteen vuoksi monet murrosikäiset tytöt kuukautisten alkaessa joutuvat lopettamaan koulun. The Hindu kuvasi Chennain keskustassa olevaa julkista koulua jonka WC oli toiminnassa vaikka käyttökiellossa. Jopa karaistunut toimittaja kuvasi elävästi oksettavan sanoinkuvaamatonta hajua jonka läpi joutui kulkemaan mennessään WC-rivistön ohi rehtorinkansliaan. Ei se rehtorinkaan virka mitään herkkua ole! Rehtori pahoitteli tilannetta ja totesi että tilanne korjataan, mutta se vie jonkin verran aikaa kunnes selvitetään kenelle korjaus kuuluu ja mistä saadaan rahat ja toivoi ettei kaikki tytöt lopeta koulunkäyntiään WC-tilojen korjaamista odotellessa.