Kolam portinpielessä

Joka aamu miljoonat hindunaiset etelä-Intiassa tekevät kiehkuraisen ja symmetrisen kuvion portinpieleen, ulko-oven eteen, pihalle. Kuinka kauan ja minkä tähden koolameita on tehty, sitä ei tiedä kukaan. Vaurautta taloon, hyvää onnea, suojelua pahalta. Ja varsin arkisesti - kolam taiteillaan tietystä riisijauhosta joka kelpaa muurahaisille. Muurahaiset ehkä pysyvät talon ulkopuolella kantaessaan kolam-jauhoja eivätkä ehdi ainakaan suurin joukoin sisälle talon sokeripurnukoihin tai jauhopurkkeihin.

Vaikka kaikki jauhot, hiutaleet, sokerit ja murot ovat ilmatiiviisti purkeissa, aina jotain pikkuotuksia löytyy purkeista. Ei koskaan kannata ostaa jättitarjouskasoja kuivatuotteita, eikä niitä ole edes tarjolla. Riisin ostimme alkuun 10 kilon pussissa ja pidämme riisin edelleen jääkaapissa. Mutta koska riisin kulutus oli meidän kahden hengen taloudessa aivan hämmästyttävää vaikkemme edes syöneet riisiä kuin kerran viikossa, päädyimme jatkossa Anitan murheeksi ostamaan riisit kilon pusseissa joista on vaikea ottaa vaikka puoli litraa jyviä pussiin ja pussi käsilaukkuun. Öljyn kulutus meillä on edelleen huikea, mutta annamme tämän lisäedun säilyä sanattomalla sopimuksella. Tarkistan ostoskuitit ja ihmettelen ääneen öljyn kulutusta, mutten sano muuta.

Olen iloinen pihamme kolameista jotka Vanilla, puutarha-apulainen joka aamu taiteilee. Alussa kun niitä ei meillä ollut, talomme oli jotenkin kaljun oloinen kun muilla oli koristeet ja lyhdytkin palamassa. Kolamien päälle astutaan, ajetaan autolla, sataa ja joskus portin edustaa lakaistaankin ja kolam katoaa hiljalleen. Seuraavana päivänä on uusi kuvio. Intiassa elämän ikuinen kiertokulku on jatkuvasti läsnä.