Menin kuin meninkin rannalle. Olisihan ihan älytöntä jollen olisi hienolla hiekkarannalla käynytkään kun tänne kerran tulin. Ja ihan positiivinen kokemus. Vuokrasin lepotuolin ostamalla 25 rupialla juotavaa ja olin aamulla reilun tunnin beachilla. Kaikenlaista kaupustelijaa oli jatkuvasti joten aika ei tullut pitkäksi. Jos olisin ollut jonkun kanssa rannalla, se olisi kiusannut ja olisin häätänyt tyypit pois, mutta nyt en viitsinyt lukea kirjaani vaan jutustelin niitä näitä näiden rannan työntekijöiden kanssa. Eihän se ole soveliasta, mutta olin hyvin tiukka kunniastani "My husband does not allow me to talk to other men" joten juttelin naisten kanssa.
Sitten kävelin pölyistä katua pitkin parin kilometrin päähän manikyyriin ja pedikyyriin jossa vierähti pari tuntia. Sieltä otin taksin ja yritin etsiä taksikuskin kanssa taidenäyttelyä josta olin lukenut tämänpäiväisestä Times of Indiasta. Minulla oli lehdestä repäisty artikkeli mukana jossa oli kuva kaverista joka järjesti näyttelyn, mutta hassua kyllä, mitään osoitetta ei ilmoitettu, ainoastaan kylä jossa paikka on. Taksikuski näytti lehtileikettä, joku tunnisti artikkelissa esiintyvän kaverin muttei kukaan osannut kertoa mistä kaverin löytäisi. Tulihan kierrettyä Goan muitakin kyliä! Taksi maksoi 400 rupiaa - 6 euroa, jonka maksoin oikeastaan ihan mielelläni koska minulla oli kivaa.
Antti soitteli - Stefi on vatsataudissa ja Antti lähtisi kanssani uudestaan syömään. Eilen kävimme koko poppoo yhdessä - eilen Antti tarvitsi rupioita joita minun on helpompi ja edullisempi nostaa intialaiselta tililtä kuin Antin suomalaiselta tililtä. Taksi ja mainoslehtiset suosittavat Souza Lobo-ravintolaa Calangute-kylässä joka on sopivasti puolivälissä Antin ja minun kylääni. Tapaamme kaiketi siellä.
1 kommentti:
Kuulostaa ihan mielyttävältä. Ihan kiva kun ei ole mitään ohjelmaa ja voi tehdä ihan sitä mitä itse haluaa, käydä manikyyrissä tai museossa miten lystää.
Lähetä kommentti