Nyt taitaa olla kiireitä... Antti, Nico ja Stefi ovat käymässä ja lähtemässä jo pois Chennaista, kävimme yhdessä kiertämässä Hand in Hand-kyliä, leipomoita, kutomoja, vihimme yhden vedenpuhdistamon, jaoimme sertifikaatit 120 ammattikoulutuksen päättäneelle nuorelle ja vielä aamulla ehdimme käydä temppelissä katsomassa intialaista vihkitoimitusta. Se oli perjantai ja se oli niin täynnä ohjelmaa että vieläkin hengästyttää.
Mutta sinne Hand in Handiin olen menossa töihin, Fund Raisingiin. Sairaala tulee hyvin pian olemaan yksi kokemus monista ja uudet ihmetyksen aiheet odottavat. Vierivä kivi ei sammaloidu edes keski-ikäisenä. Tämän työpaikan vaihdoksenkin ehdin tässä samassa hässäkässä sopia. Kaikki vaan samaan syssyyn.
Siksi lähden Goallekin. Nico ja Stefi lähtivät sinne jo toissapäivänä, me Antin kanssa tänään perään. Asumme eri hotelleissa parin kilometrin etäisyydellä enkä tiedä kuinka paljon siellä olemme yhdessä. Mutta Goa on suosittu turistipaikka etenkin länsimaisten keskuudessa. Tai oikeastaan kuulimme että se on israelilaisnuorten SE PAIKKA jonne mennään kun pakollinen armeija on saatu käytyä ja myös venäläiset ovat valloittaneet Goan rannat ja resortit. Suomalaisiakin on siellä pilvin pimein - Finnair lentää sinne charter-lentoja säännöllisesti.
Goa on entinen Portugalin alusmaa ja sieltä saattaa löytää jonkun joka vielä puhuu portugalia. Voin verestellä miltei unohtunutta kielitaitoani jollen muuta keksi. Tai haikailla Brasilian muistojani. Aika kultaa tosiaan kaiken. Nyt alkaa olla jo tosi ikävä brasilialaisten iloisuutta, rentoutta ja koko maata. Ei sentään vielä Manausta.
No... tunnin kuluttua lähdemme. Tulen lauantaina takaisin ja Antti jatkaa Delhin kautta sunnuntaiksi Suomeen. Aika kuluu liian nopeasti, kaikkea ei taaskaan ehtinyt tehdä ja olisi kiva että vieraita olisi ollut pidempään. Mutta elämme toivossa että Intia ja Chennai hiljalleen alkaa ystäviämme kiinnostaa ja kohta tänne tulveksii kaikki!
Mutta nyt siis 4 päivän rantalomalle Goaan, entiseen Portugalin siirtomaahan. Ehkä sieltä, kuten Manauksestakin, saa Bacalhau'ta, sitä hirveätä kuivattua turskaa jota ainakin brasilialaiset rakastivat koska se oli Portugalin aikojen muistoja. Sitä en ainakaan aio syödä.
5 kommenttia:
Oli varmaan Antillekin kiva tutustua kaikenlaisiin normaalin Intia-elämän puoliin eikä vaan turistikohteisiin, ja nythän on
se ainoa täältä, joka on saanut kosketuksen sinun uuteen maailmaasi
Hand-in-Hand-merkin alla. - Kunhan Ilkat palaavat Tahkolta, toivon, että ennättävät tänne kertomaan kaikesta (ja I. asentamaan yhden eilen ostamani uuden vehkeen!)
"kiertämässä Hand in Hand-kyliä, leipomoita, kutomoja, vihimme yhden vedenpuhdistamon, jaoimme sertifikaatit 120 ammattikoulutuksen päättäneelle nuorelle ja vielä aamulla ehdimme käydä temppelissä katsomassa intialaista vihkitoimitusta" ei kuulosta yhdeltä päivältä!! Aika kuluu tosiaan liian nopeasti, ja samalla on liian paljon mitä haluaisi ehtiä tehdä. Kuulostaa kuitenkin siltä että saitte ihan hyvin ohjelmaa järjestettyä.
Joo, Hand in Hand-päivä oli intensiivinen. Ja unohdin mainita että 190 lapselle jaettiin henkilökohtaisesti kullekin erikseen pussi jossa oli kyniä, vihkoja ja karkkia.
Mummun kommenttiin lisäys - Ei Antti ole ainoa Hand in Hand-tuntija. Pia kyllä tuntee järjestön oikein hyvin ja piti sen toiminnasta niin paljon että on siksi menossa sinne töihin kesällä.
Kiva! ja sittenhän teistä tulee työtovereita ja Piasta pikkuisen enemmän Intian tuntija. Mahtaako ollenkaan malttaa tulla Suomeen sitten kesällä?
Lähetä kommentti