Taas Suomessa! Oli jotenkin sopiva aika tulla Suomeen. Mikolla oli työmatka, minä mahduin lennoille mukaan. Intiaa jaksaa paljon paremmin kolmen kuukauden pätkissä. En ole koskaan aiemmin asunut paikassa joka uuvuttaa yhtä rankasti kuin Intia. Jokainen päivä siellä tuo uuden yllätyksen, uuden opin, uuden näkökannan, uuden pulman tai uuden ilonaiheen.
Usein ajattelen että olemme Mikon kanssa liian vanhoja tällaiseen elämään, jatkuvaan vaellukseen ja sopeutumiseen. Että kaikki tämä kokemus pitäisi saada nuorempana. Mutta sitten en taas ole varma. Meidän Intiamme on varmasti tyystin erilainen kuin nuoren ulkomaalaisen Intia. Chennaissa on paljon kaltaisiamme ulkomaalaisia pariskuntia joiden lapset ovat kasvaneet aikuisiksi eikä vielä ole lapsenlapsia. On nuoriakin, lapsettomia pariskuntia, sinkkujakin. Ulkomaisia lapsiperheitä en juurikaan tunne, kansainvälinen koulu tiivistää nämä perheet yhteen ja koulun tarjoama vilkas sosiaalinen elämä riittää heille. Siksi lapsettomat ja lapsiperheet eivät oikeastaan kohtaa ulkomailla asuessaan.
Tulin lounaismonsuunisateiden kastelemasta höyryävästä Chennaista Suomen raikkaaseen syksyyn jossa se että voin pitää ikkunaa auki, on pieni onnen aihe. Viileys ja sade voivat tosiaan olla ihmeellisiä ja ihania asioita!
3 kommenttia:
Mulle ei ole tullut mieleenkaan, etta olisin muka liian vanha naihin kokemuksiin.
If there was a "like" button on Blogger, I would "like" Dad's comment.
Kivaa, että olette taas Suomessa, kuinka pitkään? On tosi hyvä että voitte välillä pitää taukoja niin taas jaksaa arvostaa Intian ihmeitä. Terveisiä!
Ehdottomasti olisin aloittanut kiertämisen nuorempana. Mutta kun se ei silloin onnistunut, niin parempi nyt kuin ei milloinkaan.
Lähetä kommentti