Intiassa kaikki on aina toisin.
Madras klubilla naisten pukukoodi on "decorative". Miesten pukeutumiseen on kaksisivuiset ohjeet.
Mikko kutsui kerran johtoryhmänsä illalliselle Madras Klubiin. Eikös vain jotkut pojista saapuneet paikalle sandaaleissa ja ilman sukkia. Tietäähän sen miten kävi. Ei ollut sisäänpääsyä. Matin vaimo oli illan kotona joten Matti lähetti autonkuljettajansa, Venkateshin, hakemaan sieltä kolme paria kenkiä ja sukkia. Kun miehet oli lopulta säädyllisen näköisiä ja pukukoodin mukaisia, illallinen saattoi alkaa.
Eräänä sunnuntaiaamuna olimme uimassa, uidessa tuli nälkä ja päähämme pälkähti mennä kokeilemaan Madras Klubin kuuluisaa intialaista sunnuntaibrunssia klubin terassilla. Ei onnistunut. Mikolla oli brasilialaiset Havainas-rantasandaalit. Ei siis kenkiä eikä sukkia. Se että minulla oli samanlaiset Havainakset ei haitannut mitään koska on kaiketi liian epäkohteliasta tarjoilijoiden ja henkilökunnan ilmoittaa rouville missä tamineissa nämä eivät ole tarpeeksi koristeellisia klubin tiloihin.
Tiedämme siis sukkasäännöt tosi hyvin. Toissapäivänä brasilialaiset salcompilaiset, Alex ja Eliane, siirtyivät hotellista asustamaan Madras Klubin vierasasuntoihin työmatkansa toiseksi viikoksi. Klubissa on mukavuuksia joita hotellissa ei ole - suuri uima-allas ja 500 metrin kävelyreitti puhtaassa puistomaisessa ympäristössä, olkoonkin että tähänkin aikaan vuodesta klubin edessä oleva Adyar-joki haisee.
Saattelimme vieraat klubiin ja huoneita odotellessa menimme baariin nauttimaan drinkit. Baarin ovella Mikko muisti sukat. Jalassa oli nahkaiset purjehduskengät, ilman sukkia. Näimme baarissa viisi tennisshortsiasuista vanhempaa intialaista herrasmiestä. Tennistossuissa - vaikkakin sukat jalassa - ja pienissä shortseissa istuvat papat olivat päässeet sisään, kyllä mekin. Mikolla oli erityispitkät farkut jalassa eikä paljaita nilkkoja näkynyt lainkaan.
Tarjoilija tuli pöytäämme ja sanoi "Anteeksi mutta teillä ei ole sukkia". Mikko kysyi miten nuo herrasmiehet saattavat nauttia juomiaan shortseissa jollei hän voi olla samassa paikassa, ilman sukkia. "Sir, he aiheuttavatkin minulle paljon harmia ja huolta".
Tilasimme gin-tonicit ja nauroimme iloisesti intialaisten säännöille. Brasiliassa on paljon lakeja, mutta ei sukkasääntöä, kylläpäs Intiassa on hassunkurista! Baarin manageri tuli paikalle. "Sir, teidän pitää poistua, teillä ei ole sukkia." Mikko katsoi jalkojaan ja huomautti ettei kukaan voi nähdä onko hänellä sukat vai ei. Minä hymyilin koristeellisesti "Vain yhdet juomat?". Pohtimista, miettimistä. Jännitys kasvoi.
Mikko sai juoda koko gin-tonicinsa ilman sukkia! Humalluimme pelkästä riemusta. Sukattoman suomalaisen voitto!
6 kommenttia:
Henkilökunnan tarkkasilmäisyyttä voi kehua. Nilkkaa näkyi korkeintaan 1 x 3 cm verran ja lisäksi jalat olivat pöydän alla.
Mikossa taitaa olla vielä hieman jäljellä poikaviikatia: juuri se mikä on kiellettyä, se pitää saada tehdyksi.
Maassa maan tavalla - pitäisi olla pieni sukkakioski kaikkien hienojen paikkojen ovella, kuten kai kravatteja saa vuokrata Helsingissä vahtimestareilta. - Portugalissa ohjattiin pöydästämme pois herrasmies, jolla ei ollut puvun takkia.
Helsingin ravintoloissa ei ole tainnut olla kravattipakkoa - ja portsareitten lainakravatteja - sitten 70-luvun. Sopii hyvin yhteen sen kanssa, että useimmilla intialaismiehillä on hyvin 70-lukulaiset viikset.
Huhhuh, en tosiaan ajatellut että henkilökunta oikeasti tarkkailee ihmisten nilkkoja jotta näkee onko kaikilla sukat jalassa! Voin vaan kuvitella kuinka tarjoilija menee puhumaan managerilleen "Odota, kyllä se paljas iho kohta näkyy... Tuossa! Katso! Mitä tommoselle tyypille tehdään?"
Hyvä ettei rietas käytöksenne aiheuttaneet potkuja koko kerhosta! Olisi ollut sääli jos sitä ei olisi päässyt näkemään.
Lähetä kommentti