Vieraita

Riikka ja Ilkka tulivat ongelmitta eilen illalla. Delhin kone ei ollut myöhässä ja olimme kotona hieman ennen yhtätoista illalla. Intiassa ei koskaan voi etukäteen tietää tarjotaanko lennolla kunnon ateria jälkiruokineen vai onko tarjoilu vain 2 desin vesipullo kullekin. Nyt oli se vesipullolento. Delhistä lentää kolmessa tunnissa joten kukaan tuskin nääntyi matkalla. Ainakin meidän vieraat olivat ihan normaalin ja hyväkuntoisen oloisia tullessaan.

Ajoimme kotiin. Oli kaiketi ollut pientä kisaa kumpi kuljettajista hakee Saarin (siis Mikon) pojan. Kyllä se on ykköskuljettajan hommia, vaikka Prabha on alityöllistetty. Tämä on niitä suuria tapahtumia meidän piireissä. Kaikki kulmakunnan vartijat, autonkuljettajat ja kodinhoitajat ovat tietoisia että se niiden toinenkin poika tuli nyt.

Tänään tutkimme Chennain kaksi suurinta nähtävyyttä - mietin vielä mitkä ne voisivat olla - ja sitten voimmekin jo mennä lounaalle. Sen jälkeen Riikka saa tehdä huiviostoksia kashmirilais-veljesten kaupassa ja siihen vierähtänee pari tuntia. Tietäen luonteeni heikkouden ja veljesten myyntitaidot, uskoisin itsekin poistuvani kojusta parin huivin ja muutaman korun kanssa. Sitten voikin olla aika vetäytyä iltapäiväkahville vaikka Amethystin puutarhakahvilan idylliin ja lopulta tulla kotiin ja mennä illalliselle Mikon kanssa.

Huomenna on Hand in Hand-päivä, kylä, terveyskeskus, koulu ja Kancheepuramin toimisto jossa Pia oli töissä. Perjantaina lähdemme Pondicherryyn josta palaamme lauantaina. Sunnuntai-iltana vieraamme jo lähtevät.