Intialla on pitkä historia. Se näkyy erityisen konkreettisesti tänään kun Allahabad High Court antaa tuomion maanomistusta koskevassa oikeudenkäynnissä, joka alkoi vuonna 1950. Kiista on kuitenkin paljon vanhempi kuin tämä 60 vuotta.
Babur, Intian ensimmäinen mogulikeisari rakennutti vuonna 1528 moskeijan Ayodhyaan (Uttar Pradashissa, 600 km New Delhistä itä-kaakkoon). Legendan mukaan Rama, eräs hindujen tärkeistä jumalista, on synytynyt samalla paikalla. Jotkut hindut uskovat, että paikalla oli myös hindu-temppeli, joka olisi tuhottu moskeijan alta. Kaivauksissa tällaisesta temppelistä ei tosin ole löydetty todisteita (sen sijaan paikalla on ollut 600-luvulla jain-temppeli, mutta jain-uskovaiset ovat rauhanomaisia, eivätkä osallistu tähän kiistaan).
Moskeija sai kuitenkin olla paikallaan enemmän tai vähemmän rauhassa (käytiin siitä yksi oikeudenkäynti myös vuonna 1886) Intian itsenäistymisen aikohin saakka. Kuten tiedämme, itsenäistyessä Brittiläinen Intia jaettiin islamilaiseen Pakistaniin ja pääasiassa hindulaiseen Intiaan, minkä seurauksena Intiassa esiintyy edelleen ääri-hindulaisuutta. Vuonna 1949 hindut tunkeutuivat moskeijaan ja veivät sinne Raman ja Sitan patsaat. Siitä lähtien paikan hallinnasta on ollut avoin konflikti, joka huipentui siihen, että väkijoukot tuhosivat moskeijan vuonna 1992. Tästä seurasi laajoja mellakoita.
Tuomioistuimen päätettävänä on monta kysymystä ennenkuin varsinainen maanomistus voidaan ratkaista. Syntyikö Rama paikalla? Oliko paikalla hindu-temppeli ennen moskeijan rakentamista? Tuhosivatko muslimit temppelin? Tuotiinko moskeijaan hindu-jumalien patsaat joulukuussa 1949?
Intiassa varaudutaan monin paikoin levottomuuksiin tuomion julistamisen takia. Vaikuttaa siltä, että eniten pelätään muslimien hyväksi annettavaa tuomiota. Maa on pullollaan hindu-nationalistipoliitikkoja, jotka käyttävät mielellään jokaisen mahdollisen tilaisuuden oman asemansa nostamiseen.
Odotamme jännityksellä tuomion julistamista tänään klo 15. Tuloksen saatte varmaan lukea Hesarista.
8 kommenttia:
Ihmettelin kollegalle miten ihmeessä maallinen tuomioistuin voi ratkaista sellaisem teologisen kysymyksen kuin jumalan synnyinpaikan. Kävi ilmi, että Rama ei olekaan varsinaisesti jumala vaan Vishnu-jumalan seitsemäs inkarnaatio. Eli kyllä tuomioistuin voi ratkaista hänen synnyinpaikkansa aivan yhtä hyvin kuin se voisi ratkaista Jeesuksenkin syntymäpaikan. Todisteiden löytäminen voi kyllä olla hankalaa kun Raman uskotaan eläneen vuoden 1450 EAA kieppeillä.
Jos kyseessä ei siis ole jumalan syntymäpaikka, vaan potentiaalisesti oikeasti eläneen uskonnollisen henkilön syntymäpaikka, se ei tosiaan eroa Jeesuksen, apostolien, presidenttien tai minkään muunkaan historiallisen henkilön syntymäpaikasta. Silti uskomatonta, että jotain porukkaa voi kiinnostaa niin mielettömästi joku paikka--ei siis historiallisesti merkittävä rakennus vaan sijainti.
Minun on vaikea ymmärtää näitä pyhiä paikkoja. Ok, Sinain vuori on monille uskonollisesti tärkeä paikka ja varmasti olisi mahdoton kuvitellakaan, että sinne rakennettaisiin huipulle mitään, ainakaan jonkun tietyn uskontokunnan temppeliä.
Historiallisesti tuollaiset paikat voivat tietysti olla uskonnon takia arvokkaita. Sen takia en minäkään hyväksyisi historiallisesti tärkeälle paikalle rakennettavaa rakennusta. Tässä kuitenkin oli kyse olemassa olevasta rakennuksesta, joka itsessään lienee historiallisesti jossian määrin arvokas, kuten kaikki vanhat rakennukset. En ymmärrä, että paikalle rakennettaisiin uusi hindutemppeli, mutta voisin ymmärtää ja hyväksyä arkeologiset kaivaukset.
Luxorissa Luxorin temppelin sisään on rakennettu muslimimoskeija. Minulla on vähän ristiriitaisia tunteita sitä kohtaan. Temppeliin verrattuna se on nuori. Se saattaa peittää alleen antiikin Egyptin raunioita. Toisaalta jos siellä on jotain, se tuskin on muuta kuin kivimurskaa. Moskeija on vielä suhteellisen pieni, eikä välttämättä pilaa temppeliä. Historiallisestikin se on tärkeä, koska näitä antiikin temppeleitä on muutenkin jatkettu ja muokattu vuosituhansien ajan. Jos moskeija puretaan, pitäisikö myös Aleksanteri Suuren rakennuttamat lisäosat Karnakista tuhota, entä Ramses II:n? Missä menee raja?
Tuossa Intian tapauksessa käsitin, ettei nykyään ole edes sitä moskeijaa. Maanomistus on vaikea asia. Millä periaatteella ihmiset omistavat maita? Kai Intiassakin on joskus päätetty mitkä maat ovat yksityisiä ja kuka ne omistaa? Kaikki muu on valtion. Ei voida miettiä jälkikäteen kuka on ollut jossain ensimmäisenä. Raja pitää vetää johonkin hetkeen jolloin lait on tehty ja maa jaettu.
Luxorin temppelin tapauksessa olen sitä mieltä, että moskeijan maa-alue ei kuulu moskeijalle vaan valtiolle ja ihmiskunnalle. Samoin sfinksikadun päälle rakennettu kaupunki voidaan mielestäni pakkolunastaa ja jyrätä maan tasalle.
Maanomistuskysymykset ovat vaikeita. Suomesta tulee mieleen Wärtsilän Helsingin telakan tontti, jonka omistuksen epäselvyys ilmeni kun Wärtsilä Marine meni konkurssiin. Joku Ruotsin kuningas antoi tontin aikanaan silloiselle Wärtsilän edeltäjälle. Ei kuitenkaan omistusoikeutta vaan kuninkaan käskyllä ikuisen hallintaoikeuden laivanrakentamistarkoitukseen. Kun laivoja ei enää rakenneta, kukaan ei tiedä kenelle omistus kuuluu (ehkä Ruotsin kuninkaalle?). Wärtsilä Marinen konkurssipesää ei ole voitu edelleenkään lakkauttaa lopullista oikeuden ratkaisua odottaessa.
Tämä Ayodhyan moskeijan maa-alueen omistusriitahan juontaa siitä, että hindujen mielestä heillä oli laillinen oikeus maahan kun muslimit tulivat ja ryöstivät sen vuonna 1528. Muslimien mielestä maa on ollut heillä kyseisestä vuodesta lähtien eikä edeltävistä omistajista ole tietoa. Se, että paikalla ei ole enää moskeijaa ei voi tietenkään vaikuttaa ratkaisuun. Muutenhan moskeijan hävittäjät palkittasisiin tuhotyöstään.
Update:
Kolmihenkinen tuomiosistuin (2 hindua, 1 muslimi) päätti enemmistöpäätöksellä:
- Rama syntyi moskeijan keskuskupolin kohdalla
- Paikalla oli hindu-temppeli, joka tuhottiin moskeijan alta
- Koska maa-alue oli viekkaudella ja vääryydellä anastettu, ei rakennus islamilaisten opinkappaleitten mukaan ollut moskeija
- Hindut ovat palvoneet Ramaa paikalla ikimuistoisista ajoista lähtien (tässä saatiin määritelmä "ikimuistoiselle" tässä ikivanhassa maassa = ainakin enemmän kuin 500 vuotta sitten)
Kaikesta ylläolevasta huolimatta oikeus jostain syystä päätti, että alue on jaettava kolmeen osaan: yksi osa jollekin muslimijärjestölle (tai olisiko seurakunta tms) ja kaksi osaa kahdelle hindu-järjestölle.
Kaikki ovat jo ilmoittaneet valittavansa korkeimpaan oikeuteen.
Raportoin aikanaan korkeimman oikeuden päätöksestä. Ellei siihenmene toiset 60 vuotta.
Uskonto tai nimenomaan hindulaisuus on minusta suurin este Intian etenemisessä kehittyneeksi valtioksi. Nämä uskonkysymykset ovat totisen vakavia vaikka Mikko kirjoitti hilpeähköön sävyyn asiasta. Intiassa tapahtuu terroritekoja eniten maailmassa.
Muslimimaissa uskonto on myös ehkä suurin este kehitykselle. Uskonto ei missään ole hyvä juttu. Israeliin suhtauduttaisiin paljon suopeammin, jos siellä ei olisi äärijuutalaisia, jos maan olemassaolon oikeutukseksi ei haettaisi tekstejä raamatusta. Egyptissä uskonto kieltää ehkäisyn ja väkiluku on varmasti osin sen takia hallitsemattomassa eksponentiaalisessa kasvussa, mitä säälittävän pieni (paikan päällä sen oikeasti tajusi, kun molemmilla puolilla näkee paljain silmin missä loputon aavikko alkaa) maa voi asuttaa. Uskonnon nimissä teknologiaa on kristityissä ja muslimimaissa jarrutettu ja valtaa keskitetty. Mitä vahvemmassa asemassa uskonto on, sitä heikommat edellytykset kehitykselle. Tästä on taatusti hienoja laskelmia ja tutkimuksia olemassa. Bible belt jenkeissäkin on kuin kehitysmaata. Näiden kaikkien tilaan on toki muitakin syitä, mutta ei se uskonto ainakaan auta. Köyhyys ruokkii uskontoa, uskonto köyhyyttä.
Selvittelin tota Wärtsilän Helsingin telakan tontti-asiaa. On kyllä outo vyyhti, mutta maanomistuskiista oli kaupungin ja Wärtsilän/Metran/Wärtsilän meriteollisuus Oyn konkurssipesän välillä.
Vuonna 1643 kuningatar Kristiina luovutti Töölön kylän maat, ml. telakan tontin, Helsingin kaupungille. Tämä luovutus ei ole kiistanalainen, eli Ruotsin kruunulla ei ole mitään oikeutta tähän tonttiin.
Vuonna 1864 Helsingin maistraatti luovutti Adolf Törngrenille maapläntin omistus-, hallinta- ja käyttöoikeuden telakka toimintaa varten. Sen aikaisen oikeuskäsityksen mukaan kaupunki ei voinut lahjoittaa kruunulta saamiaan kaavoitusalueen ulkopuolisia maita pois, joten kyseessä oli pakko olla ehdollinen, vaikkakin periaatteessa ikuinen vuokrasopimus.
Myöhemmin Törngrenin telakka siirtyi Tammerfors Linne- och Jernmanufaktur aktiebolagin kautta Oskar Eklundille. Tässä vaiheessa alue oli jo kaavoitettu. Eklund sopi kaupungin kanssa telakka-alueen laajentamisesta 1884 ja 1894, samoin ehdoin kuin aiemmin.
Myöhemmin telakan omistus siirtyi monen välikäden kautta Wärtsilälle, jonka kanssa kaupunki teki uusia vuokrasopimuksia alueesta 1935, 1941 ja 1965. Nämäkin sopimukset tehtiin "samoilla ehdoilla kuin tähänkin saakka, nimittäin siten että vuokraoikeus on voimassa niin kauan kuin vuokra-alueilla harjoitetaan telakkatoimintaa".
Riitely perustui siihen, oliko alueen luovutuksessa 1800 -luvulla kyseessä omistusoikeukden, vakaan hallintaoikeuden, ehdollisen tontin vai jonkun muun siirto. Korkein oikeus kyseessä olleen vakaan hallintaoikeuden siirto, koska tontti luovutettiin alunperin kaavoittamattaomalta alueelta. Myöhemmissä luovutuksissa kyseessä olisi periaatteessa voinut olla ehdollisen tontin luovutus, joka rinnastuisi omistusoikeuteen, mutta koska telakka ja kaupunki sopivat samoin ehdoin kuin aiemmin, ole kyseessä edelleen vakaan hallintaoikeuden siirto. Tätä tulkintaa vahvisti myöhemmät vuokrasopimukset.
Ilmeisesti kuitenkin riita koski osaa telakan tontista. Jonkun osan telakka osapuoli omistaa riidattomasti.
Nyt kai riidellään siitä, meneekö STXn maksamat vuokrat konkurssipesälle vakaan hallintaoikeuden perusteella vai kaupungille omistusoikeuden perusteella.
Hyvin omituinen vyyhti.
KKOn päätös: http://www.kko.fi/30895.htm
Lähetä kommentti