Tunnin lento sivistykseen?

Intia on niin valtava maa että meiltä on nopeampi matkustaa ulkomaille kuin kotimaassa! Yksi sveitsiläinen kertoi viikonloppumatkastaan keskellä Intiaa olevaan Madhya Pradeshin osavaltion kansallispuistoon: perjantaina lento Mumbaihin, sieltä Bhopaliin josta viiden tunnin automatka perille... yhteensä 12 tuntia matkantekoa. Ja sama sunnuntaina toiseen suuntaan.

Sri Lankaan lentää tunnissa ja maa on niin pieni että siellä ei automatkatkaan vie tuntikausia. Torstai-iltana lensimme Colomboon jossa Premadasan ratsastuskoulun johtaja Suranjith odotti meitä. Ajoimme reilut kaksi tuntia pohjoiseen Ruwala Adventure & Nature Resortiin jonne saavuimme hieman yli keskiyön. Sovimme aamiaisen aamuseitsemäksi ja heti sen jälkeen olisi neljän tunnin ratsastus. Joten ei muuta kuin samantien hyttysverkkojen alle nukkumaan. Ekokylässä ei ole ilmastointia, lasiset liukuovet ovet auki yön yli ja propelit pyörii katossa. Ei hyttyset häirinneet, eikä ollut liian kuumakaan kun peittona on pelkkä lakana.

Ruwala on vuoden vanha ekologinen lomakeskus Kalpitiyassa. Alue oli vielä reilu vuosi sitten tamilitiikereiden vahvaa aluetta eikä sinne voinut kuvitellakaan järjestettävän minkäänlaisia turistimatkoja. Sisällissota kuitenkin loppui huhtikuussa 2009 jonka jälkeen LTTE:n kannattajat (Liberation of Tigers of Tamil Eelam) jäivät pienelle alueelle Sri Lankan pohjois- ja koilliskolkaan. 1976 perustettu, terroristijärjestöksi luokiteltu LTTE ajoi Sri Lankan tamilivähemmistön itsenäisyyttä varsin verisin keinoin. Intian ja etenkin Tamil Nadun suhtautuminen LTTE:n toimintaan on ollut ja edelleen on varsinaista taiteilua ja tasapainottelua. Toisaalta tamilien on varmaan ihan perustuslain perusteella pidettävä yhtä ja toisaalta terrosrismiin antautuvaa liikettä on vaikea kannattaa. Joten politiikot puhuvat ympäripyörein lausein, puolustavat tai tuomitsevat LTTE:n toimintaa ja sitten pyörtävät sanansa. Rajiv Gandhin pääministerikaudella Intian rauhanjoukot osallistuivat Sri Lankan sisällisotaan tilanteen rauhoittamiseksi. LTTE ei tätä hyväksynyt. Kun Rajiv Gandhi sitten kerran vieraili Mikon tehtaan lähellä Sriperumbudurissa vuonna 1991, tamilitiikerinainen asetti rakastavasti kukkaseppeleen Rajiv Gandhin kaulaan, polvistui suutelemaan tämän jalkoja ja räjäytti itsensä, Gandhin ja 14 muuta laukaistessaan sarinsa sisään kätketyn pommin. Suuret väkijoukot olivat saapuneet hurraamaan Gandhin kunniaksi, koululaisilla oli vapaata osallistuakseen tilaisuuteen ja sitten tällainen kauhea tamilitovereiden veriteko. Se on hindullekin vaikea paikka.

Nyt poliittinen tilanne on rauhoittunut, ihmiset uskaltavat kulkea Colombon kaduilla, käyttää busseja ja käydä ostoksilla. Myös Kalpitiyan kaltaiset alueet jotka viimeiset 30 vuotta ovat olleet miltei tyhjillään, alkavat kukoistaa. Uutta rakennetaan vimmalla.

Ensimmäinen häkellyttävä huomio Sri Lankasta oli puhtaus. Lentokentällä WC:ssä oli siistit pöntöt eikä pelkkiä reikiä lattiassa, lattiat kuivat, lavuaarit puhtaat ja hanoista tuli vettä. Ja kun ajoimme kohti Kalpitiyaa ... Missä on kaikki roskat? Miksei täällä haise? Käyttävätkö ihmiset tosiaan WC:tä täällä? Missä on lehmät, vuohet ja vesipuhvelit kun eivät kuljeksi kaduilla? Miten autorikshat eivät savuta ja pöläytä haisevaa mustaa pakokaasua? Minne jätteet heitetään kun niitä ei näy kaduilla?

Toinen huomio oli ihmiset ja yleensä ympäristö. Missä on sarit ja erilaiset alkuasukasvaatteet? Miehillä on länsimaiset vaatteet, lannevaatteisiin pukeutuneita paljasjalkaisia pörröpäitä ei näy. Kasvoissa ei näy julman näköisiä sormella maalattuja otsaviivoja eikä edes siistejä pilkkuja otsalla. Nämä eivät ole hinduja. Kukaan ei asu kaduilla eikä kojut levittäydy jalkakäytäville vaan siellä kävellään farkuissa, leveähelmaisissa hameissa, pienissä topeissa ja t-paidoissa, siisteissä työasuissa. Viiksetkin on vain harvalla. Bussit eivät ole maalilla kasaan parsittuja rämiseviä kolhuisia romuja, talojen pihoilla on kauniita istutuksia ja paikoista pidetään selvästi huolta.

Kalpitiya on maaseutua mutta maaseutukin oli puhtoista ja siistiä. Talojen pihat kasvoivat vihreätä nurmikkoa ja katsoin kateellisena menestyviä värikkäitä kukkaistutuksia. Kasvimailla oli kotitarpeisiin vihannekset ja hedelmät. Lapset olivat puhtaita ja kaikilla oli hymy niin herkässä että sen on oltava geeneissä.

Sitten täsmällisyys! Kun sovittiin että lähdetään kello kahdeksan liikkeelle, kaikki oli kahdeksalta valmista paitsi me! Meitä sai odottaa. Ruwalasta lauantaina lähtiessä autonkuljettajalle sanottiin että lähdemme kello 15, niin tasan kello kolme hän koputti ovelle ja kysyi voiko viedä matkatavarat autoon. Mikko ja Pia olivat vielä syömässä ja hätäpäissäni tungin vaatteita laukkuihin kuskin seisoessa odottaen vieressä. Tulemme Intiasta jossa ajalla ei ole merkitystä. Sri Lankassa aikaa ilmeisesti kunnioitetaan.

Tulimme sunnuntai-iltana takaisin Chennaihin. Lentokentällä naisten WC:n kahdeksasta lavuaarista vain yhdestä tuli vettä ja saippua oli loppunut. Paperia ei koskaan olekaan. WC:n ovea ei saanut lukkoon koska lukko oli pudonnut joskus pois. Miesten WC:n pisuaari oli asiallisesti paikallaan. Hetken kaikki oli ihan hyvin, kunnes Mikko kauhukseen tajusi ettei pisuaarissa olekaan viemäriä vaan putki johti suoraan lorona lattialle. Tervetuloa takaisin Intiaan!