Sri Lankaan

Parin tunnin kuluttua lennähdämme tunnissa Sri Lankaan, Colomboon josta ajamme kaksi tuntia pohjoiseen Kalpitiyaan.

Käsittääkseni karttaa klikkaimella pääsee katsomaan tarkemmin mistä tulemme ja minne menemme ja miten Sri Lanka oikeastaan sijoittuu Intiaan. Sehän on tuo Intianniemen kärjestä lohjennut pisaran muotoinen palanen, entinen Ceylon, nykyään sotaa käyvä maa jossa tamilivähemmistöllä on kurjat oltavat. Kahinat ovat koilliskulmilla ja Kalpitiyan pitäisi olla ihan turvallista seutua, 150km Colombosta pohjoiseen.

Kalpitiya on saarella ja meidän etappimme on uusi ekologinen lomakeskus josta emme sen enempää tiedä. Halusimme Sri Lankaan ja ajattelimme että olisi hauska ratsastaa vaikka yhtenä päivänä. Löysimme netistä Sri Lankan ainoan ratsastusretkiä järjestävän colombolaisen ratsastuskoulun Premadasan, jonka omistaja tai ohjelmanjärjestäjä oli niin hyvä myymään että varasin suoraan kahden päivän kokopäiväratsastuksen meille Kalpitiyan saarella. Sen jälkeen siirrymme sunnuntaina Colomboon ratsastuskoulun vierasmajoitukseen ja aamuratsastuksen jälkeen tutustumme kaupungin nähtävyyksiin ja iltapäivällä lennähdämme takaisin Chennaihin. Ratsastusta siis yllin kyllin luvassa. Toivottavasti ei koko aikaa ole kaatosade!!

Sri Lankassa, kuten Chennaissakin, on nyt ennätysmärkää. Yleensä lounaismonsuuni ei tänne ulotu vaan sateet tulevat koillismonsuunin myötä  marras-joulukuussa. Koska maailman ilmasto on nykyään täysin arvaamaton ja sekaisin, meilläkin on satanut 68% yli keskiarvon ja lämpötila on ollut 6C astetta normaalia matalampi, pysytellen usein alle 30C:een. Paikalliset pitävät tilannetta siunauksena, me valitsisimme kuivan ja aurinkoisen sään. Sitä on niin tottunut suomalaisena siihen että sade on paha ja aurinko on hyvä.

Joten - samoin kuin melkein joka kirjoituksessani joudun toteamaan - täällä kaikki on juuri toisinpäin kuin olen aiemmin luullut.