Olen asunut suurimman osan elämästäni Helsingissä mutten ole kertaakaan nähnyt Lenita Airistoa muuten kuin naistenlehtien sivuilla. Nyt asun Intiassa, menin Bombay'hin viettämään viikonloppua ja Lenita haastatteli minua kirjaansa varten.
Intia on kaikin tavoin ihmeellinen... mitä vain voi tapahtua. Mutta on kai paras aloittaa alusta...
Mikko osallistui ensimmäistä kertaa elämässään suomalaisen ministerin, Suvi Lindenin, seurueeseen. Matka oli kaikin tavoin hyvä kokemus, fiksuja ihmisiä mukana, paikat joihin muuten ei pääsisi avautuivat, tapasi ihmisiä joita ei muuten tapaisi. Suomen uusi Intian suurlähettiläs Terhi Hakala on erinomainen työssään eikä Finpron panostakaan voi moittia. Delegaatio toki kävi myös Chennaissa. Kuten aina, tarkoitus oli tutustua pikaisesti latureihin ja keskittyä Nokiaan. Salcompin naapurissa olevalla Nokian tehtaalla on viime aikoina kuohunut - delegaatiovierailun aikaan oli lakko, joten Salcompilla vierähti väkisin se Nokialle varattu aika, joten Mikko sai esitellä silmät loistaen tyttöjään ja näyttää YLEn Teema-kanavalla näytetyn "Viikko vierastyöläisenä"-ohjelman. En usko että kukaan 30-henkisestä delegaatiosta oli etukäteen arvellut laturitehtaan olevan se todellinen silmien avaaja, mutta näin taisi käydä. Mikolla on taito olla hyvin inhimillinen ja empaattinen, niin karulta kuulostava tehtaanjohtajan työ kuin hänellä onkin.
No, matkan aikana Mikko jutteli kaikkien kanssa ja tietysti myös siitä mitä vaimo puuhailee. Suurlähettiläs oitis huudahti että Kaarinan on tavattava Lenita joka kirjoittaa kirjaa terveysturismista ja on parhaillaan Intiassa - ja ryhtyi sovittelemaan päiviä tapaamiselle.
Lomaviikonloppumme ei oikeastaan ollutkaan lomaa. Perjantaihin mennessä suurin osa delegaatiosta oli jo lähtenyt, mutta sain liittyä matkan kevyempään osaan, mistä olen tosi iloinen. Suvi Linden avustajineen, Finpron porukka, suurlähettiläs, Supon miehet,... kaikki olivat hyvin mukavia. Sunnuntaina meidän piti olla Mikon kanssa vain kaksistaan mutta menimme hotelli Taj Mahal Palaceen, siihen joka oli vuosi sitten hirveän terroritapahtuman keskuspaikka, istuimme leppoisasti terassilla Lenitan kanssa ja juttelimme kaikenlaista, hyvin paljon myös terveysturismista ja intialaisesta terveydenhoidosta ja suomalaisten mahdollisesta kiinnostuksesta matkata Intiaan hoidattamaan vaivojaan. Lenitan nauhuri tallensi syvälliset näkemykseni ja itse asiassa odotan kauhulla mitä tulevaisuus tämän suhteen tuo tullessaan.
Joku voi ihmetellä mitä ihmettä Lenita Airistolla on terveysturismin kanssa tekemistä. Ei muuta kuin ikä ja iän mukana tuomat krempat joita tulee terveillekin. Siis kiinnostus asiaan. Aikaansaava, räväkkä reipasotteinen fiksu nainen joka osaa verkostoitumisen taidon, ei pelkää ottaa yhteyttä kehenkään, ihminen jolle jotenkin oikeat ovet tuntuvat avautuvan. Kyllä Otava tämänkin kirjan kohta julkaisee.
Mietin miten jotkut haluavat tehdä ja jotkut yksinkertaisesti sitten tekevät ... Minä touhuan muun muassa terveysturismin kanssa, kirjoitan mielelläni ja kuten kaikki kirjoittavat ihmiset, haaveilen joskus kirjoittavani kirjan. Mutta siihen se jää. En minä etene haaveilua pidemmälle. Ei me kaikki olla Lenitoja.
Ja vielä siitä silmät avaavasta Intiasta... kun erosimme Suvi Lindenin ryhmästä, Supon miehet hyvästelivät Mikon "sano terveisiä tytöillesi Chennaissa ja pidä heistä hyvä huoli".
3 kommenttia:
Todella ihmeellinen nainen tuo Lenita. Muistan hänet puuhaamassa Insinööritalolla Ratakadulla silloin kun nuorena insinoorina aloin kulkea siellä. Piti puhelimessa puhuttelua sulhaskanditaatilleen.
Aina sattuu ja tapahtuu !!! (Lenita antoi meillekin ihan positiivisen vaikutelman, kun hän takavuosina tukka huivissa ja naama pestynä yritti myydä naapurikämppää Kallelle Kaskisaaressa.) Kivaa, että tapahtumat siellä ovat noin hauskaa laatua ! Alattehan kohta olla suorastaaan julkkiksia Intian
mittakaavassa !!!
Kuulostaa ihan tarinalta, vähän kuin joku Piin elämän alku.
Lähetä kommentti