"Service is scrambled"

Tänään ei sitten katsottu aamu-tv:tä. Ruudussa näkyi vain "Service is scrambled". Ei muuta.

Koko kesäkuun ajan telkkaria avatessa ruutuun on ilmaantunut uhkaava ukaasi “Ette ole maksaneet kaapeli-tv laskuanne. Mikäli ette maksa 11.6. mennessä, palvelu suljetaan”. Tänään se sitten suljettiin eikä aamulla katsottu BBC:n sen enempää kuin muitakaan uutisia. Onneksi on kuitenkin The Hindu-sanomalehti.

Emme yritä luistaa maksuista, olisimme iloisia maksajia. Kolmen kuukauden kaapelikanavapalvelusta kertyy 20 euron verran joka on ihan kohtuullista. Emme vain ole ikinä saaneet laskua tai muuta ilmoitusta mihin voisimme jotain maksaa eikä ruudussa näkyvä uhkaus tietenkään kerro puhelinnumeroa mihin ottaa yhteys jos on kysyttävää.

Eilen Anitta oli jättänyt lapun lähtiessään. Kaapelimies oli eilen käynyt karhuamassa rästimaksuamme. Koska Anittalla ei ollut moisia rahoja, mies tulee tänään keräämään käteisenä – tietysti käteisenä, miten laskut muuten maksetaan – 1600 rupiaa. Mutta koska emme tosiaan olleet tähän päivään mennessä maksaneet laskua jota emme koskaan saaneet, meiltä on nyt palvelu katkaistu.

Minusta tämä on ihan normaalia paikallista käytäntöä. Systeemit ja käytännöt ovat kunnossa. Pop-up’ina ilmaantuvat muistutukset ovat asiallisia. Muistutukset, uhkailu, systeemit, standardit ja rangaistukset sopivat kulttuuriin. Palvelu ja rahan ansaitseminen on toissijaista.

Jätän nyt käteisen rahan Anittalle ja toivon että kaapelimies tulee keräämään rästimme. Ja toivomme että kaapeliyhteys napsaistaan päälle yhtä ripeästi kuin se räpsittiin pois. Vaikka oikeasti luulen kytkemisen olevan paljon vaikeampaa kuin sulkemisen.

------------------

Korjaan hieman edellistä tekstiäni. Anitta tiesi ettei laskua tuoda. Meillä on kotona pieni keltainen lappu, johon kaapelimies kolmen kuukauden välein merkitsee puumerkkinsä kuittaukseksi että on saanut käteissumman kaapeliverkon käytöstä. Maksua ei muuten voi maksaa. On vain odotettava kaapelimiehen satunnaista tuloa ja jos itse on pois, olisi pidettävä huoli että kodinhoitajalla on tarvittava raha maksun karhuajalle.

Intiassa kuljetaan valtavien summien kanssa. Harva se päivä on lehdessä uutisia että koteihin on murtauduttu ja viety viisisataatuhatta rupiaa pariskunnan sängystä patjan alta. Meillä on kaksi lukittavaa lokeroa, sellaista kuin hotelleissa, mutta ei sielläkään ole rahaa. Käsittääkseni koko kulmakuntamme tietää ettei meillä ole rahaa - sana kiertää täällä hyvin nopeasti. Olen pauhannut kaikille hanslankareille ja yllättäville rahastajille jotka poukahtava ovellemme etten kanna tuhansia rupioita mukanani, enkä tuosta noin vain voi heittää viittätuhatta rupiaa pöytään, ja sitten lähtenyt Babun kanssa automaatille nostamaan ne rupiat ja maksanut kiltisti laskut. Jotkut suostuvat keräämään maksut seuraavanakin päivänä, mutta olisi kai parempi pitää jonkinlainen käteiskassa siellä kassakaapissa.

Mutta tällä taktiikalla olen yrittänyt parantaa turvallisuuttamme... että huolimatta siitä että olemme ulkomaalaisia (joka on synonyymi rikkaalle) meillä ei ole rahaa. Toistaiseksi se on uponnut parhaiten Anittaan joka tekee ostokset... emme nykyään saa edes tomaatteja koska niiden kilohinta on noussut muutaman rupian näin sesongin lopussa ja maksavat nyt jotain 5 senttiä kilolta. Jossain voittaa, jossain kärsii.