Get your daily dose of sunshine...

... kehoitti The Hindun otsikko koko sivun leveydeltä.

SUNNY SIDE OF LIFE Outdoor fun is healthy as it exposes people to sunlight, an important source of Vitamin D


Chennai on meren rannalla. Täältä on tuhat kilometria päiväntasaajalle, olemme jotakuinkin samalla korkeudella kuin Somalian Afrikan sarven kärki tai Karibian meren eteläisimmät saaret. Olemme paljon lähempänä päiväntasaajaa kuin Hawaiji, olemme Bankokin kanssa samoilla leveysasteilla. Meillä Madrasissa paistaa aurinko joka päivä.

The Hindun Terveys-sivun juttu ei silti ole vitsi. Intiassa on D-vitamiininpuutteesta johtuvaa osteoporoosia. Auringon ultraviolettivalon avulla ravinnosta saatu D-vitamiini aktivoituu ja aktivoitu muoto vitamiinia auttaa kalsiumin imeytymistä. Kalsium on tietenkin luuston rakennusaine. Ilman aurinkoa luusto heikentyy.

The Hindu ei tyytynyt pelkkään luukatoon. D-vitamiinin puutos aiheuttaa sikiön kehityshäiriöita, nivelkipuja, lihaskipuja, sydäntauteja, verenpainetautia, neurologisia vaurioita, autoimmuunitauteja, masennusta ja syöpää. Juttua lukiessani lehteä pitelevät sormeni tuntuivat yhtäkkiä turvonneilta ja muistin kuinka alkuvuodesta kävin ihan lääkärilläkin lisääntyvien nivelkipujen vuoksi. Vaikka jooga-opettajani opetti minulle niveliin tehoavat asanat - liikkeet - vaivani vain yltyivät. Jooga-opettajan paheksunnasta huolimatta aloitin amerikkalaisopit saaneen lääkärin myöntämän kortisonikuurin. Tosin pitkin hampain myönnetty. Minusta tuntui ettei lääkäri enää keksinyt yhtään halpaa tutkimusta joita oli tipotellen ehdottanut minulle. Potilaana olosta intialaisessa poliklinikassa opin ettei lääkefirmojen kannata odottaa Intiasta helppoa rahaa suurten myyntien muodossa. Tutkimuksia ja lääkkeitä kyllä on, mutta jokainen pilleri lasketaan erikseen. Kun sain seitsemän päivän kuurin, sain apteekista seitsemän tablettia.
... toisaalta... voin koska vain mennä apteekkiin ostamaan huumeita lukuunottamatta miltei mitä vain ilman reseptiä.

Olikohan nivelvaivani kuitenkin D-vitamiinin puutteesta johtuvia?? En muista olenko koskaan ollut näin kalvakas kuin nyt olen asuttuani seitsemän kuukautta Bengalin lahden rannalla. Kuten The Hindukin totesi - "maissa joissa vaatteet peittävät koko vartalon altistus auringonvalolle jää vähäiseksi." En ikinä ole pukeutunut näin peittävästi näin kuumassa ilmassa. Käytän harvoin hametta, useimmiten päälläni on pitkät housut ja pitkähihainen paita. Sääreni näkivät auringon viimeksi marraskuussa Manauksessa.

Vaikka The Hindu muistuttaa auringon vaaroista (rusketus, ihon palaminen, ruskeat maksaläiskät iholla, ylenpalttisesta hikoilusta johtuvat ihotulehdukset, ihosyöpä ja harmaakaihi), lehti myös kehoittaa kaikkia olemaan ulkona. Sopiva annos on 30 minuuttia auringon altistusta kasvoille ja käsivarsille, ilman suojavoidetta, mutta ei kello 10 -14. Terveellistä aurinkoaikaa jää silti vielä kahdeksan tunnin verran, kello 6 - 10 ja kello 14 - 18.

Aloin muistella Brasilian aikoja. Ohjeita ei annettu, aikoja ei laskettu ja vaatetuksen suhteen ainoa huoli oli miten näyttäisi edes hitusen seksikkäältä ja vetävältä jottei olisi täydellisen veretön upeiden brasilialaisnaisten rinnalla. Intiassa olen muuttunut sananmukaisesti vähäveriseksi.

Tänään pukeuduin shortseihin ja menimme kello 11 kokonaiseksi tunniksi Madras klubin 500 metrin juoksulenkille, aurinkoon. Tuntui oudolta mutta ihanalta olla shortseissa, ensimmäistä kertaa Intiassa. Omituista että konservatiivinen, tiukat pukeutumisohjeet antava Madras klubi on kuitenkin se ainoa paikka Chennaissa jossa voi ihan vapautuneesti pukeutua asuihin jotka sallivat auringon hyvää tekevän vaikutuksen.