Bangaloren krikettiklubi

Yövyimme Bangaloressa ollessamme KSCA krikettiklubilla. Karnataka State Cricket Association. Entinen Mysore Cricket Association.

Intialaiset nimet ovat tavattoman vaikeita. Ne ovat kuten nimi Pirkko – vieraskielisen on vain muistettava se, omituinen nimi ei tuo mieleen mitään. Nimiasiaa vaikeuttavat useat erilaiset kirjoitusmuodot ja lopullisesti menee sekaisin paikkojen vanhojen ja uusien nimien kanssa. Englannin Itä-Intian kauppakomppania aloitti toimintansa 1600-luvulla ja virallinen brittivalta kesti Intiassa liki 100 vuotta 1858-1947. Tuona aikana vanhat nimet  muovautuivat englanninkieliseen muotoon ja ehtivät vakiintua. Itsenäisyyden jälkeen nimiä on vaihdettu “alkuperäisiksi” usein varmasti keinotekoisestikin. Useimmat tapaamamme intialaiset käyttävät heille tutumpia ja “oikeita” nimiä – Bombay, Madras, Calcutta, Bangalore – eikä “alkuperäisiä” Mumbai, Chennai, Kolkata, Bengaluru, mutta ulkomaalaisen on silti korrektia käyttää näitä “alkuperäisnimiä” ainakin keskustelun alussa. Nimien vaihto on verkkainen projekti. Intia itsenäistyi 1947 ja esimerkiksi Bangalore sai “vanhan” nimensä Bengaluru 2006 ja on Karnatakan – vuoteen 1973 asti Mysore – osavaltion pääkaupunki.

Karnatakalla on Tamil Nadun luoteiskulmassa yhteinen raja, Tamil Nadu venyy siitä aivan Intian eteläkärkeen ja itään Bengalin lahdelle kun Karnataka asettuu länteen Arabian meren rantaa ja pohjoiseen. Bengalin lahti kuten Arabian merikin ovat Intian valtameren osia.

Kolonialismiaika ei varmasti ollut paikalliselle väestölle Intian kulta-aikaa, mutta britit jättivät kolme yleisesti arvostetuksi arveltua perintöä: kriketti, englannin kieli ja rautatieverkosto. Tässä järjestyksessä.

Sairaalani johtajalla, Samilla on bisneksiä myös Bangaloressa ja Sam pyysi kaveriaan Jayaprakeshia järjestämään meille krikettiklubimajoituksen. 5 tähden kongressihotellista olisi saanut huoneen 110 eurolla, klubilta se irtosi 19 eurolla. Hinta ei kuitenkaan vaikuttanut ratkaisuumme, vaan uusi kokemus. Millaista on asua englantilaisten 1930-luvulla perustamassa, puhtaasti intialaiseksi muuttuneessa klubissa?

Bangaloreen lennettyäni menin suoraan kongressihotelliin ja vasta ennen tutustumisillallista kävin viemässä matkalaukkuni klubiin. Sain hotellista taksin ja nikottelin hintaa – 6.50 euroa kolmen kilometrin matkasta. Viiden tähden hinta. Lentokentältä oli 38 km ja siitä olin maksanut varmasti ylihintaa, 15 euroa.

Taksi nosti kapsekkini esille mutta sanoin että odottaa vielä, menen ensin varmistamaan että majoitus on järjestyksessä. Tiskillä oli mies ja nainen ja vielä kolmaskin ihminen oli jotain tähdellistä siinä toimittamassa. “Kuka on kirjannut sinut vieraaksi?” … Taas nämä intialaiset nimet… Sam oli puhunut JP:stä, mutta muistin senkin väärin ja tarjosin JK:ta. Ei mennyt läpi … “Etkö tiedä kenen vieras olet?”. Etsin nimen kännykän muistista ja takelluin lausumiseen “Mr. Jaya… Mr. Jayap…” josta täti  arvasi Mr. Jayaprakeshin. Kyllä, huone on varattu. Täytin kaksi kaavaketta, kansallisuus, kotiosoite, passin numero, sukupuoli. Maksoin kaksi yötä käteisellä ja sain huolellisesti kirjoitetut kuitit. Haluanko ostaa ravintolaan lipukkeita? Ravintolla ei käy käteinen eikä kortit. Ostin 200 rupialla kaksi lounassetelityyppistä nivaskaa. Yhteensä 3 euroa. Kyllä tällä pärjää, koska aamiainen kuuluu hintaan.

Huonetta katsomaan. Kiipesin ala-aula, ensimmäinen kerros ja toinen kerros, siellä se oli. Onneksi ei tarvinnut kivuta vielä kolmanteen kerrokseen. Huoneita oli paljon, tämähän on ihan hotelli. Huone ei häikäissyt loisteliaisuudellaan, mutta oli se siisti. Kylpyhuone intialaisittain vaatimaton, suihkuverho intialaiseen tapaan loppuu 20 cm ennen lattiaa joten suihkutellessa koko kylppäri kastuu.

Menin takaisin respaan – matkalaukku? - “Oliko sinulla matkalaukku, missä se on?” - “Se oli taksissa, käyn pyytämässä että kuski tuo sen”…. Taksi oli kadonnut, laukkua ei näy. Takaisin respaan “Luulen että taksi vei matkalaukkuni, mutta minulla on kyllä kuitti, pitää varmaan soittaa taksille”. Respan täti huolestui “Voi, me aina otamme matkatavarat heti ulos, ei niitä voi jättää taksiin” ja otti taksikuitin. “445 rupiaa!!! Maksoitko tämän!! Sinuthan ryöstettiin!” Mutisin viiden tähden palvelusta ja vakuutin että taksi kyllä löytyy hotellista. Täti ryhtyi tomerasti soittelemaan ja menin huoneeseeni. Avainkortti ei toiminut. Takaisin respaan ja sain uuden avaimen. Taksi toi matkalaukkuni ja apupoika kantoi sen huoneeseeni. Avain ei toiminut. Apupoika haki yleisavaimen, avasi oven ja sain kapsekin huoneeseen. Tässähän on aikaa ennen dinneriä, käyn katsomassa paikat. Taas respan ohi. Respan täti kehoitti lepäämään koettelemuksista – ensin taksi ryöstänyt rahat ja sitten matkatavarat!

Makea maitokahvi maksoi terassiravintolassa 8 senttiä. Kaikki on sopivan ränsistynyttä, mutta ihan viihtyisää. Uima-allas, kuntosali, puutarharavintola. Menin takaisin huoneeseen, avain ei toiminut, hain yleisavaimen ja vaihdoin vaatteet ja taas kongressiin. Kysyin miten pääsen kohtuuhintaan kongressiin – autorikshaa kaikki käyttävät. Kävelin Mahatma Gandhi Roadin varteen (intialaiset aina lyhentävät kaiken, tämä on MG Rd) ja yritin saada autorikshaa. Niitä vilisi tie täynnä, kaikissa asiakkaita. Kävelin pienemmälle kadulle ja ystävällinen ohikulkija pysäytti auton ja neuvotteli hinnan. Paikallinen maksaisi 70 senttiä, ulkomaalainen joutuu pulittamaan 1.20 euroa. Parempi näin kuin viiden tähden taksi.

Illallinen venyi puoleen yöhön ja hotellin edustalla oli kolmipyöräisiä mopotakseja, näitä autorikshoja odottamassa. Klubilla avaimeni ei toiminut, kerrosapulaispoika kävi hakemassa yleisavaimen. Kaikki ovat hyvin ystävällisiä.

Aamulla menin uimaan. Uinti maksoi 30 senttiä. Täällä kaikki on hinnoiteltu erikseen. “Madam, madam, you need a cap!” Tässä klubissa kaikki käyttävät uimalakkia. Vuokra oli 3 senttiä mutta investoin omaan. Madras-klubillakin suurin osaa käyttää uimalakkia. Uimisen jälkeen pyysin suoraan yleisavainta, uskon jo että lukko on rikki, vaikka respan väki väittää korjanneensa ongelman.

Mikko tuli illalla ja sai ylen ystävällisen vastaanoton. Huoneet pitää luovuttaa kello 12, pyysimme jatkoaikaa. Maksua vasten onnistuu. Maksut ovat mitättömiä, mutta kuittien kirjoittamiseen menee paljon aikaa. Antaa olla. Kun Mikko tsekkasi itsensä ulos, respan täti edelleen päivitteli rouvan taksimatkan hintaa. Mikko vakuutti rouvan sen jälkeen käyttäneen vain autorikshoja. Ja että matkalaukkukin vietiin! Eikä rouva edes hätääntynyt! Mikko meni lukemaan puutarharavintolaan ja lähti hakemaan minua. Respaan tullessa piti jäädä odottamaan kun apupojat hakivat kapsekin huoneestamme. Ei sen siivoamisella ja tyhjentämisellä mikään kiire ollut. Yhtä hyvin olisimme voineet jättää kamamme huoneeseen odottamaan paluutamme sunnuntaina. Mutta säännöt ovat sääntöjä, ei täällä sooloilla.

Tulimme takaisin sunnuntai-iltana. Respan väki tuntee meidät jo hyvin. Taas etsitään klubin jäsenen allekirjoittamaa kutsua, täytetään kaikki kaavakkeet. Nyt saimme luksushuoneen jossa avainkin toimii. Samoin suihku. Edellisestä suihkusta tuli vain tulikuumaa vettä. Sunnuntai-iltana klubin ravintola oli täynnä. Jättimaiseltä televisoruudulta näytettiin krikettimatsia, mutta lähinnä perheet ja suvut vain illastivat ja seurustelivat. Klubissa ei ollut mitään hienoa, ei mitään ylellistä, mutta on varmasti hienoa kuulua klubiin. Ja tunnelma oli välitön ja mukava, huolimatta kaikista lipukkeista, muutaman rupian lisämaksuista ja tiukoista säännöistä. Ihmiset ovat hymyttömämpiä ja tylympiä kuin Chennaissa, mutta hyvin auttavaisia. Nämä ovat jo niitä epäkohteliaan oloisia intialaisia joihin olemme Amerikassa törmänneet. Siis vaikuttavat epäkohteliailta, mutta oikeasti eivät sitä ole. Tapa puhua, ei kiitetä tai pyydellä anteeksi, ei turhia toivotuksia, ei hymyillä.

Alle 60 eurolla asuimme keskellä kaupunkia, loistavalla paikalla kolme yötä krikettiklubissa. Hyvä uima-allas ja puutarharavintola. Herkulliset hedelmäjuomat parilla sentillä, samoin kahvit ja jätskit. Aamiainen oli intialainen, krepin kaltainen pehmeä dosaleipä mausteisen jugurttikastikkeen kanssa tai idli, riisikakkunen. Mikko ei sellaisia syö, mutta ei sen niin väliä ollut.

Olimme todella tyytyväisiä kokemaamme. Menisimme ilomielin uudestaan klubille yöpymään. Bangalore oli kiva kaupunki.

Toimittajan Technorati merkinnät: matkustaminen,klubit