... eika koskaan sopivaa. Tai vika on minussa ja lopetan taman valittamisen.
Olemme nyt viikonloppua viettamassa etelaisen Intian vuoristossa, Kodaikanalissa. Ei tanne ole kilometreissa matkaa kuin hiukan paaklle 400 km. Lensimme perjantaina toiden jalkeen miellytavan tunnin lennon Madrasista lounaiseen ilmansuuntaan Maduraihin, jossa oli auto kuljettajineen vastassa ja ajoimme kolme tuntia pimeassa illassa ja olimme keskiyolla Kodaikanalin The Carlton hotellissa 2 kilometrin korkeudessa.
On tosi vaikea kuvitella etta niin lahella kuumaa ja litteata kotikaupunkiamme on korkea vuoristo ja viilea ilma! Se on niin vaikeata, etta emme ottaneet tarpeeksi lampimia vaatteitakaan mukaan vaikka katsoin etta Kodai Hill-ilmat ovat minimissaan luokkaa +14C ja maksimissaan nousee +23C. Ja erikoisinta on etta paikka on taynna omintakeisiin lampotamineisiin sonnustaneita intialaisia joita ei viileys ja sade haittaa ollenkaan! Me palelemme ja arastelemme pienta sadetihkua kun intialaisperheet tarpovat metsassa ja puistoissa ja kukkuloilla ja soutavat ja juoksevat ja pelaavat golfia ja kaikkea reipasta.
Jotenkin sama varmaan kun suomalaiset menevat etsimaan aurinkoa ja uimarantoja, niin intialaiset nauttivat kylmasta. Viikonloppu olisi pilalla jos olisi yhta kuuma kuin kotona. Kuuluu asiaan ostaa hassut villapipt ja korvalaput ja pukeutua fleece-puseroihin, vaikka kulkeekin sarissa ja sandaaleissa.
Intia on todella ihmeellinen maa. Olen hyvin ihmeissani kaikesta.
3 kommenttia:
Olisikohan paikallaan tehdä välillä pieni kiertomatka Suomessa, Ranualla ja muualla. Tuntisit ihmeiden jälkeen vaihteeksi taas maata jalkojen alla.
Kai te nyt kuitenkin siellä muuta teette kuin vain värjöttelette hotellissa?
ja kuitenkin olette kokeilleet vain murto-osaa Intian ihmeellisyyksistä. Ei siihen varmaankaan kukaan totu, ja vanhana tuskin voitte muistaa miltä kaikki tuntui. - Hienoa, että tutkitte ja tutustutte niin paljon kuin ennätätte ja jaksatte.
Lähetä kommentti