"Ette herätä huomiota.."

Mikon työkaveri Shashi joka on Bangaloresta kotoisin sanoi ettemme herätä Bangaloressa huomiota. Intian Piilaaksossa, IT- ja biotekniikan keskuksessa Bangaloressa asuu yli 5 miljoonaa ihmistä ja siellä on tuhansia valkonaamaisia ulkomaalaisia. Kukaan ei huomaa meitä eikä kukaan tule valokuvaamaan meitä Bangaloressa.

Lalit Ashok Palace - Mysoren maharajan vierailleen rakennuttama palatsi, nykyään hotelli

Ei tullutkaan. Bangaloressa saimme olla rauhassa. Sadan kilometrin päässä on pieni 2 miljoonan asukkaan Mysoren kaupunki. Mysore on bangalorelaisten suosittu viikonloppukohde, ei mikään alkeellinen maalaiskylä.

Mysoren maharajan palatsi on irlantilaisen arkkitehdin suunnittelema ja valmistui 1912. Edellinen palatsi tuhoutui tulipalossa 1800-luvun lopussa silloisen maharajan tyttären häiden yhteydessä. Nykyinen maharaja asuu palatsin jossain osassa. Siellä on kyllä tilaa.

Siellä on Mysoren maharajan valtava palatsi - Intian suurin - , kaunis puisto, hieno pato ja maharajan rakennuttama, hotelliksi muutettu vieraspalatsi.

Palatsin piha ja puisto on kuin Taivaallisen Rauhan Aukio. Valtava. Tuolta Mikon takana häämöttävästä portista tulivat arvovieraita kantavat elefantit.

Ensivaikutelma padosta ja puistosta oli hieman laimea.

Pato olikin jännittävä. Erikoista oli ettei padon yläpuolelle saanut mennä. Siis järveä jonka pato muodostaa ei nähnyt. Olen nähnyt patojärviä jotka ovat iloisessa virkistyskäytössä, siellä soudellaan, purjehditaan ja jopa uidaan. Koska Mysore on Intiassa ja Intiassa kaikki on toisin, myös padot ovat toisenlaisia.

Näin lähelle patojärveä pääsi. Tuolla se on ylhäällä. Portaat on suljettu kettingeillä ja vartijatkin seisoivat uhkaavan näköisinä. Portaiden alapäässä keskellä on Ganesha-jumalan palvontapaikka. Ganesha ei ole erityinen patojumala, vaan hyvän onnen, menestyksen, vaurauden ja rikkauden jumala. Ganeshan kuva on varmasti jokaisessa intialaisessa kodissa. Ja tässä padossa.

Padon alapuoli sensijaan oli hyödynnetty hienosti. Sinne oli rakennettu puisto ja vesi virtasi ja suihkusi kuten ei missään Intiassa. Vettä piisasi loputtomasti, sitä tihkui sieltä patorakenteista. Jossain maassa voidaan ajatella padon alajuoksun olevan arveluttava virkistysalueen paikka, mutta ei Intiassa.

Tämä silta oli jotenkin veikeä. Keskelle oli viritetty naru jolla saatiin sillalla maleksivat jalankulkijat pysymään ruodussa eikä törmäilemään toisiinsa. Jalankulkijoita ei ollut, mutta ehkä turistivyöry alkaa kun ei enää ole kiihkeimmän lomakauden viikonloppu kuten nyt oli.

Puistossa oli mukava kävellä. Siellä oli paljon perheitä ja viikonlopun viettäjiä nauttimassa kauniista istutuksista ja solisevasta vedestä. Hetkeksi erkaannuin Mikosta ja havahduin katsomaan minne se jäi. Heti kun en vahdi, Mikko hakeutuu parrasvaloihin. Siellä se oli kuvattavana, kaulakkain kahden intialaisen nuorukaisen kanssa.