Bangalore, Hosur ja Mysore

 

Vaikka olen sairaalassa töissä ja sinänsä kaikki on mielenkiintoista, kaipaan lääketeollisuutta ja bioteknologiaa. Kun huomasin että kesäkuun puolivälissä järjestetään minulle aiemmin täysin tuntematon Bio Bangalore 2009, investoin oitis kongressimaksut omasta kukkarosta. Vaikka edustin tohtori Mehtan sairaalaa ja osallistuin partnerointiin mehtalaisena, Mehta ei osallistunut kustannuksiin. Olen aina ollut huono pitämään taloudellisesti puoliani.

Tosin Sam kyllä auttoi majapaikan löytämisessä. Samilla on kavereita Bangaloressa ja eräs kavereista järjesti meille hyvin edullisen majoituksen Bangaloren krikettiklubin vieraina. Mutta klubista kerron toisessa blogissa. Vieressä on kuitenkin kuva krikettistadionin seinästä.

Kongressissa oli kivaa. Kyllä bioteknologia on kivaa. Olin omieni joukossa ja asiat joista puhuttiin olivat minulle läheisiä. On kamala harmi ettei Chennaissa ole lääketeollisuutta – Bangalore on Intian suurin biotekniikan keskus. Eikä se tarkoita pelkkää geneeristä tuotantoa vaan tutkimusta ja uusia innovaatioitakin, vaikka sitä suurta intialaista blockbusteria saadaan ilmeisesti vielä pitkään odottaa. Jos yrittäisin työllistyä Intian lääketeollisuudessa, minun pitäisi muuttaa Bangaloreen.

Lähdin torstaiaamuna lentäen matkaan, Mikko torstaina iltapäivällä Babun kyydissä omalla autolla ajaen Hosuriin. Hosurin pienessä kaupungissa Mikko yöpyi ja tapasi joitain alihankkijoita. Chennaista Bangaloreen on 400 kilometria hyvää tietä. Yleensä matka taitetaan junalla, mutta koska halusimme tutustua Karnatakan osavaltioon, päädyimme omaan autoon.

Perjantaina illansuussa Mikko ja Babu hakivat minut kongressista ja pääsimme tutustumaan Bangaloren yöhön. Krikettiklubimme sijaitsi loistavasti keskustassa ja kävelimme ostos- ja ravintolakaduille. Jalkakäytävillä voi kävellä koska kukaan ei asu niillä! Bangalore on liki kilometrin korkeudella joten ilma on miellyttävämpi, viileämpi ja kuivempi kuin Chennaissa.

Oli upeata kävellä ja katsoa ihmisvilinää. Chennaihin verrattuna Bangalore on huippumoderni. Siellä on jopa kuvassa oleva Hard Rock Cafe! Bangaloressa monet naiset pukeutuvat länsimaisiin vaatteisiin, on paljon pubeja joissa on alkoholia tarjolla ja pubeihin voi mennä myös naiset. Tosin nämä pubit ovat juuri niitä paheenpesiä jotka nostivat talvella suuret otsikot kun kiihkohindulainen ryhmittymä pahoinpiteli nuoria naisia rangaistuksi riettaasta käytöksestä – pubissa istuskelusta - ja riepotti seurustelevia pariskuntia muitta mutkitta temppeliin vihittäviksi.

Lauantain Mikko vietti turistina kun minä vielä olin kongressissa. Illalla ajoimme 120 km päähän 2 miljoonan asukkaan Mysoreen, pieneen palatsikaupunkiin. Vaikka tie oli ihan hyvä, ajaminen on hidasta. Ennen ja jälkeen jokaista kylää tiessä on hidastavia töyssyjä ja kyliä on paljon. Kylien asukkaat, lehmät ja vuohet parveilevat tiellä koska tie, olkoon vaikka kuinka maan halki kulkeva valtaväylä, on aina keskellä kylää. Matka kesti liki neljä tuntia.

Löysimme Lalit Ashok Palacen, Mysoren maharadjan länsimaisille vieraille 1930-luvulla rakennuttaman palatsin, joka nykyään on osavaltion omistuksessa ja virallinen hotelli. Maharadja ei astunut jalallaankaan rakennukseen. Hindujen rakennukset asettuvat jotenkin pohjoisen ja idän suuntaisesti, tämä länsimaalaisten vieraiden palatsi on etelän ja lännen suuntaisesti rakennettu. Hinduajattelussa länsi merkitsee kuolemaa ja pahaa onnea. En tiedä miksi maharadja halusi rakentaa briteille –30-luvulla tällaisen palatsin. Luultavasti ihan hyvää hyvyyttään.

Sunnuntain tutustuimme Mysoreen, Intian puhtaimpaan kaupunkiin, ja illaksi ajoimme takaisin Bangaloreen. Kävelimme vielä syömään ja minä pakkasin tavarani ja lensin Suomeen. Mikko jäi vielä yhdeksi yöksi Bangaloreen ja lensi maanantaina Delhiin työmatkalle. Babu ajoi automme takaisin Chennaihin.