Apteekin hyllyltä

Pidän apteekeista. Matkustaessani poukahdan usein johonkin apteekkiin kysäisemään vaikka parasetamolia vain nähdäkseni miten apteekki toimii.

Chennaissa olen ihmetellyt yleensäkin kaupankäyntiä. Jossain Spencer Plazassa – basaarityyppisessä ostoskeskuksessa – pikkumyymälöihin nyhdetään väkisin sisään. Ja jos menee sisään, kaikkea tyrkytetään, kymmeniä huiveja levitetään pöydälle, korvakoruja tulee röykkiö, pakkaukset avataan vaikka yritän estellä, tuodaan teetä eikä myymälästä pääse mitenkään pois. Isommissa myymälöissä autetaan tavaran etsimisessä. “Olen vain katselemassa” ei jostain syystä mene läpi. Tulen aina hyvin nopeasti myymälästä pois. Olen hätäpäissäni keksinyt jotain mitä muka etsin ja jos sitä ei löydy tai en tarvitse tuotetta, lähden kaupasta pois. Impulssiostokset jäävät tosi niukoiksi.

Apteekissa on sama tunne. Sinne ei mennä shoppailemaan. Apteekit ovat tosi pieniä eikä siellä voi vaeltaa. Heti ovesta sisälle tultua on tiski jonka takana kaikki tuotteet ovat aakkosjärjestyksessä pienissä muovikoreissa lattiasta kattoon ulottuvilla hyllyillä. Minulla on ollut vaikeuksia saada vaikka sulfa-trimetopriimi-antibioottia kun olen pyytänyt sitä geneerisellä nimellä ja henkilökunta on aakkostanut sen jonkun brändi-nimen mukaisesti. On sanottu ettei sulfa-trimetopriimiä ole ja tarjottu tilalle amoksisilliiniä joka on myös antibiootti, vaikkakin eri tarkoitukseen. On totta että amoksisilliini on yleisesti käytetty antibiootti, mutta epäilen että sitä on tarjottu minulle vain koska se sattuu alkamaan a:lla ja olevan siten hyllyissä lähimpänä tiskiä ja koska hankalasta asiakkaasta halutaan päästä eroon.

Jos lääkettä on varastossa, kysytään montako tablettia otan. Ensimmäisen kerran ajattelin että ostan B-vitamiinia kerralla enemmän ettei tarvitse aina juosta apteekissa. Pyysin 100 tablettia. How many, Madam??? Farmaseutilla oli kädessään 30 tabletin alumiiniblisteri ja sakset, valmiina leikkaamaan blisteristä sopivan määrän. Heillä oli vain tuo 30 tablettia. Ostin kaikki 30 Beco Fortea vastaavaa tablettia ja maksoin 16 rupiaa, 24 senttiä. Lääkeet ovat todella halpoja. Yritin ostaa myös omega-3 kalaöljykapseleita joita napsin yhden joka päivä. Siitäkin irtosi koko varasto, 15 kapselia. Kun sulfa-trimetopriimi löytyi toisesta apteekista, en raaskinut tyhjentää apteekin varastoa ostamalla sitä varmuuden vuoksi, vaan minulle leikattiin 30 tabletin blisteristä 14 tablettia, viikon kuuri.

Olen tottunut että lääkkeiden brändinimiä mietitään ja pakkauksia uusitaan myyvemmiksi. Pakkausselostuksia pohditaan, täydennetään, käännetään ja hyväksytetään. Reseptiin kirjoitetaan tarkat käyttöohjeet ja lääkkeen indikaatio ja apteekissa farmaseutti tarkistaa että olen ymmärtänyt asian ja kertoo otetaanko lääke ennen vai jälkeen ruokailun. Täällä saan pienen alumiiniblisterin pienessä ruskeassa paperipussissa ilman minkäänlaisia neuvoja tai varoituksia. Jos valaistus on hyvä, pystyn lukemaan liuskasta lääkkeen nimen, mutta mitään annosteluohjeita ei ole. Jos en itse tietäisi minkä vuoksi ostan amoksisilliinia ja montako tablettia päivässä sitä kuuluu ottaa, en saisi sitä mitenkään selville.

Kun näin on, on varmasti turvallisempaa että apteekki luovuttaa asiakkaalle lääkkeitä vastahakoisesti.